Ehkä vähän outo kysymys..?
Mutta siis, kuten otsikko sanoo. Minä en kerta kaikkiaan voi noin vain päättää jotain asiaa hahmostani. Hahmot hyppäävät jostain mieleeni ja pikkuhiljaa saan heistä selville enemmän ja enemmän. Mutta en voi vain päättää, että okei, hänellä ruskea tukka ponnarilla, vihreät silmät, inhoaa kaurapuuroa jne.
Joskus tiedän henkilöni nimen heti. Joskus taas selailen tuskastuneena nimisivuja koettaen etsiä sitä oikeaa. Joskus ulkonäkö on heti selkeänä mielessäni, joskus joudun etsimään häntä kaupungilta, lehdistä ja internetistä.
Miten saatte henkilön luonteen selville? Minä koetan "kuunnella" hahmojeni vuoropuheluja. Ne tuntuvat alkavan aina omia aikojaan. Myöhemmin sitten pyörittelen samoja keskusteluja päässäni, ehkä kirjoitan niitä muistiin ja koetan tehdä havaintoja. Saatan kirjoitella tarinan kannalta täysin merkityksettömiä tapahtumia vain saadakseni henkilöistäni kaiken irti. Haluan tietää heistä kaikein, mutta he kun eivät aina ole yhteistyöhaluisia.
Kokemuksia? Vinkkejä?
Mutta siis, kuten otsikko sanoo. Minä en kerta kaikkiaan voi noin vain päättää jotain asiaa hahmostani. Hahmot hyppäävät jostain mieleeni ja pikkuhiljaa saan heistä selville enemmän ja enemmän. Mutta en voi vain päättää, että okei, hänellä ruskea tukka ponnarilla, vihreät silmät, inhoaa kaurapuuroa jne.
Joskus tiedän henkilöni nimen heti. Joskus taas selailen tuskastuneena nimisivuja koettaen etsiä sitä oikeaa. Joskus ulkonäkö on heti selkeänä mielessäni, joskus joudun etsimään häntä kaupungilta, lehdistä ja internetistä.
Miten saatte henkilön luonteen selville? Minä koetan "kuunnella" hahmojeni vuoropuheluja. Ne tuntuvat alkavan aina omia aikojaan. Myöhemmin sitten pyörittelen samoja keskusteluja päässäni, ehkä kirjoitan niitä muistiin ja koetan tehdä havaintoja. Saatan kirjoitella tarinan kannalta täysin merkityksettömiä tapahtumia vain saadakseni henkilöistäni kaiken irti. Haluan tietää heistä kaikein, mutta he kun eivät aina ole yhteistyöhaluisia.
Kokemuksia? Vinkkejä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni henkilöhahmot syntyvät hieman samalla tavalla; ne vain yhtäkkiä poksahtavat päähän muotoina, jotka sitten saavat lihaa luidensa päälle heti tai hetken päästä.
Yleensä kun minulla on jokin hahmo ns. kuorena valmiina (eli tiedän jo nimen, minkä näköinen se on ja suunnilleen myös minkä luontoinen se on ja/tai minkä luontoinen sen pitäisi olla verraten asemaansa itse tarinassa), koetan asettua kyseisen hahmon housuihin. Jos olen paikassa jossa on väkeä, mutta ei tarvetta huomioida ympäristöä, käyn erilaisia vuoropuheita mahdollisten muiden hahmojen kanssa käyttäen tämän hahmon suuta, mietin erilaisia tilanteita ja miten hahmo niihin reagoi tai on reagoimatta ja jos olen yksin ja paikassa jossa minua ei yllätetä, jopa näyttelen tilanteita (puhun ja liikun, ilmeilen). Itse en oikein osaa lähteä kirjoittamaan mitään tuulesta temmattua jos hahmo kuuluu johonkin tarinaan ja jos lähdenkin niin yleensä se tilanne sitten tulee lopulliseenkin tarinaan jollain tavalla mukaan.
Mitään muistilappuja en liiemmin käytä, hahmot elävät päässäni ja tulevat aina silloin tällöin minua kiusaamaan silloinkin kun ei pitäisi. Ja minulla ainakin on jotenkin kummallisesti tapana antaa jokaiselle hieman tärkeämmälle hahmolle (ja joskus sivuhahmoillekin) jokin osa itsestäni; oli se sitten silmien väri tai jokin luonteenpiirre tai, vaikka vain mielihalu niin jokaisella tärkeämmällä henkilöllä joitain poikkeuksia lukuunottamatta on pala minua... ehkä se on sitten se osa, joka kiinnittää hahmon minuun ja tekee siitä minulle ainutlaatuisen?
Ainakaan itselläni ei hahmot koskaan tule valmiina paketteina vaan ne muotoutuvat vielä useiden vuosienkin jälkeen ja saavat aina joitain pieniä ja suurempiakin piirteitä itseensä. Eritoten luonteet muuttuvat vivahteikkaimmiksi ajan kanssa.
Mitään varsinaista neuvoa en osaa antaa, mutta sen sanon ettet ainakaan ole väärillä jäljillä. Jokainen tekee omalla tavallaan; oli se sitten kylmien faktojen kirjaamista paperille ranskalaisin viivoin tai pilvilinnassa seilailemista hahmojen kanssa.
Itse en ole kovin ihmissuuntautunut vaan pikemminkin asiasuuntautunut luonne, ja henkilöiden kuvaus on mulle vaikeeta kirjoissa, en pysty hyvin eläytymään heidän ajatuksiinsa tai keksimään heille persoonaa. Jos tuohon olisi jokin kikka, niin haluaisin kuulla siitä. Tämä on hirveä kompastuskivi, kun ihmissuhteet ovat niin peruskauraa ja siitähän ihmiset haluavat lukeakin. Kirjoitustyyli on melko etäinen ja järkiperäinen, juuri nytkin tulin tänne surffaamaan, kun pitäisi kirjoittaa tuollainen kohta, ja se on hirveän vaikeaa.
En mikään varsinainen kirjailija ole, ainakaan vielä, mutta ehkäpä tuo sun ongelmasi johtuu siitä, että psykologian taitosi ovat vielä hieman vajaavaiset. Vasta opittuasi psykologian perusperiaatteita ja erilaisia teorioita, jotka koskevat sitä, miten ihmisen mieli yleensä toimii, pystyt kuvailemaan ihmisen persoonaa todenmukaisesti.
Kirjailija tarvitsee aina taustoitusta kuvailemalleen asialle. Ethän pysty kertomaan polkupyörästäkään, jos et ole vielä nähnyt yhtäkään polkupyörää. Miksi sitten pystyisit kertomaan mielestä, joka on paljon monimutkaisempi kuin jokin esihistoriallinen artefakti. Ja muutenkin luomiseen tarvitaan aina jotain pohjatietämystä ja kokemusta. Ajattelepas, kuinka omituista olisi esim. se, jos joku keksisi lentävän auton, vaikkei olisi koskaan nähnyt edes autoa.
Mielestäni tietoa aliarvioidaan nykypäivänä. Syynä voi olla, että informaatiota pursuaa niin paljon joka puolelta ja luullaan, että ongelmanratkaisutaidot kumoavat tiedon merkityksen. Mutta kaikenlainen perustieto asioista on kuitenkin tärkeä tekijä esim. arkisessa ja hieman etäisemmässäkin ongelmanratkaisussa. Ethän voi ratkaista ongelmaa, jos et tiedä, mikä ongelmana on. Jotta voisit tunnistaa ongelman ja keksiä mahdollisia ratkaisuja, niin tarvitset tietoa.
Sinun ongelmasi on se, että haluat tietää, miten mieli toimii. Ongelman ratkaisuna toimii aika hyvin tiedonhankinta. Eli psykaa lukemaan!
Mä en aina tiedä miten mä vaan tiedän miltä mun henkilöhahmot näyttää :). Tai no - mulla on vielä ongelmia parin hahmon kanssa. Päähenkilön mä heti tiesin: punaruskeat hiukset auki, vaaleanruskeat silmät, pisamia. Yleensä mä en oo vielä ees varma miltä mun hahmot näyttää ennen ku mä piirrän ne. Mä piirrän mun kaikista hahmoista kasvokuvan ja siinä mun on sitte pakko miettiä miltä ne vois näyttää. Sit ku mä oon piirtäny hahmon, se tuntuu myös paljon todellisemmalta.
Luonteet on mulle sitte paljon vaikeempia. Oikeestaan mä en ajattele mun hahmojen luonnetta ollenkaan :D. Mä vaan kirjotan ja päätän siinä samalla miten ne vois minkäki jutun sanoa. Ja nyt ku mä kirjotan sellasta ei-minä- kerrontaa, nii on vähän helpompaa sen päähenkilön luonteen kanssa... Tai siis on mulla nyt jotain: toi on hiljanen, toi haluu olla aina kaiken keskipiste, toi on vähän ujo, toi näyttää aralta, mut sisältä on ku tulivuori yms.
En tainnu auttaa sua paljoakaan, mutta tulipahan kerrottua omista pikku ongelmista :)
Mulle tulee melkein aina ensimmäisenä mieleen jokin tarina, jonka haluan kertoa. Päähenkilö (tai karkea hahmotelma sellaiseksi) seuraa useimmiten perässä. Rupean kehittelemään tarinaa hiljalleen päässäni, luon potentiaalisia tilanteita ja "katson", miten henkilöni kyseisissä tilanteissa reagoisi. Hahmon luonne kehittyy sitä mukaa. Sivuhenkilöt saapuvat tilanteissa myös tarinaan mukaan, ja aivan samalla tavalla kyselen itseltäni, mitä he tekisivät. Kuinka joku toimisi mm. bussipysäkillä, kun bussi on myöhässä? Antaako rahaa kerjäläiselle vai kulkeeko ohi? Tilaako kahvia, teetä, kivennäisvettä vai kaljan? Eräänlaista "snowflake"-metodin käyttöä, siis. (Vaikka en muuten sitä käytäkään, toisin kuin aika moni kirjoittaja.)
Muistiinpanoja on pakko tehdä, jotta henkilöhahmojen moraali, käyttäytyminen ja koko luonne pysyisi samana kirjan ajan. Liian ristiriitainen ja luonteelle "uskoton" käytös rikkoo liikaa tarinan uskottavuutta. Jos joku ei pidä koirista, niin se syö hahmon uskottavuutta jos hän on jossain vaiheessa vapaaehtoisesti silittelemässä naapurin terrieriä. Yleensä varaan jokaiselle hahmolle (myös pienille sivuosan esittäjille) yhden aukeaman perus-A5-kokoisesta muistivihkostani, ihan vain näiden pikku juttujen muistiinmerkitsemistä varten.
Nimet ovat alkuun ihan sivuseikka, ulkonäkö tulee yleensä jopa ennen nimiä.
Olen kirjoittamisestani tuolla Jatkonovellit puolella lörissyt mm. tuolla saitilla
Jatkonovellit
kohta
Jatkonovellit ja kirjoittaminen scarabaeus
näkyy olevan nyt ihan siinä puolivälissä kun napsautatte jatkonovellit palstan. Selkiää yhden tarinan verran, mutta hahmot tulevat ja menevät, jokaisella omansa taaplaaminen!
¤
… ja matka jatkuu...
...siis se on Mäyräkoira ja aloittajana Kössi-eno, johon pukkasin sen jatkon sitten.
¤
Kirjoittaminen ON!
Totta kai taaplaa. Novelleihin mullakin saattaa syntyä hahmoja huomattavasti nopeammin. Lyhäreissä riittää usein pelkkä nopea, terävä henkilöhahmotelma. Tavallaan "tiivistetty" muoto. Romaania varten teen sitten tuota syvällisempää taustoitustyötä, koska ensimmäisen kerran 50 000 sanaa yrittäessäni loppui tie lyhyeen nimenomaan henkilöiden kantamattomuuden takia.
(Olen taas osallistumassa NaNoWriMoon, jossa veri punnitaan, joten alustavaa työtä on tehty taas vaihteeksi. NaNoWriMossa, jos joku ei tiedä, tarkoituksena on siis kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan romaani. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos kuuluu meikäläisen tavoin "sit joskus mä kirjoitan kirjan"-joukkoon. Suomestakin on porukkaa osallistumassa. http://www.nanowrimo.org/ )