hullua olette tehneet yrittääksenne unohtaa ihastuksenne?
Mitä kaikkea
toivoa1
10233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihastuksen??
silti täällä?
mä taisin erehdyksissään luulla että se unohtuisi sillä tavalla.että...?.. mutta eipä siitä kerta kaikkiaan mitään tullut ..kun suurempi ikävä vaan..
en sitte yhtikäs mitään... ikävöin ja ruokin ikävääni lisää,lisää. ihanaa mutta niin sairasta. eikä me voida toisiamme etes saada tietyistä syistä. huoooookkkks!
ole tehnyt - En mitään - huutanut tyhjyyteen, seinille ja kanssaihmisille, kuvitellut kaikenlaista itselle sopivaa ja lennellyt sinne tänne.. en ole siis keksinyt mitään vielä jolla se onnistuisi, valitettavasti:(
ihmisiä joilla ei ole osaa ei arpaa mihinkään - olen vain kuvitellut niin olevan:((((
Jotain keinoja, joita olen havainnut (ei siis omakohtaista kokemusta)
Elämän uudistaminen
Työpaikan vaihto
Asunnon vaihto
Opiskelujen aloittaminen
Alan vaihto
Uusi harrastus
Itsensä kehittäminen
Järjestötoiminta
Mikä tahansa toiminta joka vie ajatukset pois omista murheista, eli ihmisten kanssa touhuaminen, tekeminen yms.
Tällaisista keinoista olen kuullut. Siis pitäisi tehdä paljon asioita ja tavata muita ihmisiä, jottei murehtisi oman elämänsä "kurjuutta".
Ajan kanssa tuska helpottaa. Ja tietysti kun löytää uuden rakkauden niin se vanha kaipuukin unohtuu.
Ehkä tässä jotain?
menee ainakin miehille ; kun löytää uuden rakkauden! Olen löytänyt elämässäni vain kerran yhden rakkauden ja sekin olosuhteista johtuen tai sen piti loppua - toivuin siitä. Mutta kun on löytänyt toisen vuosien jälkeen, ei enää haluaisi kokea kaikkea uudelleen. Toivossa on hyvä elää, niinkö?
Samaa mieltä kuin edellinen, eli kyllähän miehille elämä on helpompaa. Uusi nainen niin vanhat unohtuvat. Naisilla on tunteet syvempiä ja sen vuoksi naiset kärsivät niin kovasti epäonnistuneista rakkaussuhteista.
Miehet vaan porskuttavat eteenpäin eivätkä jää kaipaamaan ketään. Hyvä asennehan se tietysti on!
itseäni pikkuhiljaa, en välitä vaikka henki menisi.....itsekästä ehkä...mutta jotenkin auttaa...
ei kenelläkään ole oikeutta ottaa sydämestä palaa ja jättää siihen... kuka on rakentanut ihmisestä sellaisen olion että tällaista voi yleensä tuntea - mikä tarkoitus kaikella oikein on? Tapaan ihmisiä kaiken aikaa, unohdan ja menen eteenpäin - sitten tulee ihminen joka vie ja ottaa sydämestäni osan mukaansa... ei tätä oikein jaksa ymmärtää...