(Bi)seksuaalinen identiteetti

Havahduin eilen illalla pohtimaan identiteettiäni biseksuaalina. Kysymys, joka päähäni napsahti, oli:
onko sitä, tai vielä tarkemmin, onko se (itselleni) tarpeen?

Huomasin nimittäin, että vaikka vuosia olen pyrkinyt ajattelemaan seksuaalisuutta jonakin, jota olen mielelläni kieltäytynyt jakamasta laatikoihin, olen myös aika ajoin toistuvasti tarponut hämmentävässä itsemäärittelyn suossa. Lopulta sain jonkinlaisen itsetietoisuuttani järisyttävän ahaa-elämyksen, jonka sisällöstä valitettavasti unohdin unen myötä puolet. \:)

Pähkinänkuoressa se oli kuitenkin näin: sen sijaan, että biseksuaalisuus olisi ei-heteroutta ja ei-lesboutta, merkityksellistin sen itselleni luultavasti ensimmäistä kertaa isolla b:llä, jonain aivan omana itsenään.
Ja siitä se lähti, sarjatulitus menneitä, tulevia ja paikkaani sosiaalisessa todellisuudessa koskevia - nyt typerryttävän itsestäänselviltä tuntuvia - havaintoja.

Miten merkillistä, kuinka voi niinkin kauan kantaa olkapäällään sanaa, jolle ei kuitenkaan todella vaivaudu etsimään viimeistä merkitystä, tai pikemminkin merkityksellistämään sitä suhteessa itseensä.

Aijai, mikä päiväkirjamerkintä. Olen pahoillani.

No, kuitenkin. Minua kiinnostaisi tietää, mitä te muut ajattelette. Oletetaan, että seksuaalinen identiteetti on keskeinen minän jäsentäjä ja samalla keskeinen työväline sosiaalisen todellisuuden hahmottamisessa. Onko biseksuaalista identiteettiä olemassa? Toimiiko se samanlaisena viitekehyksenä, kuin esimerkiksi heterous tai homous/lesbous?

Toki kärjistän nyt, mutta itsestäni usein tuntuu, että biseksuaalisuus on jotain, jota tyrkitään molemmilta puolilta, kuin se olisi jokin häilyvä välitila hetero- ja homoseksuaalisuuden välissä, jotain päättämätöntä ei-mitään.
7695
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Tarkentaisin viimeistä lausetta. Tarkoitin, että sellaisena koen sen usein nähtävän.

Äänestä

Mm..monilla ihmisillä on tarve lokeroida toisia ihmisiä. Oletko homo vai lesbo vai mikä sä nyt sitten olet.. Ja jotkut valitettavasti ovat sitä mieltä että bi-seksuaalisuus ei ole mitään, juuri sitä päättämätöntä ei-mitään. Tai jopa oikeestaan enemmän heteronormillista kuin mitään muuta. Itse en halua lokeroida itseäni enkä ketään muutakaan. Minusta se on aivan sama mistä sitä ihmiset tykkää, tärkeintä on, että jokainen on sinut itsensä kanssa. Juuri yhtenä päivänä kävimme naiseni kanssa keskustelua siitä, kokeeko hän itsensä lesboksi vai miksi. Hän aina "tituleeraa" itsensä lesboksi ja kaikki pitävät häntä lesbona, mutta hän kuitenkin myönsi, että ei oikeastaan kategorisoi itseänsä lesboksi. Se vaan on kuulemma aina ollut helpompi sanoa ihmisille ja tällä tavoin on välttynyt turhilta selittelyiltä. Jouduinhan minäkin äidilleni esimerkiksi selittämään mikä on bi-seksuaali kun tulin hänelle kaapista ulos. Jos olisin sanonut, että olen lesbo, eipä olisi mitään tarvinnut sen kummemmin selitellä. Mutta tosiasiassa, kuka sitä oikeasti jaksaa itseään toisille selitellä: " Joo pidän sekä naisista että miehistä vaikka mulla onkin nyt ollut tässä menneinä vuosina vain naisia.. Mut en mä silti sulje ketään pois ja plaa plaa plaa." Musta se on tosi raskasta ja valitettavasti todellisuutta. Niin monet ihmiset olettavat, että olet heille valmis perustelemaan seksuaalista suuntautumistasi.

Siis, onko bi-seksuaalista identiteettiä olemassa.. Miksi ei olisi? Ihan yhtä lailla se on identiteetti siinä missä muutkin. Kai voisi sanoa että se on jotakin, ihan omana itsenään, sinua lainatakseni. Kysyit, että toimiiko se samanlaisena viitekehyksenä kuin esim.homous tai lesbous, kiinnostaisi tietää, että mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitit? Jokaiselle ihmiselle seksuaalinen identiteetti on keskeinen minän jäsentäjä, yksi tapa peilata paikkaansa yhteiskunnan jäsenenä. Toisille sillä on enemmän merkitystä, toisille vähemmän. Jokainen kantaa sellaista identiteettiä, jonka tuntee omakseen. Tätä kautta pääsee taas siihen, että pitääkö ihmisiä lokeroida ja pitääkö ihmisten vaivata päätänsä niin paljon tällaisilla asioilla. Tälläkin palstalla törmää harvase päivä keskusteluihin, jossa pohditaan omaa seksuaalista identiteettiä ja ollaan sen kanssa välillä ihan hukassa. Ihmiset pääsisivät paljon vähemmällä kun hyväksyisivät sen, että kaikelle ei tarvitse löytää nimitystä ja että se on myös ihan ok. En tiedä olenko yksin näiden ajatusteni kanssa mutta uskoisin että ainakin suht monet voisivat ajatuksiini yhtyä, ainakin jossain määrin. Tämän kaltaiset asiat ovat jokseenkin ikuisuus-kysymyksiä ja niistä riittää puhetta ja erilaisia näkökantoja niin kauan kuin meissä ihmisissä henki pihisee. Välillä kuitenkin on mielenkiintoista ruotia näitä asioita asiallisessa ja fiksussa hengessä, eikö vaan :)

Äänestä
  • Adalmiina,

    samoja ajatuksia täälläkin - ja onpa sinulla viehättävä tapa kirjoittaa! (: Näinpä juuri. Paitsi mielenkiintoista, myös mielestäni uudestaan ja uudestaan tarpeellista, sillä ikuisuuskysymyksillä on ikävä taipumus jumittua vain muna vai kana -kysymyksiksi. Toisinaan olisi tärkeätä problematisoida itse kysymys sen sijaan, kuin etsiä siihen vastausta. Eikö totta?

    Seksuaalisuuden lokeroinnista sinänsä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Millaista olisikaan, jos voisi olla vain yksinkertaisesti _seksuaalinen_, kenenkään tarvitsematta lyödä sille sen kummempia määreitä!

    Toivottavasti niin jonain päivänä vielä onkin. Toistaiseksi se kuitenkin lukemattomista syistä on käytännössä mahdottomuus, melkoinen utopia, vaikka sitä kohti voikin (tuleekin?) pyrkiä.

    Itse koen, että vaikka en kaipaa, jollain tasolla edes allekirjoita saati oman identiteettini kannalta tarvitse seksuaalisuudelle mitään alaotsikoita, ne ovat kuitenkin minulle sosiaalisesti - arkielämässä - välttämättömiä. Kuten sanoit, jokaiselle ihmiselle seksuaalinen identiteetti on keskeinen minän jäsentäjä, ja haluan tulla kohdatuksi sellaisena, kuin olen. Olisi kuitenkin mahdotonta pitää laaja puhe käsityksistäni seksuaalisuudesta aina, kun se sitä vaatisi. Biseksuaalisuus on sana, jolla tulen tehokkaimmin ymmärretyksi suurin piirtein niin kuin olen.

    Suhteutettuna esimerkiksi panseksuaalisuudesta puhumiseen, höhö. On siis kysymys sanan käyttöarvosta.

    Kun kirjoitin identiteeteistä ja viitekehyksistä, ajoin takaa seuraavaa:

    Ensinnäkin, valitettavasti laatikot ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tarpeellisia. Mitä ne sitten sisältävät? 'Heteron' laatikkoon en tylysti nyt edes koske, tuskin tarvitseekaan. 'Lesbon' merkitystä en ainakaan uskoisi joutuvani sen koommin selittämään, ellen itse haluaisi. Todennäköisesti se kuulijalle merkitsisi yksinkertaisesti, että 'olisin kiinnostunut vain naisista'. En nyt tarkoita loukata tai väheksyä mitään tai ketään, en varmastikaan tiedä puoliakaan; mitä tarkoitan, on, että ensisijaisesti 'lesbon' laatikko siinä kontekstissa ilmaisisi yksinkertaisesti seksuaalista suuntautumistani, eikä toinen osapuoli välttämättä vastaanottaisi siitä sen enempiä piiloviestejä.

    'Biseksuaali'. Oletan, että se useimmille tarkoittaisi, että 'voisin olla kiinnostunut sekä naisesta että miehestä'. Arkisesti ajateltuna näinhän se on, siksi se on se sana, jota tarvittaessa käytän.
    Puuttumatta ollenkaan siihen, millä kaikilla muilla tavoilla voisinkaan - ja todennäköisesti tulenkin - tulla väärinymmärretyksi (väärinkäsitteellistetyksi?), viitekehys- ja identiteettikysymyksenä biseksuaalisuudessa on mielestäni seuraava ydinongelma:

    Sitä ei ole, ellei paradoksaalisesti pyri sekä heristämään nyrkkiä heteronormatiivisuudelle että korosta ajatusta kahdesta, luonnollisesta sukupuolesta (nainen ja mies).

    Sinällään siis biseksuaalisuuden käsite näyttäisi sotivan koko queer-ajattelua vastaan. Sen sijaan, että se perimmäisessä merkityksessä tunnustaisi koko jännittävän sukupuolisuuksien (ja seksuaalisuuksien) spektrin, se oikeastaan vain ajaa edelleen jähmeää ja yhtenäistävää nainen/mies -dikotomiaa ja kaiken tanssimista sen ympärillä.

    En itse useinkaan ole ensimmäisenä politisoimassa seksuaalisuutta, mutten omassa elämässäni myöskään missään tapauksessa olla vahvistamassa minkäänlaista heteronormatiivisuutta. Nyt kun sain tämän ajatuksen päähäni, en pääse siitä yli enkä ympäri: 'biseksuaalisuus' sanana tuntuisi olevan kuin löisi itseään heteronormatiivisuudella jalkaan.

    Siksi pohdin, onko se jotain, johon identifioidutaan samalla tavalla kuin vaikka heterouteen tai lesbouteen. Sanana samanlainen.

    Mitä sinä ajattelet?

    Äänestä

  • Adalmiina kirjoitti: "Juuri yhtenä päivänä kävimme naiseni kanssa keskustelua siitä, kokeeko hän itsensä lesboksi vai miksi. Hän aina "tituleeraa" itsensä lesboksi ja kaikki pitävät häntä lesbona, mutta hän kuitenkin myönsi, että ei oikeastaan kategorisoi itseänsä lesboksi. Se vaan on kuulemma aina ollut helpompi sanoa ihmisille ja tällä tavoin on välttynyt turhilta selittelyiltä."

    Näin minäkin teen. Oikeasti koen olevani jossain lesbon ja bi:n välimaastossa. Koska olen kuitenkin kiinnostunut parisuhdemielessä vain naisista, on helpompaa sanoa olevansa lesbo. En yleensä jaksa ruveta selittämään juurta jaksain omaa kokemustani seksuaalisuudestani, eikä se muille edes kuulu. Läheisimpien ystävieni kanssa olen kyllä asiaa pohtinut.

    "Ihmiset pääsisivät paljon vähemmällä kun hyväksyisivät sen, että kaikelle ei tarvitse löytää nimitystä ja että se on myös ihan ok."

    Erittäin samaa mieltä :-).

    Äänestä

  • skojo kirjoitti:

    Adalmiina,

    samoja ajatuksia täälläkin - ja onpa sinulla viehättävä tapa kirjoittaa! (: Näinpä juuri. Paitsi mielenkiintoista, myös mielestäni uudestaan ja uudestaan tarpeellista, sillä ikuisuuskysymyksillä on ikävä taipumus jumittua vain muna vai kana -kysymyksiksi. Toisinaan olisi tärkeätä problematisoida itse kysymys sen sijaan, kuin etsiä siihen vastausta. Eikö totta?

    Seksuaalisuuden lokeroinnista sinänsä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Millaista olisikaan, jos voisi olla vain yksinkertaisesti _seksuaalinen_, kenenkään tarvitsematta lyödä sille sen kummempia määreitä!

    Toivottavasti niin jonain päivänä vielä onkin. Toistaiseksi se kuitenkin lukemattomista syistä on käytännössä mahdottomuus, melkoinen utopia, vaikka sitä kohti voikin (tuleekin?) pyrkiä.

    Itse koen, että vaikka en kaipaa, jollain tasolla edes allekirjoita saati oman identiteettini kannalta tarvitse seksuaalisuudelle mitään alaotsikoita, ne ovat kuitenkin minulle sosiaalisesti - arkielämässä - välttämättömiä. Kuten sanoit, jokaiselle ihmiselle seksuaalinen identiteetti on keskeinen minän jäsentäjä, ja haluan tulla kohdatuksi sellaisena, kuin olen. Olisi kuitenkin mahdotonta pitää laaja puhe käsityksistäni seksuaalisuudesta aina, kun se sitä vaatisi. Biseksuaalisuus on sana, jolla tulen tehokkaimmin ymmärretyksi suurin piirtein niin kuin olen.

    Suhteutettuna esimerkiksi panseksuaalisuudesta puhumiseen, höhö. On siis kysymys sanan käyttöarvosta.

    Kun kirjoitin identiteeteistä ja viitekehyksistä, ajoin takaa seuraavaa:

    Ensinnäkin, valitettavasti laatikot ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tarpeellisia. Mitä ne sitten sisältävät? 'Heteron' laatikkoon en tylysti nyt edes koske, tuskin tarvitseekaan. 'Lesbon' merkitystä en ainakaan uskoisi joutuvani sen koommin selittämään, ellen itse haluaisi. Todennäköisesti se kuulijalle merkitsisi yksinkertaisesti, että 'olisin kiinnostunut vain naisista'. En nyt tarkoita loukata tai väheksyä mitään tai ketään, en varmastikaan tiedä puoliakaan; mitä tarkoitan, on, että ensisijaisesti 'lesbon' laatikko siinä kontekstissa ilmaisisi yksinkertaisesti seksuaalista suuntautumistani, eikä toinen osapuoli välttämättä vastaanottaisi siitä sen enempiä piiloviestejä.

    'Biseksuaali'. Oletan, että se useimmille tarkoittaisi, että 'voisin olla kiinnostunut sekä naisesta että miehestä'. Arkisesti ajateltuna näinhän se on, siksi se on se sana, jota tarvittaessa käytän.
    Puuttumatta ollenkaan siihen, millä kaikilla muilla tavoilla voisinkaan - ja todennäköisesti tulenkin - tulla väärinymmärretyksi (väärinkäsitteellistetyksi?), viitekehys- ja identiteettikysymyksenä biseksuaalisuudessa on mielestäni seuraava ydinongelma:

    Sitä ei ole, ellei paradoksaalisesti pyri sekä heristämään nyrkkiä heteronormatiivisuudelle että korosta ajatusta kahdesta, luonnollisesta sukupuolesta (nainen ja mies).

    Sinällään siis biseksuaalisuuden käsite näyttäisi sotivan koko queer-ajattelua vastaan. Sen sijaan, että se perimmäisessä merkityksessä tunnustaisi koko jännittävän sukupuolisuuksien (ja seksuaalisuuksien) spektrin, se oikeastaan vain ajaa edelleen jähmeää ja yhtenäistävää nainen/mies -dikotomiaa ja kaiken tanssimista sen ympärillä.

    En itse useinkaan ole ensimmäisenä politisoimassa seksuaalisuutta, mutten omassa elämässäni myöskään missään tapauksessa olla vahvistamassa minkäänlaista heteronormatiivisuutta. Nyt kun sain tämän ajatuksen päähäni, en pääse siitä yli enkä ympäri: 'biseksuaalisuus' sanana tuntuisi olevan kuin löisi itseään heteronormatiivisuudella jalkaan.

    Siksi pohdin, onko se jotain, johon identifioidutaan samalla tavalla kuin vaikka heterouteen tai lesbouteen. Sanana samanlainen.

    Mitä sinä ajattelet?

    Minusta tuntuu että osaltaan bi-seksuaaliseen identiteettiin identifioidutaan samalla tavalla kuin heterouteen tai lesbouteen mutta samalla se tuo mukanaan puolia jotka tekevät identifioitumisen vaikeaksi. Tämän huomaa siitä että niin monet kyselevät että olenko bi vai lesbo vai mikä olen. Ikään kuin bi-seksuaalin identiteettiin olisi vaikea samaistua koska se on niin laaja, kattaa molemmat sukupuolet. Ehkä omalla tavallaan myös jotenkin hämärä ja sen rajoja on vaikea määritellä (ja miksi tarvitsisikaan) mutta jotkut kokevat siihen suurta tarvetta: olenko bi jos haluan samaa sukupuolta vain seksuaalisesti mutta en seurustelumielessä ja niin edelleen. Ymmärtänet mitä ajan takaa. Tuntuu että bi-labelin alle mahtuu vaikka ja mitä. On niitä jotka kokevat myös voivansa seurustella saman sukupuolen edustajan kanssa ja sitten on niitä jotka ajattelevat heitä vain seksuaalisessa mielessä. Välillä jopa itse sorrun miettimään että onko ihminen sitten "todellisuudessa" bi-seksuaali jos ei kuitenkaan osaa kuvitella seurustelusuhdetta saman sukupuolen edustajan kanssa vai onko hän vain uelias mieleltään. Mutta kukapa sitä voi mennä sanomaan että sinä ja sinä, te ette ole "true-bissejä" mutta sinä ja sinä, puolestaan ette ole.

    Kävin ihan nyt tarkoituksella etsimässä netistä bi-seksuaalin määritelmän kun sitä tässä nyt ollaan oikeen kunnolla lähdetty ruotimaan: "Biseksuaalisuus tarkoittaa ihmisen kykyä tuntea seksuaalisia JA/TAI romanttisia tunteita molempia sukupuolia kohtaan. Joillekin termi on samantasoinen homo- ja heteroseksuaalisuuden kanssa, kun taas joillekin se on niiden kahden sekoitus." Joten siis ainakin tämän määritelmän mukaan on aivan sama haluatko toista myös seurustelumielessä, olet silti bi jos niin itsesi koet. Sitten taas toisaalta sanotaan myös näin: "Biseksuaalisuden määritelmä ei ole täysin selkeä. Biseksuaalisia seksuaalifantasioita saattaa esiintyä myös henkilöillä, jotka määrittelevät itsensä täysin hetero- tai homoseksuaalisiksi." Ja niinpä se kai on tässä jo todettu, että se raja on jokseenkin suhteellinen.

    Tämä seuraava asia oli myös mielestäni aika mielenkiintoinen: "Yksi näkemys biseksuaalisuudesta on, että homo- ja heteroseksuaalisuudet ovat kaksi monoseksuaalista suuntautumista, kun taas biseksuaalisuus ympäröi niitä molempia. Toinen näkemys taas on, että biseksuaalisuus on yksi erillinen seksuaalinen suuntautuminen homo- ja heteroseksuaalisuuden kanssa." Mitä mieltä tästä? Itse koen sen jokseenkin aivan omana erillisenä mutta kaiken kaikkiaan olisi ehkä helpompaa jos kaikki olisivat vain yksinkertaisesti Seksuaalisia, kuten itsekkin totesit.

    Oma pointtini tässä kaikessa on varmaankin se että jokainen voi ottaa omakseen minkä identiteetin tahansa jos tästä ihmisestä siltä tuntuu. Kuka on toiselle sitten oikeutettu sanomaan että "et sinä voi itseäsi siksi ja siksi kutsua koska ethän sinä ole sellainen ja tällainen." Ihmisten elämäntilanteet kuten myös identiteetit ovat vaihtuvia ja mielestäni niitä voi mukauttaa sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Esimerkkinä, tiedän entisiä bi/hetero-äitejä jotka nykyisen tituleeraavat itsensä lesboiksi. Se on heidän tämänhetkinen identiteettinsä ja se pitää hyväksyä. Eipä se ole keltään pois jos haluaa itseään identifioida johonkin tiettyyn identiteettiin. Jokaisen identiteetti on oma, henkilökohtainen, itse koettu asia. Itse koen tällä hetkellä olevani bi-seksuaali mutta voipi olla että jonain päivänä koen olevani jotakin muuta. Koinhan minä joskus olevani esimerkiksi heteroseksuaali ja kuinkas sen asian kanssa sitten kävikään ;D

    Äänestä

kaan. Ehkä sinulla on joku bissen idintiteetti, mutta onkohan muillakin? Sun kannattaa varmaan pysyä miehesi luona, jos sinulla on mies. Jos ei, niin etsi ihmeessä pikapikaa.

Äänestä
  • Mielenkiinnollani käsitteisiin on tuskin mitään tekemistä ensinnäkään oman identiteettini tai miesten kanssa, ystävä hyvä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


skojo kirjoitti:

Havahduin eilen illalla pohtimaan identiteettiäni biseksuaalina. Kysymys, joka päähäni napsahti, oli:
onko sitä, tai vielä tarkemmin, onko se (itselleni) tarpeen?

Huomasin nimittäin, että vaikka vuosia olen pyrkinyt ajattelemaan seksuaalisuutta jonakin, jota olen mielelläni kieltäytynyt jakamasta laatikoihin, olen myös aika ajoin toistuvasti tarponut hämmentävässä itsemäärittelyn suossa. Lopulta sain jonkinlaisen itsetietoisuuttani järisyttävän ahaa-elämyksen, jonka sisällöstä valitettavasti unohdin unen myötä puolet. \:)

Pähkinänkuoressa se oli kuitenkin näin: sen sijaan, että biseksuaalisuus olisi ei-heteroutta ja ei-lesboutta, merkityksellistin sen itselleni luultavasti ensimmäistä kertaa isolla b:llä, jonain aivan omana itsenään.
Ja siitä se lähti, sarjatulitus menneitä, tulevia ja paikkaani sosiaalisessa todellisuudessa koskevia - nyt typerryttävän itsestäänselviltä tuntuvia - havaintoja.

Miten merkillistä, kuinka voi niinkin kauan kantaa olkapäällään sanaa, jolle ei kuitenkaan todella vaivaudu etsimään viimeistä merkitystä, tai pikemminkin merkityksellistämään sitä suhteessa itseensä.

Aijai, mikä päiväkirjamerkintä. Olen pahoillani.

No, kuitenkin. Minua kiinnostaisi tietää, mitä te muut ajattelette. Oletetaan, että seksuaalinen identiteetti on keskeinen minän jäsentäjä ja samalla keskeinen työväline sosiaalisen todellisuuden hahmottamisessa. Onko biseksuaalista identiteettiä olemassa? Toimiiko se samanlaisena viitekehyksenä, kuin esimerkiksi heterous tai homous/lesbous?

Toki kärjistän nyt, mutta itsestäni usein tuntuu, että biseksuaalisuus on jotain, jota tyrkitään molemmilta puolilta, kuin se olisi jokin häilyvä välitila hetero- ja homoseksuaalisuuden välissä, jotain päättämätöntä ei-mitään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu