Ajelin kauan=puolivuosisataa sitten keskellä kirkasta päivää Pohjois-Suomessa Pudasjärven tienoilla. Pitkä suora oli edessä, sivuilla suomaisema, muuta liikennettä ei näkynyt.
Hieraisin silmiäni, kun havaitsin lähellä tien pintaa kovaa vauhtia lähestyvän tumman esineen suoraa autoani kohti. En voinut väistää, vaan esine törmäsi puskuriin singahtaen siitä näkymättömiin.
Pysäytin auton tarkastaen näkyikö jälkeä. Puskurissa oli lommo. Autoni oli amerikkalainen ja niissä oli siihen aikaan paksut, niklatut teräspuskurit.
Mihin ufot katosivat? Onko muilla havaintoja?
Hieraisin silmiäni, kun havaitsin lähellä tien pintaa kovaa vauhtia lähestyvän tumman esineen suoraa autoani kohti. En voinut väistää, vaan esine törmäsi puskuriin singahtaen siitä näkymättömiin.
Pysäytin auton tarkastaen näkyikö jälkeä. Puskurissa oli lommo. Autoni oli amerikkalainen ja niissä oli siihen aikaan paksut, niklatut teräspuskurit.
Mihin ufot katosivat? Onko muilla havaintoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
minul ei ole omakohtasta kokemusta ufoista,mutta uskon niitä olevan. maailman kaikkeudessa on niin paljo asiaa mitä myö ei tiietä ,jote ei passaa heti tyrmätä.
uskon myös suomalaista lääkäri luukkasta siinä, että näitä asioita tutkivat tietävät enenpi ko ihmisille voip kertoo. monet kokouksien pöytäkirjat onkin julistettu salaisiksi.
luukkanen kävi ympäri maailmaa näissä kokouksissa ja tais olla jokkuu virkakin hänel maailman laajusessa ufo tukijoissa,niin hää tiesi kyllä mistä puhu.
jospa se sinun autoon singahtanut ol jokkuu kivi avaruuesta niitähän välil lentelee.
prismassa kerrottii että tiede miehet yrittää tutkii noita kilometrien pitusii kivimöykkyjä,jottei ne putoilis alas.
voi ,voi miksi niitä nyt sanotaa,taas tuli aivoihin muisti katkos;)))
hyö yrittää hajottaa niitä avaruuessa ja tutkii mite ne pysyis siellä tai mite toimia niien kanssa. sillä sellanen jätti kymmenien kilometrien löntit ko maahan ossuu, se on menoa isolla osalla maapalloo jossei kokonaa.
lapsen varoteltii että jos puhut rummii ja kijroilet jumala puottaa kuuman kiven päähän,ehkä siin on jottain alkuperrää näistä ilmiöistä.
ehkä maailman kaikkeuten voimilla on kadonnut monta maailmaa ja mannerta monnee kertaa, kute atlantikkin, jok on jäänt tarustoon.
ja aatteles sitäkii, jos maapallomme on todettu miljoonien vuosien vanhaksi,mite kehitys ei ole tämän pitemmällä.
nyt sadassa vuuessa on tekniikka edistyny aikamoisen harppauksen. mite ei miljoonien vuosien aikan ollu kulkupeliä, autoo ees keksitty.
pannee se miettimää. mie uskon et maapallo on mänt mullin mallin monet kerrat,ihan niinko kortti pakka sekotettu ja alettu alusta.
sen on tehny nähtäväst tulvat, josta tarustoissakin kerrotaa vedenpaisumuksena.
ja maanjäristykset ja avaruuen radalta pudonneet jättimäiset kivet,ja jokkuu muukin mitä ei ole meiän tiiossa.
kun kaik on tuhoutunut, niin maaperrää jää kuitenkin elämän siemen josta ihminen on jällee saant alkunsa,ei suoraa ihmiseksi vaan monen muun kautta lopulta älylliseksi olioksi.
uskon näin tulevan jälleen käymään, ihminen saattaa edistää tapahtummaa,ehkä jälleen kerran.
tuota en tiiä, tulisko maailmaan kaaos jos ihmisille kerrottas enenpi näistä tapahtumista,mitä tiede on saant tietää. hurjan mielenkiintosta olisi tietää mitä tämä kaikki oikein on.
monast oon aatellu et miekii oon pienenpi ko yks ohut heinän korsi polulla, tässä valtavassa olemisessa.
minun reviirii ei ees nää maailmankaikkeudessa,niin pieneks se männee.
ja silti mie ihan tosissani oon kulkenu ja tehny työtä, välil väsymyksee asti tällä tilkullain.
mitä merkitystä näin pienel asial on universumissa. vai onko parasta olla aattelematta ommaa pienuuttaa,se saattaa viiä tarkotuksen elämältä tai sitte lisätä uteliaisuutta,mitä ei saa koskaa kuitenkaa tietää.
terveisin lyyli.
Lehdistö kirjoitti 1950- ja 60-luvuilla paljon ufoista. Hekin, jotka eivät olleet niitä nähneet, ottivat kantaa. Sitten syntyi näitä asialle vihkiytyneitä profeettoja, kuten señora lyylikin toteaa ja suorastaan uskonlahko. Amerikassa sellainen taitaa toimia edelleen ja olla voimissaan.
Toisaalla ilmiöitä selitettiin milloin valoilmiöinä, milloin ilmastoa tutkivina palloina, tai hourupäisten kuvitteluna.
Liikuin tuohon aikaan aika usein "ufomaisemissa". En ole taipuvainen lainkaan rajatieteisiin, mutta ufojen näkemisiltä ei voinut välttyä. Joskus tiirailtiin tuntikausia kiikarilla ihmeellistä rakennelmaa korkealla taivaalla, toisinaan nähtiin sikaarinmuotoinen "valoilmiö" taivaanrannassa.
Kuulun siis ufojen näkijöihin. Varmasti ja todistajien läsnäollessa näin näitä ilmiöitä eri yhteyksissä. Ihmettelen vain mihin ne ovat kadonneet. Jos ne olivat valoilmiöitä, miksi niitä ei nykyisin näy? Aurinko on sama ja samoilta pilvetkin näyttävät.
Näyttää siltä että korvien välinen pururata toimii hyvin jos on tukossa voi näkyä uhvoja.
Näin ne miun ennustukset näyttävät ja paljon on kysyjii.
Isolla Syötteellä noihin aikoihin. Siellähän niitä ufoja yhteen aikaan liikuskeli.
Kai nekin jollakin tavalla selitettiin, maakaasu-ilmiöiksi ja sen tapaisiksi.
Mutta minä itse kyllä uskon ufoihin ja on omakohtainen kokemuskin.
- Olen tavannut useita ufon nähneitä ja kaikkiin se on vaikuttanut syvästi. Valitettavasti erääseen tuttuuni se vaikutti niin, että hänestä tuli säikky...Kertoi, että ei ollut ikinä pelännyt niin paljon kuin silloin. Niin kai ne voi joillekkin vaikuttaa, kun tulevat liian lähelle omalla magneettikentällään varustettuna.
Sanovat sen olevan heidän eräänlaisen puolustuskeinonsa.
- Yleensähän ne ovat olleet positiivisia kokemuksia kaiketi enimmäkseen..
- Olisi kiva päästä pienelle ajelulle kosmokseen.. :) ( Vaikka sitten pöksyt kastuisivatkin pelkästä pelosta...)
- Se joka on kokenut esim. ufo kontaktin - hänelle se on varma asia. Se on kuin omaa omaisuutta - jota kukaan ei voi viedä pois.
- Ei kai ole silloin niin väliäkään mitä sellaiset, jotka eivät ole samaa kokeneet, ja kapeamielisyydessään pilkkaavat ja ivaavat niitä, jotka ovat kokeneet, mitä he asiasta ajattelevat. Eikös se ole toisarvoinen juttu sen rinnalla, mitä itse on saanut kokea?
Kyllä minä siellä päin pyörin, joo - mutta varsinaisesti Iijokivarressa suurten metsien keskellä oli vanha pariskunta, vaimoni sukulaisia, joista tuli läheisiä ystäviämme.
Siellä oli se Lintukoto, josta enää vain sadut ja vanhat ihmiset kertovat. Kallen kanssa tuulastimme (salaa) Iijoesta siikoja kesäöisin, paistoimme niitä nuotiolla ja ihailimme kesäistä kuutamoa sekä taivaalla leijailevia ufoja.
Saimi oli kuppari, otetaanpa Alvari sinusta vähän pahaa verta pois, niin saadaan nuo silmäsi vähän sinisemmiksi - ja kun Kallella oli aina "simaa" käymässä komerossa, niin eipä ollut elämässä valittamista eikä köyhyydestä tietoa.
Osta Alvari tuo pieni saari joesta, et tule katumaan, tuumasi Kalle. - Enhän varmasti osta, sanoin. Tiesin voimalaitoshankkeet, jotka sitten upottivat saaren kuin Atlantiksen. Menivätkö ufotkin sen siliän tien?
Minä en tunne paikkoja, mutta näyttää siltä että sinun vaimosi ja minun miesvainajani ovat kutakuinkin samoilta jalansijoilta lähtöisin.
Tosin mieheni oli Livolta mutta kertoi olleensa uitossa Iijokivarressa.
Siellä todellakin oli takavuosina eräänlainen ufo-buumi ja Kuusamossa on edelleenkin henkilöitä jotka kerovat näistä asioista, mutta mihin ne hävisivät ja miksi niistä ei enää puhuta?