Onko kellään muilla ahdistusta tai "paineita" vauvan kanssa seurustelusta? Jotenkin en tiedä, mitä tekisin vauvan kanssa (7-viikkoinen) ja ehkä tämän väsymyksen/masennuksen takia se höpöttely ja muukin tuntuu välillä aika työläältä. Yritän kuitenkin mutta sekin pelottaa jos vauva huomaa ettei se ole aina "aitoa". Olen niin äärimmäisen epävarma, nimenomaan tämän seurustelun suhteen. Sen tiedän, että osaan muuten hoitaa vauvaa hyvin. En pidä itseäni kovin hyvänä äitinä. :(
Lääkitys on, ja terapiaakin.
Lääkitys on, ja terapiaakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No meillä isompi lapsi on huomannut, että kun hän alkaa nauraa (vaikka ihan epäaidosti) niin vauva yhtyy nopeasti nauruun ja lopulta kaikki nauramme täyttä päätä. Ei sitä pidä ajatella onko aitoa tai ei. Jos on hetki että haluat olla hiljaa höpöttelyn sijasta, niin voi sitä vauvaa vain katsellakin ja silitellä ja pomppuutella tai voit lauleskella itseksesi...lauleskelu ei ainakaan ole rankkaa. Ja ei jutustelunkaan pitäisi olla...sitähän voi toistaa vaikka yhtä sanaa jos ei muuta keksi...vaikka sanaa ihana...meidän vauvan naama menee suureen hymyyn kun kuulee sanan ihana kun se on niin tuttu sana ja hän tietää että sitä sanaa käytetään hänestä...samoin hän tunnistaa sanan vauva ja isomman siskon jutustelu vauvalle rajoittuu sanaan vauva vähän eri muodoissa vääntäen :)...sekin jutustelu kelpaa vauvalle ihan hyvin vaikka välillä se on aika kovaäänistäkin...vauva ei ole moksiskaan vaan tykkää kovasti isommasta sisaruksesta. Älä siis stressaa. Joskus kun en jaksa "seurustella" mutta vauva haluaa olla lähellä niin katselemme yhdessä tv:tä. Sekin kelpaa vauvalle ja hän ottaa rennon asennon sylistä ja molemmat rentoudumme. Kuuntelen myös paljon musiikkia ja otan vauvan osallistumaan siihen vaikka sylissä pomputellen.