Olemme avopuolison kanssa suunnitelleet lapsien hankkimista. Haluamme kumpikin lapsia ainoa vaan että minulle se on suuri paniikki. Pelkään lääkäreitä, muiden ihmisten koskemista minuun ja sairaaloita. Jouduin menemään naistenlääkärille että saan ehkäisyreseptin sain siitä paniikkikohtauksen, itkin hysteerisesti tunnin ja vaan tärisin.
Tiedän kuinka paniikissa olisin jossakin neuvolassa tai synnytyksessä. Olen nähnyt jo painajaisia että olen raskaana ja lääkärit sun muut tulee tökkimään mua ja parveilemaan ympärillä.
En tiedä pääsenkö paniikistani yli jos sitten synnytys alkaa tai kun vasta saan tietää olevani raskaana. Mitä jos vaarannan lapseni terveyden sillä että panikoin ja en suostu sairaalaan? En usko että pystyn alatiesynnytykseen ainakaan ekalla raskaudella.
Murehdinko turhaa etukäteen? Mut olen jo ihan hermona vaikka vaan ajattelen asiaa.
Eikö äidin stressaus aiheuta stressiä lapsella?
Mitä minä teen? Onko parempi kun ei edes yritä?
Tiedän kuinka paniikissa olisin jossakin neuvolassa tai synnytyksessä. Olen nähnyt jo painajaisia että olen raskaana ja lääkärit sun muut tulee tökkimään mua ja parveilemaan ympärillä.
En tiedä pääsenkö paniikistani yli jos sitten synnytys alkaa tai kun vasta saan tietää olevani raskaana. Mitä jos vaarannan lapseni terveyden sillä että panikoin ja en suostu sairaalaan? En usko että pystyn alatiesynnytykseen ainakaan ekalla raskaudella.
Murehdinko turhaa etukäteen? Mut olen jo ihan hermona vaikka vaan ajattelen asiaa.
Eikö äidin stressaus aiheuta stressiä lapsella?
Mitä minä teen? Onko parempi kun ei edes yritä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olisiko niin ettei asia ole teille vielä ihan ajankohtainen? Peloista ja huolenaiheista ei tarvitse täysin päästä eroon, mutta on hankalaa jos koet tutkimustilanteet/vastaanottokäynnit, sairaalat ja jopa sen että joku koskettaa sinua vaikeina.
Omat pelkoni ja huolenaiheeni eivät ole olleet ihan vastaavaa luokkaa, mutta pelkäsin nuorempana paljonkin raskauteen ja synnytykseen liittyen mm. kipua, lapsen vammautumista, lapsen tai omaa kuolemaa, tutkimuksia (sattuvatko, ovatko kuinka epämiellyttäviä muuten) jne. Vuosien mittaan pelot ovat hälventyneet ja nyt kun aikakin alkaa painostamaan perheenperustamiseen, ks. pelot kohtaa ihan toisella, rakentavammalla tavalla. Tottakai raskauden alkuaika nosti taas esiin kaikenlaista ja näin vanhempana sitä löytää sellaisiakin huolenaiheita, mitä ei nuorena tajunnutkaan. Plus terveydenhuoltoalan koulutus on inhottava siinä mielessä että tieto kaikesta mikä voi mennä pieleen lisää tuskaa...
Mutta sitähän se elämä on - pullollaan asioita joita ei voi hallita, vaikka kuinka haluaisi. Raskaus ja synnytys ovat varmasti suurimpia ihmiselämään liittyviä asioita joiden lopputulosta ei voi täysin tietää. On uskallettava vain heittäytyä ja toivottava parasta...
Joitakin opettaa parhaiten vaikeita asioita kohti meneminen ryminällä, toisia se että käsittelee niitä rauhallisempaan tahtiin. Mikä sopii sinulle? Kuinka miehesi suhtautuu tilanteeseen, saatko sieltä tukea? Onko lähipiirissäsi positiivisia esimerkkejä raskauteen ja synnytykseen liittyen? Kauhutarinoitahan kuulee aina mutta kannattaako niillä päätänsä sekoittaa...itse ainakin välttelen niitä! Jos eivät minun kohdalla toteudu, olen huolehtinut turhaan. Ja jos toteutuvat, olen huolehtinut kahdesti!
siis joo mies tietää ongelman on luvannut ettei tarvi lapsia jos minulle vaikeaa. Kuuntelee painajaisia ja muita ja sanoo ettei anna kenenkään satuttaa. On siis tukena.
Kertomuksia on paljon synnytyksestä, mut ongelmahan on juuri se etten pelkää kuolemaa, kipua tai mitään sellaista järkevää. En vain halua ketään lähelleni tai tutkimaan itseäni. Ja sellaisia synnytys kertomuksia en ole kyllä usein kuullut ettei neuvolakäyntejä, lääkäreit ja sairaaloit, paitsi sit haluaa vaarantaa lapsen.
Ajankohtainen sillei et mies 30 ja minä reilu 20 et mies haluis saada pian jos hankitaan.
Minulla sen verran ajankohtainen et haluaisin jotain vinkkiä tai apua että voisin edes suunnitella hankkivani lapsen ilman hermostumista ja paniikkia.
Saanko kysyä: minkä ikäinen olet?
Oon 23
..tosiaan ennen kun olet raskaana, niin yritä saatko häneltä jotain apua, neuvoja ym.!
Kirjoituksestasi tuli mieleeni kysymys, onko sinulle joskus tapahtunut jotain, mikä aiheuttaa paniikkia, jos sinuun kosketaan. Onko sinua ehkä pienenä jotenkin käytetty hyväksi tai loukattu? Tai onko joskus ollut tilanne, että sinusta on tuntunut siltä, vaikka ei välttämättä olisi mitään ollutkaan?
Näin kursseja käyneenä keittiöpsykologina uskoisin, että pelkoosi ja paniikkiisi täytyy olla jokin syy.
Tosi huonoja kokemuksia ihmisistä ja huonoja kokemuksia sairaaloista.
ja muutenkin koko tilanne missä ei ole hallinnassa. Vieraita ihmisiä joilla on mahdollisesti kiire ja ne vaan menee ja tulee. Itse olet välissä kuin hernepussina.
Kun nyt vaan selviytyisin seuraavasta gynekologi käynnistä oon jo paniikis kun yritän varata aikaa sinne.
...tosiaan olla yhteydessä neuvolaan (yhteyttä saa ottaa jo perheenlisäystä suunnitellessa).
Tai miten olet päässyt käsittelemään elämässäsi näitä huonoja kokemuksia? Kerroit paniikkikohtauksesta joka tuli lääkärikäynnin takia - saatko paniikkikohtauksia useinkin ja miten ne ovat hoidossa? Voisitko ajatella ottavasi yhteyttä esim. terv.keskuspsykologiin (neuvolapsykologi tms voi myös olla mahdollinen, käytännöt vaihtelee jonkin verran kunnittain). Heittelen kysymyksiä lähinnä ehdotuksiksi, ei tarvitse vastata :)
En usko että tilanteeseesi on mitään nopeaa niksiä kenelläkään jottei tulisi hermoilua ja paniikkia. Tai että kukaan voi sanoa "joo, hermoilet turhaan" tai "kyllä se siitä järjestyy". Hermoilua ja paniikkia tulee joka tapauksessa. Lääkärit, vastaanotot ja sairaalatkin on kohdattava jos raskaaksi tulee (vai ajattelitko että voit välttää kaikki odotusaikaan liittyvät käynnit ja synnyttää kotona? ok, et ehkä tarkoittanut, mutta sitähän se tarkoittaa jos et voi mennä mihinkään käynneille etkä sairaalaan). Neuvolan/sairaalan ym. tahojen tarkoitushan on olla sinun ja tulevan lapsen apuna. Aina niihin mahtuu töykeitä lääkäreitä ja epämiellyttäviä kokemuksia, mutta minkäs teet. Tänään just kävin ylimääräisissä (vapaaehtoisissa) tutkimuksissa jotka osin olivat epämiellyttäviä eikä hoitajakaan ollut kaikkein mukavin mutta mukavinta oli kuulla että mahan asukas voi hyvin ja kehitys on edennyt normaalisti.
Olet vielä nuori, aikaa on hankkia perhettä myöhemminkin. Senkin ääneen toteaminen voi helpottaa - sinun ei tarvitse vapautua huolenaiheistasi just NYT. Jos ja kun miehesikin ymmärtää ja tukee, miksei hänkin voisi odottaa sen aikaa että pääset paremmin perille siitä onko äitiys sinua varten. Tai pystytkö niihin asioihin mitä lapsen odottaminen ja synnyttäminen edellyttää. Plus kaikki tulevat sairaala-/neuvola-/lääkärikäynnit sitten kun lapsi on syntynyt. Sitten sinun täytyisi olla vakaa ja rauhallinen jotta lapsesi saa sinusta tukea pelottaviin tilanteisiin.
Haluan lasta rakastan lapsia. Raskaudenkin uskon olevan ihanaa.
Voisin hyvin hoitaa sen raskauden vaan kotona ilman ketään lääkäreit ja sairaaloit.
Pelkään että teen jotain tyhmää paniikissa kun on pieni masussa.
Näen usein painajaisia missä olessani raskaana sairaalassa vaan huudan ja uhkaan lääkäreitä veitsellä jos ne tulee lähelleni. Ei asia nyt ole tämän hetken juuri ongelma mut aina se tulee välillä mieleen et joskus olis sellanen edessä ja sit saan painajaisia.
En saa paniikkikohtauksia kuin gynekologilla ja sairaalas eli aika harvoin. Tietysti ennen käyntiä stressaan itseni hengiltä. jo kirjoittaminen asiasta nostaa verenpainetta, vaikee pitää ajatuksia kasassa. Aijoo ja noi kallonkutistajat kuuluu samaan satsiin kuin lääkärit, ne vaan yrittää päästä sun kallon sisään ja se ei miellytä mua. Olen siis myös ehkä vähän vainoharhainen, vaik tiedän et kyl ne EHKÄ yrittää vain auttaa.
Ehkä vain pitää odottaa että on raskaana ja sit pikkuhiljaa nähdä kuinka sitä sitten pärjää sen kaiken kanssa. Onhan minulla ihana mies joka turvaa ja saa järkeä toivottavasti taottua päähän.
Yritän vain jo alustavasti parantaa hermostuneisuutta, käydä läpi asioita jos se vaik helpottais.
Totuus: Raskaana ei ole ihanaa. Vaan useimmille tulee lukemattomia vaivoja, joita et osaa edes kuvitella. Olo on kaukana ihanuudesta.
Ja eteesi tulee todellakin paljon asioita jotka sinua eivät miellytä. Onneksi tulee pian myös voimaan raskaana olevan pakkohoitolaki, (pääasiassa huume-äideille,) mutta ehkäpä sitä sinuunkin voitaneen soveltaa, koskapa et toimisi lapsen parasta ajatellen.
ettet edes yritä. Tuo yhtälö ei näytä kovin hyvältä.
asioista kannattaa ja täytyykin puhua, varsinkin jos ne ovat noin pahaksi patoutuneet.
Voi olla, ettet täysin pääse peloistasi eroon vaikka mitä tekisit, mutta aina kannattaa yrittää!
On kyllä totta, että jos äiti stressaa, varsinkin näin sivuuttamattomissa asioissa niin lapsi kyllä aistii sen.
Mutta suosittelen lämpimästi ensin keskustelua jonkun ammatti-ihmisen kanssa, ennen päätöksen tekoa. Ikinä ei kannata vain heittää pyyhettä kehään!!
Luin kaikki vastauksesi ja voi kauhistus jos lapsi joutuisi noin tasapainottomaan kotiin! Lapset ovat ÄÄRIMMÄISEN herkkävaistoisia eikä heiltä voi piilottaa mitään tunteita tai edes ajatuksia!
Se mitä olet, siirrät lapsellesi, eli lapsesi oppii samoille tavoille eli tasapainottomaksi hysteerikoksi. Sitäkö haluat? Kallonkutistaja ei olisi mitenkään huono vaihtoehto jos todella haluat päästä ihmisarkuudestasi eroon. Et pääse ajan kuluessa vaivastasi, joten tarvitset ulkopuolista tukea joka tapauksessa. Ei kukaan ulkopuolinen voi muuttaa sinua, sinä teet sen itse. Ulkopuoliset ovat tukemassa muutostasi, jonka siis itse teet.
Noh, ei pidä olla liian tuomitseva. Aloittaja voi olla ihan hyvä äiti muuten vaikka pelkääkin lääkäreitä. Fobiat eivät välttämättä tarkoita tasapainottomuutta noin muuten. Minä pelkään koiria ja hämähäkkejä ja olen siirtänyt koirapelon lapseen, mutta muuten lapsi on ihan tasapainoinen. Hämähäkit poistan asunnosta, koska emme kumpikaan viihdy niiden seurassa. Yleensähän se kumminkin on niin, että pelko on kohdattava, jotta sen voi voittaa. Ei siis kannata ryhtyä turhan pessimistiseksi. Mutta se on kyllä varteenotettava näkökulma, että lapsi ja aloittaja itse voivat vaarantua, jos hän ei suostu tarkastuksiin ja sairaalasynnytykseen. Etenkin noin panikoiva äiti...kyllä olisin hyvin hyvin huolissani kotisynnytyksestä ja sen onnistumisesta. Ja nuorella äidillä ja ensisynnyttäjällä on riski aika korkea raskausmyrkytykseen...silloin olisi kyllä pakko suostua sairaalahoitoon ja sen vuoksi sairaalasynnytys olisi varmasti turvallisin vaihtoehto sekä lapselle että äidille.
Paniikkikohtaus tarkoittaa, että ihminen on tasapainottomassa tilassa. Sinulla on oma lehmä ojassa puolustaessasi sairasta ihmistä, koska itse olet sellainen. Jos lapsellasi on pelkotiloja (koirat), hän ei ole tasapainoinen.
Paniikkikohtaus syntyy usein stressaavassa tilanteessa. Mitäpä muutakaan pienen lapsen hoito on kuin äärimmäistä stressiä. Lapsi ja panikointi ovat todella huono yhdistelmä.
Ei ole ihmistä joka ei jotain pelkäisi. On se sit lintuja tai läheisen kuolemaa. Se on inhimillistä pelätä ja olla epätäydellinen. Miksi se sitten olisi peruste ettei voisi hommata lapsia?
Ei ole terveellistä siirtää pelkoja lapsiin se on varma. Minunkin äiti pelkää kuollakseen ampiaisia ja muita ötököitä, minä ja veljäni ei pelätä niitä ollenkaan vaikka minuakin on pistänyt ampiaiset silmiin ja olen niille allerginen.
Minä ainakin en osaa sressata kun vain silloin kun tiedän joutuvani itse tutkimuksiin. En panikoi tai muutenkaan hermoile kuin vain gynegologilla siis sen kerran vuodessa, mut ei sitä ulkopuoliset huomaa. Ja kun en varmasti ole lasta raahamassa tilanteeseen missä saattasin itse panikoida niin ei se varmasti lapseen vaikuttaisi.
Ainoa asia mistä itse olen huolissani on juuri se raskausaika ja siksi kirjoitinkin että saisin jotain tukea, vinkkiä ja ideaa että saisin hoidettua pelkoa etten vaaranna lasta.
Minulla on onneksi sellainen mies joka varmasti pakottaa joka paikkaan lapsen ja oman turvallisuuden vuoksi ja tulee pitään kädestä.
tuo sinun juttusi ei kuulosta ihan normaalille pelolle. Jos pelkää lintuja vaikkapa niin paljon, ettei voi mennä ulos muutoin kuin itku kurkussa ja jonkun läheisen taluttaessa, niin en tosiaankaan puhuisi normaalista pelosta.
Mutta siis minun neuvoni tähän on sama kuin monella muullakin, eli kehottaisin soittamaan alueesi neuvolaan, jotta pääsisit sinne juttelemaan miehesi kanssa. Voisit sieltä ehkä saada lähetteen esim. neuvolapsykologille tai psyks sairaanhoitajalle. Tsemppiä!
Omaa tyhmää päätäshän seinään lyöt, -Ole hyvä vain.
Et sinä järkeviä neuvoja kaipaa, kun et niitä osaa mitään hyödyksesi ammentaa.
Ei ole pelkotiloja mutta emme ryntää kadulla jokaista vierasta koiraa paijaamaan. Tuttujen koirien kanssa leikkii kyllä mielellään, vaikkei koiraihmisiä tässä ollakaan. Itse en tykkää koirista kun haisevat ja kuolaavat. En sen kummemmin niitä pelkää itsekään vaikka koirapeloksi kutsunkin. Pelkotila on vähän yliampuva termi. Hämähäkkejä inhoan eikä mielestäni minun tarvitse niitä hyysäillä kotona...kyllä saavat kyytiä. Tasapainossa voi olla vaikkei koirista erityisemmin pitäisikään.
kiistatta, jos äiti hoidattaisi ENSIN päänsä kuntoon, ennen kuin harkitseekaan lasten tekoa. Voipi se paniikki koitua lapsen kohtaloksi vielä myöhäisemmälläkin ajalla -ihan koska vaan-
Eli -> eikun psykiatriseen hoitoon. Ja vasta terveenä lapsen tekoon.
Oletko sitä mieltä, että pelkosi aiheuttaa sinulle vaikeuksia arkielämän toimissa? Haluaisitko pelostasi eroon?
Pelko ei parane itsestään, vaan sinun täytyy haluta parantua. Pelkotiloihisi voi auttaa itsehoito, mutta suosittelen lämpimästi ammattiauttajan juttusille menoa. Kun saat pelkosi hallintaan, elämänlaatusi paranee! :)
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00394
Rahaa ei ole ylimääräiseen etten sellaseen kallonkutistajaan tuhlaisi.
Se tuntuu maksavan paljon (ainakin elokuvissa)
Ei ole varaa hoitaa itseään ensin tasapainoon, mutta vauvaan olisi varaa? Ymmärrätkö, että vauva kuluttaa aika paljon? Jos ei nyt ihan ensimmäisinä kuukausina, niin ainakin sen 18 vuoden aikana lapseen saa uppoamaan aika paljon sitä ihan omaa rahaa.
Ja hei, nyt ei eletä elokuvissa vaan ihan oikeaan elämää! Ota selvää asioista! Neuvolan kautta pääsee varmasti kunnallisella puolella juttusille.
Ja vielä kerran, mieti nyt! Mitäs jos paniikki alkaakin mennä ylikierroksille tuosta nykyisestä ja lapselle pitäisi yrittää luoda turvallinen ja tasapainoinen koti? olet siis valmis uhraamaan myös lapsesi siinä. Entäs jos lapsi onkin sairas tai ihan "vaan" korvatulehduskierteessä? Kestätäkö nähdä lääkäriä viikon/parin viikon välein tutkimassa tuskaista lastasi ja tekmässä välillä ikäviäkin tutkimuksia (esim. verikokeita otettaessa?) lapsen parasta mietiäessä?
et ole elokuvassa, vaan ihan oikeassa elämässä. Kuinka kovasti olet edes yrittänyt hoidattaa ongelmaasi, kun et ole edes tietoinen siitä, kuinka pääsisit ammattilaisen juttusille ja kuinka paljon se maksaisi?
Eihän sinun hyvä tyttö ole pakko yksityiselle lähteä, vaan ota se puhelin käteen ja soita alueesi neuvolaan. Siellä käynti on täysin ilmainen ja sieltä voit saada lähetteen niin ikään ilmaiselle ammattiauttajalle. Tai ehkä jokin tavallinen terveyskeskusmaksu voi tulla maksettavaksi. Ja tosiaan, kuten joku jo sanoikin, lapseen tulee menemään rahaa tuhatkertaisesti verrattuna johonkin kallonkutistajaan. Eli tosiaan, nyt sinun täytyy ottaa vastuu itsestäsi ja hoitaa asia. Vanhempanakin joutuu usein ottamaan vastuuta ja hoitamaan asioita, joita ei välttämättä haluaisi.
jollei ne minusta halua jotain. En pelkää verta, en kipua, en jos muille tehdään jotain lääkäris. Minä voin olla sairaalois ja lääkäris vaik joks päivä kunhan tiedän ettei se liity millään tavalla gynekologiaan.
Olisi minulla oikeasti rahaa kallonkutistajalle, mut säästän taloon ja muuhun tärkeään (tiedän et sekin olis mut...) En vain halua, koska tiedän etten pysty puhumaan asioista vieraan ihmisen kanssa naamatusten. Olen muutekin huono puhumaan sellaisista asioista. Ne ei ole edes täysin luottamuksellisia asioita, koska viranomaiset saavat ne selville tarvittaessa. En suostu puhumaan jonkun kanssa omalla nimellä jos joku voi sit penkoa niitä asioita. Sehän voi kaiken lisäksi vaikuttaa joihinkin asioihin myöhemmin jos siel papereis lukee et "hullu" se on tai pelkotiloja ja vainoharhoja.
Kieltämättä hieman hämmentyneenä olen lukenut vastauksiasi.
Käytit itsekin jossain viestissä sanaa vainoharhainen, joten en mielestäni nyt leimaa sinua jos sanon että olet sitä. "Viranomaiset saavat ne selville tarvittaessa", "joku voi sit penkoa...". Jos ja kun kehittelet pelkoja omissa oloissasi, ne tuppaavat kasvamaan suuremmiksi. Kuka olisi sinusta niin kiinnostunut että hankkisi tietojasi? Mihin asioihin hoitoon hakeutuminen voi vaikuttaa myöhemmin?! Asutko niin pienellä paikkakunnalla ja siksi et luota? Muuten näet tuntuu hiukan erikoiselta ettet voisi hakea apua näihin ajatuskulkuihin. Terveydenhuollon ammattilaiset on vaitiolovelvollisia asioistasi ja usko vaan, vastaan tulee niin kaikenlaista että tuskin sinun pelkotilasi ja vainoharhasi kovin pitkään heidän mieliään kuohuttavat, jos lainkaan. Kertomastasi haiskahtaa hirvittävän suuri luottamuspula ihmisiä kohtaan ja sille pitäisi ehdottomasti tehdä jotain, jos haluat lapsen. Minulle tuli vastauksiasi lukiessa välillä ahdistavakin mielikuva sinusta lapsen kanssa; hän on sinulle tärkeintä ja rakkainta maailmassa joten suojelet häntä vainoharhaisesti kaikelta, olette päivät kotona kun ulkona on "pahat ihmiset" ja iltaisin miehesi yrittää tsempata sinua liikkeelle & selittää pelkojasi parhainpäin. Tämä on toki täysin mielikuvitukseni tuotetta ja menee ihan metsään - mutta jotenkin vaan tuntuu että enemmän kuin lasta, tarvitsit apua itsellesi. Ja se ei tarkoita ettetkö voisi myöhemmin saada lasta & olla hyvä äiti!
Hienoa että luotat miehesi apuun ja tukeen, mutta uskoisin että matkan varrella sinun tukeminen voi käydä hänellekin rankaksi. Siis jos olet raskaana ja peloissasi, et luota kehenkään ulkopuoliseen & et halua mitään ammattiapua gynen tai psykan puolelta. En sano tätä pelotellakseni, vaan toivoisin että hankkisit itsellesi enemmän voimavaroja ennen perheenperustamista. Odotus, synnytys ja vanhemmuus edellyttävät molemmilta vanhemmilta isoja muutoksia ja panostuksia, joten jos toinen on lähtökohtaisesti heikommilla (tai puuttuu kokonaan kuviosta), lankeaa siitä toiselle vanhemmalle isompi taakka. Sanoit jossain viestissä toivovasi että miehesi saisi taottua päähäsi järkeä odotusaikana - niinpä, mutta voiko se varaan laskea. Sitä yritän sanoa.
et heillä on oikeus ihmisten hoitotietoihin, tarkoitti juuri tälläisiä psykolokeja sun muita kallonkutistajia. Esim. juuri aselupaa hakiessa tuollaiset tarkistetaan, joten se kyllä vaikuttaa sitten mitä siel lukee. Minä viel harrastan tarkkuusammuntaa ja vaarin kaa olen metsällä. Tämmöisinä aikoina olaan tosi tarkkoina kukaa saa aseluvan.
En ole sulkeutunut ihminen. Jos ja voisit hyvin tuntea minut olisin hyvin ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen. Vaikka en ihmisiin niin luota pätkääkään ei se estä minua toimimasta niiden kanssa. Minulla on paljon ystäviä ja harrastuksia. Minulla on omat outouteni, pelot ja epäluottamus mutta en näytä sitä kellekään. Vain hyvin harva ihminen ihan pari perheen jäsentä tietävät että mitä sitten ajattelen. Pidä ystävät lähelläsi ja viholliset vielä lähempänä.
Minulla on vain pienestä pitäen käsketty olemaan normaalisti ja peittää kaikki ongelmat.
Teen sitä aina, en osaa näyttää tunteita ja olla rehellinen vieraille ihmisille.
Tiedän että minulla on ongelma varsinkin siinä vaiheessa jos pitäisi luottaa muihin ihmisiin synnytyksessä ja muissa tarkastuksissa. Suurin pelko on kuitenkin se etten pysty päästämään ketään koskettamaan itseäni. Mieheni ja lähin perhepiiri saa tulla lähelle mutta muiden lähellä olo aiheuttaa ahdistusta ja paniikkia.
Pitäisköhän vaan mennä jonnekin halauskurssille mis vaan halaillaan vieraita ihmisiä niin tottuis siihen.
...sinun täytyisi joo oppia päästämään ihmisiä lähellesi. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Sillä siitähän kai on kyse; henkistä läheisyyttä sinun kanssasi kokee ilmeisesti vain muutamat ihmiset. Muut kuvittelevat tuntevansa sinut, mutteivät tunne koska pidät ajatuksesi ja tunteesi piilossa. Fyysinen läheisyys tulee raskauden myötä tutuksi, sisälläsi on toinen ihminen jota ulkomaailman monet ihmiset tutkailevat! Raskaus altistaa sinut kaikenlaisille kosketuksille muutenkin kuin hoito- ja tutkimustilanteissa. Sukulaiset, kaverit, puolitutut, jopa tuntemattomat voivat alkaa juttelemaan vatsastasi; kommentoimaan ja koskettelemaan sitä.
Tai voihan tietenkin olla, että elät hyvän ja sinulle sopivan elämän näilläkin eväillä mitä olet tähän saakka saanut/hankkinut. Mutta mitä ajattelit jälkikasvustasi; kyseenalaistatko totuutesi hänen kanssaan. Vai käsketkö lastasi olemaan normaali ja peittämään ongelmansa, salaamaan todelliset ajatuksensa ja tunteensa, varomaan ja teeskentelemään tilanteissa jotain muuta kuin mitä on. Olemaan luottamatta? Ehkä sinä pystyt elämään näillä opeilla, mutta itsensä piilottaminen muilta tavalla tai toisella ei ehkä pidemmän päälle palvele jotakuta muuta. Jos paineet kasvavat liian koviksi, riskit kaikenlaisiin ylilyönteihin kasvaa. Ja siinä voi vahingoittua itse tai muut. Niin, edelleen näen ongelmasi laajemmin. Minusta kyse ei ole vain raskausajan tutkimuksista tai kuinka selviät synnytyksestä ilman että panikoit kun kätilö koskee sinuun ja auttaa lastasi syntymään.
haluaisin sanoa etteivät mielenterveydelliset ongelmat kaada automaattisesti aseluvan saantia. Riippuu arvioidaanko henkilön olevan vaaraksi itselleen ja/tai muille. Voit puhua esim. peloista, vaikeudesta luottaa, vaikeista elämänkokemuksistasi eikä se vielä tarkoita automaattisesti että sinun katsottaisiin olevan vaarallinen itsellesi tai muille. En usko että ko. arvioinneissa nyt täysin mielivaltaa käytetään. Tai että teksteissä oikeasti lukisi "hullu" tms. ja se olisi sillä selvä.
Ja ajattelepa niin päin, että jos sinun arvioitaisiin olevan itsellesi ja/tai muille vaaraksi, eikö olisi omakin etusi ettei lupa heltiäisi?! Mieluummin kai niin, kuin se että jonain päivänä olisit vahingoittanut itseäsi tai jotakuta muuta; siksi että olet sairastunut niin pahoin ettet enää pysty takaamaan että ihmiset ovat kanssasi turvassa.
Aloittajan viestit ovat selvää provoa! Ei kukaan aikuinen noin keskenkasvuinen ole kuin mitä viesteistä voi lukea. Joku nauraa nyt makeasti..
kukaan ei saa olla erilainen kuin te kuin muuten se on selvää huijausta.
Laajenna ystäväpiiriäsi ja tutustu erillaisiin ihmisiin ehkä huomaat etteivät kaikki ole samanlaisia.
väite provosta tulee juuri siitä, että sinulla on aivan liian ruusunpunainen kuvitelma lapsesta mutta et halua ottaa edes vastuuta omasta hyvinvoinnistasi. Vastuu ensin itsestä, sillä sinun vastuullasi on tulevan lapsen hyvinvointi. Et voi sysätä sun ja vauvan hyvinvointia pelkästää tulevan isukin harteille; se on aika vastuuton ajatus.
Toivottavasti sinunlailla ajattelevia ei ole muita, ainakaan äiteinä!
Huomaa sinä itse millainen olet ja ala keskittyä itseesi. Turhaa haet muista ihmisistä vikoja, kun omassa pääkopassa on yllin kyllin työmaata.
Kukaan ei ole puhunut mitään etteikö erilaisuutta sallittaisi, mutta jos tuo "erilaisuus" kohdistuu viattomaan lapseen vahingoittavalla tavalla, niin toki ihmiset ovat huolissaan sellaisesta.
Ota jo se pää pois perseestä, lopeta selittely ja hae apua ongelmiisi!
Niin paitsi et minua tullaan haukumaan et oon keksinyt koko jutun ärsyttääkseni ihmisiä.
Olen hyvin tietoinen millainen olen. Onko silti reilua haukkua ihmisiä netin välityksellä, koska se näyttää olevan monen ihmisen lempipuuhaa.
Yritän hakea apua, vaik tääl kirjoittamalla.
Onko toi sit huolissaan olemista kun vaan haukutaan kaikesta ja käsketään hakeen apua. Onneks täällä on kunnollisiakin ihmisiä jotka keskustelee kuin normaalit ihmiset eikä keskity vain toisten pilkkaamiseen.
Ymmärrän jos kaikki eivät ymmärrä tai ovat huolissaan mut sen asian voi esittää sillei järkevästi eikä mitään "pää perseessä"-juttuja. On siinkin sit äitejä jos tuollai puhuttu kaikille joiden kanssa olette erimieltä tai "huolissanne"
voi haluta raskaaks ja synnyttää jos pelkäät jotain paniikkia! Jos oikeesti haluat niin et välitä jostain noin tyhmästä jutusta! Hei järki hoi!
Niin en pelkää paniikkia, pelkään etten pysty toimia oikein ja lapselle sattuu jotain.
kirjoitamasi viesti ja mieti! EIkö todellakin olisi aika hankkia ammattiapua kun olet itsekin sitä mieltä, että pelkäät, ettet pysty toimia oikein ja että lapselle sattuu jotain?!