Olin vain kuvitellut kaiken, että myös minuun päin on tunteita, tuntemuksia. Suru puserossa ja itku kurkussa, kyyneleitäkin tipahteli itseksensä. Kyllähän tämän osasin aavistaa, toivon loppuun asti jotain muuta.
Sainpahan kuitenkin kerrottua, ei tarvitse enää arvuutella. Ilo ja kaipuu on vaihtunut itkuksi ja suruksi, mun on päästävä tämän yli, yksin.
Kun joskus vain ymmärtäisin, mikä minussa on vikana...taas itkettää.
Sainpahan kuitenkin kerrottua, ei tarvitse enää arvuutella. Ilo ja kaipuu on vaihtunut itkuksi ja suruksi, mun on päästävä tämän yli, yksin.
Kun joskus vain ymmärtäisin, mikä minussa on vikana...taas itkettää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.