käydä buddhalaisessa yhteisössä. En aio mietiskellä ja tavoitella henkisyyttä. Tavoittelu on pahinta. Kaikki mitä olen tavoitellut on epäonnistunut. Paitsi silloin kun en ole itselleni tavoitellut. Kannatan silti aatetta. Viimeksi hoin mielessäni, että kun tää loppus jo ja muistin mitä pitää ostaa kaupasta ja kaikenlaista älytöntä. Mieli on kuin se kukko, joka ei käskien laula. Tuntui helpottavalta antaa periksi ja nautiskella kahvit ja viineri kahvilassa. Kumma juttu, mutta henkisessä yhteisössä kaipain yhtäkkiä ravintolaan vähän rentoutumaan. Muuten en. Tästä voin päätellä, että en voisi kuvitellakaan mitään ashramia esimerkiksi Intiassa, josta luen kirjaa.
mä en jaksa
exryhmäläinen
17761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En oikein viihdy protestanttisessa kirkossakaan, koska siellä on kaavamaisuutta ja urkumusiikkia, josta mitä olen kysellyt , useat pitävät. Katolisen kirkon messu oli enemmän mieleen, vaikka aatteeltaan protestanttinen kirkko on lähempänä ajatteluani. Ortodoksimessu on viehättävä, mutta siellä pitää seistä jopa vanhempienkin ja papit saarnaavat liturgiaa ja samalla kääntävät selän yleisöön. Kirkossa on yleensä yksinäinen tunnelma. Ei mulle oikein kelpaa mikään.
Ehkä tässä piileenkin ratkaiseva oivallus: jospa se kahvi ja viineri onkin tie henkisyyteen ja valaistumiseen. Jos zen-mestarilta kysytään, mikä zen on, vastaus voi olla esimerkiksi: zen on tämä arkinen elämä.
Itse voin joskus hiljentää mieleni minuutissa, joskus se ei onnistu millään. Väkisin ei kannata yrittää, ja jos kovasti tavoittelee, se on kuin yrittäisi kääntää joen juoksua.
Tästä tuli ihan mieleen tällä palstalla aiemmin julkaistu joukko savolaisia koaneja, tässä minusta oiva esimerkki:
"Kun piällysmies Moilanen ryysti torikahvilassa aamukrapulaansa kahvia, zen-munkki Mumon kysyi tietä Valaistumiseen. Piällysmies Moilanen, höveli kun oli mielenlaadultaan, osoitti sormellaan ja kysyi:
-- Näetkö tuon tienviitan tuolla torinkulmalla?
-- No tokkiinsa.
-- Ei se ole siellä päinkään"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4287589
mutta näen toisaalta itsessäni sisun puutetta. Mä haluan jotain jo nyt enkä vasta 1000 vuoden päästä. Elämä on kyllä selkeästi hionut. Onks mulla joku kiire ton valaistumisen kanssa? Oon vasta iäisyyden ollut valaistumaton. Voi voi voi... kauheeta. Mä ajattelin vaan tehdä omia juttujani niin kun musta tuntuu.
kun just on vilaukselta nähnyt mitä vois olla. Me ei oikein olla täysin elossa. Mut ollaan kuiteskin. Ehkä nää on kuitenkin jotain realiteetteja.
aika suurta osaa ihmisistä. Toisaalta toi tie johtaa eteenpäin. Mutta just nyt en vaan jaksa.
...mutta menen silti. aamulla astangaan. kirjoitan pienellä koska pieni on kaunista. iltaisin käyn hellarikokouksissa ja sunnuntaisin tuomasmessussa. mikään näistä ei sulje toista pois. astangan liirumlaarumit jätän omaan arvoonsa ja liikun. voi että kun liikun. zeniä on erään papin lausahdus: "astia on tyhjyyden täydellinen kuori.". olen astia mutta se mikä on tyhjää on täysi. peace. siu.
mua ei ärsyttänyt mikään ihmisissä ehkä säälitti se ajattelu, koska olin jotenkin irti tästä tavallisesta normaalista sekopäästä eli egosta tai se ei vaan koskettanut mua. Mut nyt mä oon taas allerginen kaikelle tärkeilylle ja niitä kyllä löytyy jokaisesta seurakunnasta. Yleensäkin ihmisille allerginen. Näen siellä täällä idiootteja ja en kestä. Et se siitä mun valaistumisesta tällä kertaa, koska kaikki negatiivinen vain peilaa omaa egoa. Oon ihan super negatiivinen. Tämmönen ei saa mennä mihinkään pyhään seurakuntaan. Mua ärsyttää se hiippailu ja se kun ihmisillä ei ole tarvetta puhua. Ne ehkä jo valaistuneita ja mä vaan olisin sosiaalisen kanssakäymisen puutteessa. Mun pitäs vaan asettua yläpuolelle, mut ei se nyt onnaa. Mun on parempi olla tavallisten seurassa.
Ajatuksia ja mielipiteitä.
Jo sen valaistumisen haluaminen vie teidät siitä mitä te olette jo valmiiksi.
Valaistuminen se löytää teidät. Se on jo olemassa, mutta kun sitä on niin vaikea ymmärtää kaiken tän ymmärrettävän ohella. Meditoikaa ja tehkää niin kuin on oikein. Valitkaa sellainen polku jatkoelämäänne varten, jota teidän on helppo kulkea. Sillä teidän polulla ei ole kieltoja, ohjausta tai erityisiä tienviittoja joita seurata. Silti tulee muistaa tehdä oikein. Ja en kirjoita nyt pelkästään ajatuksellisesta mielipiteestä. Vaan ne oikeat teot tulevat osittain ajatuksen, tunteiden ja sen yhden asian lopputulemina. Meditaation kautta pääsette käyttämään sitä viimeistä noista kolmesta. Ne oikeat teot kumpuaa sitten tietoisuuteen jo valmiina ratkaisumalleina joita höystetään hieman tunteilla ja ajatuksilla. Mitä raakileemmaksi versioksi sen oikea teon pystyy ja kykenee jättämään niin sen lähempänä se on sitä oikeaa tekoa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa löytää itseämme. On niin monta keinoa kuin on ihmisiäkin, jotka eivät ole vielä itseään löytänyt. Ja kun se tapahtuu niin sen tiedostaa. Ja se tiedostaminen.. on ripaus ajatuksia, kukkurallinen tunnetta ja loppu osa onkin sitä mitä ei osaa kuvailla. Ajatukset ja tunteet ne syntyy ennen ja jälkeen valaistumisen. Ne ei itsessään viittaa siihen ytimeen vaan kokonaisuus luo heikon kuvan siitä mitä tapahtuu. Se on todella henkilökohtainen ja intiimi kokemus itsensä kanssa. Sitten se mitä tapahtuu jälkeenpäin. Olette samoja ihmisiä sen jälkeenkin. On tunteet, ajatukset ja keho.
Jokin on silti muuttunut. Ja mikä on muuttunut niin tiedätte sen vain itse.
Ehkä vastasit jo itse kysymykseesi. En minäkään jaksa käydä järjestetyissä kokouksissa tai tapahtumissa. Jospa se oivallus voi todellakin löytyä kahvi viineri kokemuksesta. Niin se on, ettei kukaan muu voi Sinulle lopullista totuutta kertoa tai näyttää, se Sinun on nähtävä ja löydettävä itse.
Se voi tuntua vaikealta, mutta kun lähestyt totuutta, tuntuu kuin olisit vain löytänyt sen, mikä on ollut kadoksissa kauan.
Kukaan ihminen ei voi sitä näyttää, vain Sinä itse pystyt sen huomaamaan. Mielenrauha, ajatusten välillä oleva tila on se mitä etsit, mielenrauha, tai bardojen välinen tila.
Se ei ole kaukana, se on tämä hetki, ole hyvä.
Ankarat henkiset harjoitukset tuntuvat joskus kovin ryppyotsaisilta. Minusta tähänkin sopii se, mitä Summerhillin perustaja A.S. Neill sanoi minusta hyvin osuvasti: "Uimalla vietetty sunnuntaiaamu on pyhempi kuin virsiä veisaamalla vietetty."
Yrjö Kallinen ilmaisee esseesään Zenistä saman ajatuksen hieman toisin sanoin:
"Useat zen-opettajat olivat taitavia ja kuuluisiakin piirtäjinä ja miltei aina, kun he piirsivät kuvan jostakusta zen-opettajasta, he tekivät hänestä hullunkurisen näköisen, aivan kuin lyödäkseen leikiksi ihmisten näitä kohtaan tunteman pyhän kunnioituksen. Heille ei ollut mikään erityisessä mielessä pyhää, koska kaikki oli pyhää, kattila, jolla keitettiin, yhtä hyvin kuin tuulen ajelema kellastunut lehti."
http://www.teosofia.net/eriusk/yk_zen.htm
Mä olen valaistunut ja mulle tuli mieleen, että sehän on ihan ylimainostettu ja -mitoitettu asia. Mitä sillä tosiaan tekee? Miksi ei voi vain elää päivittäistä elämämäänsä, pitääkö ihan joka asiasta avautua? Kuitenkin valaistuminen on kai eräänlaista sulkeutumista ja ehkä siksi jopa surullista ja luotaantyöntävää?
Mä olen kiinni sellaisessa uskonnollisesti vapaamielisessä ajatuksessa, että mun olisi hyvä pitää kiinni ihan kaikista uskonnollisesti olemassaolevista ajatuksista, jotka ympäröivät mua. Muutenhan olisin täysin hukassa täysi nolla, jolla on tyhjä polla.
se on mielestäni rankka kokemus jos ei jää autuuden tilaan vaan putoaa sieltä pelkkään maallisen turhuuden tiedostamiseen ja vielä sieltäkin tavalliseen egon hallitsemaan todellisuuteen tajuamaan ettei ymmärrä mitään. Raamatussa kerrotaan varkaasta, joka tulee yllättäen eikä se riipu uskonnosta tai vakaumuksesta. Miksi herääminen on tällaista? Sukellus ja liian nopea nousu pinnalle.
sanon vaan, että huonosti on järjestetty maailman asiat.
ei taida olla kaikkitietäviä, koska ne ei tiedä, että ketkä ei sit kuitenkaan onnistu pääsemään taivaaseen. Kellään ei ole ehkä lopullista tietoa mistään.
Idässä on tietoa enemmän kuin lännessä ymmärretään,tajutaan.Mutta he eivät tarvitse sitä tietoa tarvitse, koska se tieto on arvoltaan hyödytöntä, se ei paranna sisäistä pahoinvointia.
Suurempi tajunnan hyödyntäminen vaatii psyykkistä kestävyyttä ja siihen ei ole lännessä kokemusta,aivotutkimus tuntee aiheen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tajunta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alitajunta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mielikuvitusmaailma
http://fi.wikipedia.org/wiki/Meditaatio
Länsimaisen ihmisen ymmärryksessä/tajunnassa on oikeasti parantamisen varaa,ja se "sattuu päähän".
Tavallaan persoonallisuuden muutos,käytännössä
Ihminen joutuu vaivautumaan,siksi kannatus on alhainen/hiipumassa.
Nirvanan saavuttanut on pysyvästi vapaa harha-aistimuksista,inhimillisestä kärsimyksestä,elämän vitutuksesta,kuoleman "salaisuuksista"(parinirvana)=luonnonkierto.
Pääsee "jumalaisen tiedon haltijaksi",tiibetiläinen kuolleidenkirja.
-"Voit reilusti heilua svengissä ,et elämästä selviä hengissä"-.....
Sangharaksita :valaistumisen ihanne 283.-.....Saa lähes ylitsepursuavan rakkauden ja lähes universaalin viisauden,yksikään valaistunut ei ole "normaali-ihminen,mutta ei myöskään yli-ihminen..
Aivoista löytyy tehoja jota tiede on jo jonkun aikaa tiedostanut,tutkimus voi jatkua myös yksilötasolla.
"Läpi helvetin tiedän sen kulkevan joka eilistä etsii",.....jossain laulussa......
Logiikan voitto optiikasta,psyykkeen ylivaltaa,
järkemme tyyssija.
Oikea keskittyminen...jne dharma rules.....
Länkkäri voikin pahoin koska hänellä on liikaa kaikkea ja kova huoli siitä, että tuo kaikki myös on ja pysyy. Jossain Indiassa köyhällä ei olekaan mitään huolta huomisesta, koska hänellä ei ole enää mitään mistä huolestua. Tietysti Indian ilmasto on sellainen, että voi mennä istuskelemaan vaikka puun alle meditoimaan kaikessa rauhassa. Suomen ilmasto taas ei siihen oikein sovellu.
Meillähän on kaikkea täällä jo liikaakin ja ihmiset on huolestuneita säilyttääkö ne yhteiskunnallisen statuksensa mikä johtaa pahoinvointiin. Tai sitten ne kärsii koska tuntee, että niiden yhteiskunnallinen statuksensa ei riitä. Hankala noidankehä: Olit köyhä tai rikas niin olet silti aivan yhtä onneton.
Ihmisen pitääkin luopua kaikesta jos hän haluaa todellakin oppia tuntemaan itsensä. Tajuta se, että löyt'ääksesi itsesi, on sinun ensin kadotettava itsesi.
joka on vaativampi: luovut kaikesta samalla eläessäsi kaiken keskellä. pystyt vain kokoajan näkemään sen todellisen arvon. Vuorilla on helppo meditoida, mutta meditoipa rahapinon päällä kun ilotytöt lirkuttelevat..
ei ole mitään löydettävää itseä: se itse lukee juuri tätä tekstiä.
se "Toinen itse" on henkilön apusielu (usein korkeammalta tasolta),
mutta se et ole tarkalleen ottaen sinä. Kaikki historiassa tunnetut tekniikat ja uskonnot kehittävät apusielua,
joka voi valaistua kehossa. tästä palkkiona henkilö voi saada etuuksia, yliluonnollisia kykyjä tai hyvän jälleensyntymän.(apusielu haluaa palkita henkilöä, kenen kehossa sai suorittaa loppuun harjoituksensa.valaistuneella on tietenkin monia kykyjä annettavaksi). Meditoimalla ahkerasti tai tekemällä taichia tai muuta keho ja mieli saatiin otolliseen tilaan apusielun poistua harjoittamaan. kuoleman hetkellä valaistunut apusielu kuitenkin jatkaa matkaa korkeille tasoille ja henkilö itse siis jälleensyntyy tekojensa oikeuttamaan paikkaan. harjoitus oli siis turhaa. kestää monia jälleensyntymiä saavuttaa korkea taso.
kerrotaan kirjassa Zhuan Falun jota suosittelen jokaiselle valaistumista havittelevalle.
ei ole enää mitään kysyttävää.