Hengästyneenä, hikikarpalo otsallani,
on niin kuuma, kuin aavikolla,
vailla varjoa.
Katson kahta kukkulaasi,
nuo laaksosta kohoavat kumpareet,
otan hellästi kiinni ja suutelen.
Pisara otsaltani tipahtaa,
kuin merivettä, niin suolaista,
valuu rinnettä niin kaunista,
lämpöä hohkavaa.
Pisara saavuttaa laakson,
pysähtyy väliin kukkuloiden,
alle rinteiden.
Lasken poskeni laaksoon,
näen varjon joka kasvoilleni lankeaa,
tuo varjo kukkulan.
Huokaisen onnesta,
suljen silmäni ja nukahdan.
Olet tuonut minut keitaalle,
keitaalle rakkauden.
Olet sammuttanut janon,
janon rakkauden.
Oma kaunis kamelini
http://runoilevat.ajatukseni.net/
on niin kuuma, kuin aavikolla,
vailla varjoa.
Katson kahta kukkulaasi,
nuo laaksosta kohoavat kumpareet,
otan hellästi kiinni ja suutelen.
Pisara otsaltani tipahtaa,
kuin merivettä, niin suolaista,
valuu rinnettä niin kaunista,
lämpöä hohkavaa.
Pisara saavuttaa laakson,
pysähtyy väliin kukkuloiden,
alle rinteiden.
Lasken poskeni laaksoon,
näen varjon joka kasvoilleni lankeaa,
tuo varjo kukkulan.
Huokaisen onnesta,
suljen silmäni ja nukahdan.
Olet tuonut minut keitaalle,
keitaalle rakkauden.
Olet sammuttanut janon,
janon rakkauden.
Oma kaunis kamelini
http://runoilevat.ajatukseni.net/
Vastaukset 1
Vanhimmat
kerrassaan mainio runo,
joka antaa alkumetreillään ymmärtää
ihan jotain muuta kuin mihin se lopulta
päättyy. Pidin ihan älyttömästi tästä
ja niistä muutamista, joita kotisivullasikin
luin. Tallensin sen muuten suosikkeihini ja voit
olla varma, että tulen vierailemaan siellä
jatkossakin.
Tästä runostasi kiitän.