Olemme miettineet sijaisvanhemmiksi ryhtymistä mieheni kanssa. Meillä on oma 3 v. poika. Kävimme sijaisvanhemmille suunnatussa infossa. Kuulimme että sijaisperheen toisen vanhemman pitäisi olla kotona sijaislapsen kanssa vähintään vuoden. Miten tämä on mahdollista. Miten se onnistuu jos on ihan vakituinen työ? Onko tällainen vuoden kotonaolo vähintäänkin pakollista vai vain suositus. Entä minkäkokoinen pitää asunnon olla? Meillä on 3 h eli sijaislapselle ei olisi omaa huonetta. Onko meillä mitään mahdollisuuksia ryhtyä sijaisvanhemmiksi jos kumpikaan meistä ei ole valmis jäämään kotiin vuodeksi ja meillä ei ole tarpeeksi iso koti?
Vuosi kotona ja pieni koti...
Hohutti
111291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun sijaislapsi tulee taloon niin hänelle on kyllä annettava aikaa ja läsnäoloa. Lapsi saattaa tulla hyvinkin vaikeista oloista ja pienelle lapselle ei ole hyväksi että joutuu heti hoitoon kun tulee uuteen perheeseen. Joskus ei vuosikaan riitä vaan lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa/apua/hoitoa pitempään. Vuosi on "helppo" järjestää aika monessa työpaikassa vuorotteluvapaan avulla ja myös palkaton vapaa on varmaan mahdollista.
Ei sijaislapsi välttämättä omaa huonetta tarvitse mutta kodin on oltava sen kokoinen että lapselle pystytään järjestämään siellä oma paikka.
Jos teille sijoitettaisiin siis pieni lapsi, niin kiikuttaisit hänet saman tien hoitoon toisille aikuisille ja hän vain yöpyisi teillä jossain nurkassa. Läheisyyttä hän kokisi vain jakamalla huoneensa jonkun teidän perheenjäsenen kanssa öisin, herätäkseen taas aamuvarhaisella päivähoitoreissulle. Jos taas teille sijoitettaisiin iso lapsi, niin häntä ei tarvitse viedä hoitoon, mutta mitä tarjottavaa teillä on hänelle, kun ei edes oman huoneen rauhaa olisi vaan hän yöpyisi ja pitäisi vähäistä omaisuuttaan jakamassaan huoneen nurkassa. Tarvitsette ehdottomasti toisen asunnon ja asenteen. Sijoitetut lapset eivät ole pelkästään yösijaa vailla.
osuvammin ilmaista? "Sijoitetut lapset eivät ole pelkästään yösijaa vailla."
Niinpä niin, oman lapseni sijoitus (onneksi lyhytaikainen) maksoi kunnallemme yli 200 euroa / vrk. Eikä paikalla ollut todellakaan tarjota pahoin koulukiusatulle ja siksi traumatisoituneelle lapselle muuta kuin katto pään päälle. Tai no, tuli "kaupan" päälle alistamista, henkistä väkivaltaa, pelottelua, perusterveydenhuollon laiminlyömistä, ala-arvoista ruokaa. No, tämä on onneksi historiaa, sillä sossutkin tajusivat paikan mädännäisyyden.
Todellakin, sijaisvanhemmaksi ryhtyessään pitäisi olla jo se asenne, että lapsen hyvinvoinnista ollaan aidosti ja oikeasti kiinnostuneita. Nousi karvat pystyyn, kun ensimetreillä ollaan ihmettelemässä että tarvitseeko tosiaan toisen jäädä kotiin. Hohhoijjaa!
Lapsenne on vasta 3-vuotias, joten teille voitaisiin sijoittaa 0-1 vuotias lapsi.
Jo ikänsä puolesta tuon ikäinen tarvitsee kotona olevan vanhemman hoitoa ja huolenpitoa ja sijoitukseen tuleva moninverroin enemmän.
Ainakin pääkaupunkiseudun kunnat ovat kyllä ottaneet huomioon pikkulapsen tarpeet maksaen korkeampaa hoitopalkkiota alle 3-vuotiaasta lapsesta. Myös sijoitetun lapsen hoitamiseen on työnantajalla velvollisuus myöntää hoitovapaata.
Omaa huonetta pikkulapsi ei kaipaa, päinvastoin.
Olisi ihanteellista jos toinen vanhemmista voisi jäädä kotiin joksikin aikaa. Meidän perheemme kohdalla noin vuosi sitten sijaislapsen sijoittajakunta ei ollut halukas maksamaan mitään korvausta toisen vanhemman kotiin jäännistä. Sen sijaan stt:n mielestä 2-v lapsi saattoi mennä 1,5 kk sijoituksen jälkeen päiväkotiin. Vuorotteluvapaat olimme vasta käyttäneet emmekä sen turvin voineet kotiin jäädä kumpikaan. Isä oli tuon 1,5 kk sijoituksen alussa vielä vuorotteluvapaalla. Ilman mitään taloudellista tukea kotiin jääminen ei ole mahdollista. Jotkut kunnat korvaavat ansion menetyksestä jotakin. Esim Helsingin kaupunki korvaa usein 1000 euroa kuukaudessa kuuden kuukauden ajan. Vaihteluja on kyllä todella paljon. Me olisimme mielellään jääneet jompi kumpi kotiin pienen tulokkaamme kanssa. Lapsen sopeutumiseen ja sijaisperheeseen kiintymiseen vaikuttaa paljon se että lapsi joutuu liian pian päivähoitoon, perhepäivähoitoon. Meillä sijaislapsen kiinnittyminen perheeseemme on vielä kesken vaikka vuosi on kulunut, mutta lapsen eheytyminen viekin yleensä ainakin sijoitusta edeltäneen ajan verran aikaa. Lapselle tuli varsin pian sijoituksen jälkeen uusi aikuinen ja koti perhepäivähoitajan luona totuttavaksi. Se ei ole hyvä asia lapsen kannalta.
Tuo kotiin jääminen on suositus. Osa sijoittajakunnista ei edes halua sitä. Eikä vuosi ole mikään pakollinen aikaraja. Riippuu paljon sijoitettavasta lapsesta ja hänen tilanteestaan. Kodin ei tarvitse suuri olla kunhan omaan tilaan on mahdollisuus, kuten oman perheen jäsenilläkin. Sijaisperhe elää aivan tavallisen perheen arkea. Alle 10 kk:n lapsen kohdalla äitiysvapaa on mahdollinen. Hoitovapaalle voi työstä jäädä, mutta hoitotukea ei Kela:lta saa.
Perhehoitoliitosta saat varmasti vastauksia kysymyksiisi.
ainakin kun ajattelen lapseni kohtaloa. Kun hänet sijoitettiin reilut 1½ vuotiaana sijaistalossa oli silloin karkaileva 12 vuotias, joka lempattiin pois, kun sijaisrouva ei halunnut samanikäistä tyttärensä kanssa kilpailemaan, neljä sijaistalon omaa lasta (ikähaitari 10 -16), sekä epämääräinen määrä tukilapsia (arviolta noin 5) ja kriisisijoitettavia lapsia. Kaksi kuukautta lapseni sijoituksen jälkeen sijaistaloon laitettiin 3 sisaruksen sarja. Pienimmäinen oli kuukauden vanhempi, kuin lapseni, sitten 4 vuotias ja 10 vuotias. Seuraavana kesänä (reilun puolen vuoden kuluttua lapseni sijoituksesta) sijaistalossa pidettiin leiri ja seuraavassa palaverissa sijaisrouva kertoi, että he toimivat lisäksi kriisisijaistalona.
Voitte kuvitella, miten huoli lisääntyi lisääntymistään. Parin kuukauden kuluttua lapseni sijoituksesta talohan oli jo aivan toinen, mihin lapseni oli mennyt ja taas vähän eteenpäin, niin vielä hirveämpi oli tilanne. Vuosien kuluessa tuossa majatalossa on käynyt siinä 30 lasta. Toinen vanhemmista (jolla jonkilainen kouluasteen tutkinto (toisella ei mitään) on tehnyt vuosia lähes kokopäiväisesti sivutoimia. Ihme, että suurin osa lapsista on hengissä - kaikki eivät.
Olen joinakin kauhun päivinä toivonut sydämestäni, että lapseni olisi päiväkodissa. Kovalla työllä ja viranomaisiin vaikuttamalla saimme hänet sentään eskariin, mutta kaikki sijoitetut eivät ole päässeet sinnekään. Ai, että vanhemmat saavat vaikuttaa, mihin heidän lapsesa laitetaan sijoitukseen. Heh. Kukaan ei laitaisi tuollaiseen kauhujen kammioon, jos saisi valita. Tuon kaiken lisäksi päälle on tullut vuosien henkinen väkivalta. Olen esittänyt liikaa kysymyksia ja huoliani viranomaisille.
Tiettyyn kuntaan räätälöitiin - ei niinkään lapsen edun vuoksi, vaan lastensuojelun käytännön tarpeesta ja nimenomaisen sijaistalon tarpeesta ko. ammatillinen sijaisperhe. Johtava sossu oli täpinöissään, kun sai esitellä sosiaalilautakunnassa ideansa, millä kunnalle säästetään hynää. Ammatilliseksi sijaisäidiksikin valikoitui henkilö, joka kantoi kunnan kulutaakasta huolta. Minä olen kaikki vuodet kantanut huolta lapsista, erityisesti yhdestä. Onneksi hän voi jo jollain lailla huolehtia itsestään ja ehkä jää henkiin.
Jatkan vielä edellisiin: "Kuulin kautta rantain ko. sijaistalon tuttavalta, että ko. kammiossa vuosia asuneilla lapsilla ei ole ymmärrystä normaliudesta. Ammatillinen sijaisrouva on näet niin kontrollinhaluinen, ettei talossa voi nostaa sormeakaan, ettei hän sitä huomaisi. Hän ohjelmoi lasten elämän tyyliin, että kouluviikon ohessa (toppuluokkalaisella) on 8 8 eri harrastusta (sis. terapia) ja kolmosluokkalaisella taas jo enemmän. Toisaalta hienoa, että lapsi on muiden, kuin ko. talon vaikutuspiirissä niin paljon. Koulukavereidensa luokse (perheeseen) lapsi ei koskaan kerkeä kylään. Sijaisrouva hallitsee myös koulumaailmass. Meiltä sukulaisilta pimitetään kaikki mahdollinen ja yhteydenpito on tehty mahdollisimman hankalaksi. Sijaisrouva saa muutkin yhteisöt meitä vastaan (koulun mm.). Meitä ei toivota lapsen harrastuksen "esityksiin" eikä yleensä mihinkään. Lasta on jo 5 -vuotiaasta kielletty ottamasta meiltä mitään lahjoja ja häntä on myös kielletty puhumasta heille kauhujen kammion asioita.
Itselläkin on alkanut tuon kammottavan sijoituksen myötä normalius hälveämään. Ammattitaitoni on kyseenalsitettu useaan otteeseen (olen pitkälle kouluttautunut kasvatusalan ammattilainen) ja minua pidetään rikollisena (olen loukannut sijaisrouvan kunniaa), koskapa olen kertonut hänen harjoittamastaan henkisestä väkivallasta.
Yksikään sossu ei ole vuosiin välittänyt mistään. Olen kuullut selityksen, että kukaan ei ole halunnut tapella sijaisrouvan kanssa, sillä niin käy, jos HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ kanssa on eri mieltä jostain. Arvelen, että otoinen syy puuttumattomuuteen on ollut tuo kunnan kulutaakan säästäminen. Kriisilapsia ylipaikoille toistuvasti ottamalla on saanut kaupantekijäisinä lojaalisuutta.
Onko makuupaikka laitoksessa sitten parempi kuin tulla sijoitetuksi ihan tavalliseen perheeseen, jossa käydään töissä ja päivähoidossa?
Ei. Minusta pääkysymys on MIKSI meillä Suomessa 16.000 lasta on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Suhteessa kansamme kokoon lukumäärä on älyttömän suuri. MIKSI näin on? Missä vika? Onko suomalaiset tosiaan niin toistaitoisia vanhempina, onko suomalaiset lapset tosiaan niin mahdottomia, vai löytyiskö se vika sittenkin meidän systeemistä ja siitä että suomalaiset virkamiehet ja päättäjät ovat ryhtyneet suosimaan perheitä hajoittavaa politiikkaa ja lasten ottamista valtion haltuun kuten sosialistimaissa (esim. Pohjoi-Koreassa) on tapana. Eli kysymys kuuluu : johtuuko suuret huostaanottoluvut IDEOLOGISISTA syistä meillä.
Kaikkein yksinkertaisimmille lukijoille huomautan, että jotkut huostaanotot ovat aiheellisia.
siitä ei päästä mihinkään. Varsinkin sellainen, joka toimii lisäksi kriisisijoitettavien lasten sijoituspaikkana. Kyllä minä pienen perheen hyväksyn ja sellaisen, jonka jäsenet eivät yhtenään vaihdu, niin kuin ammatillisessa sijaisperheessä.
Laitos ei välttämättä ole mikään makuupaikka, vaan voi olla laadukas.
Jä'rjestykseni on seuraava:
1) Oma koti
en hyväksy suomalaista tapaa olla valinpitämättömiä lapsille ja sijoitetlla heitä ylt' ympäriinsä, mutta
2) Pieni perhe
3) Ammatillinen perhekoti tai Laitos
4) Ammatillinen sijaisperhe (sellaiseen en ketään toivo - nimi ammatillinen johtaa harhaan)
Numero 4 pitäisi lakkauttaa systeemistämme. Sellaiseksi ryhdytään vain rahan takia - rahan kiilto silmissä!