Mikä on

Ikävissä osioissa muisti pätkii, eihän niitä sovi muistaa. Niistä voi jäädä kiinni, jos myöntää.

Loppulausuntoni tapaus Kerviseen

Ole hyvä kirjaudu sisään lisätäksesi arvostelun | Arvostelu:
0
Viestien esitystapa:
Vastausten määrä 2 | Lukukertoja 4
Loppulausuntoni tapaus Kerviseen
Kirjoittanut: Juho Eerola / Tänään / klo 07:33

Poliisilta saamani esitutkinta-aineiston pohjalta olen tänään jättänyt tämän loppulausunnon poliisille ja eteenpäin syyttäjälle luovutettavaksi.

Loppulausunto:

Minua on kevään aikana kuulusteltu kahdesta eri syystä. Ensinnäkin minun väitetään Kotkan kaupunginvaltuuston kokouksessa 26.1.2009 syyllistyneen Henry Lindelöfin, Marianna Ruonalan ja Jorma Koiviston kunnian loukkaamiseen. Olen osallistunut kyseiseen kokoukseen, mutta en ole loukannut mainittujen henkilöiden kunniaa. Lisäksi minun väitetään loukanneen samojen tyyppien kunniaa myös 12.1.2009. Tätä en ymmärrä lainkaan.

Saatuani nyt käteeni tämän esitutkinta-aineiston, huomaan kuulustelukertomuksessani yhden mahdollisen virheen toisen minulle esitetyn kysymyksen kohdalla. Jari Taipale pyysi minua lukemaan tekemänsä valtuustoaloitteen, mutta mistään liitteistä ei muistaakseni ollut puhetta. Kuulustelukertomuksessa minun kuitenkin väitetään sanoneen, että Taipale olisi pyytänyt minua lukemaan myös joitain liitteitä. Tällaista en muista tapahtuneen. Aloitteen yhteydessä toki sitten jätettiin liite, mutta liitteen sisällöstä en muista ennalta, ainakaan paljon puhutun.

Kuten monessa yhteydessä on tullut esille, kaupungin entisen museomestarin, Asko Kervisen tulisi saada haltuunsa häntä koskevat töiden laiminlyöntiluettelot, joita hyväksikäyttämällä hänet on töistään erotettu. Valtuustoaloitteessamme ei loukata kenenkään kunniaa. Suomesta löytynee lukuisia ennakkotapauksia, joissa valtuutetut ovat käyttäneet kunnan virkamiehistä huomattavasti kovempaakin kieltä.

Asko Kervinen tapasi soitella isälleni, kaupunginvaltuutettu Seppo Eerolalle (kok.) jo 2000 luvun alussa. Isäni, joka siihen aikaan työskenteli ylikonstaapelina Kotkan poliisissa, ja Asko Kervisen välisistä keskusteluista kävi ilmi, että Kervinen koki jo tuolloin, että häntä oltiin savustamassa töistä ulos. Kervinen oli ahkera yleisönosastokirjoittaja, joka puuttui lukuisiin kaupungin virkamiesten tekemiin töppäilyihin. Itse aloitin työt vuonna 1999 Kotkan kaupungin hallinnoimassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Olen Kervisen tavoin aika kova ottamaan julkisesti kantaa, erityisesti maahanmuuttopolitiikkaan. Keväällä 2007 jouduin työnantajani puhutteluun. Hän kertoi, että kaupungin ylemmät virkamiehet olivat sitä mieltä, että jollen lopettaisi politiikan tekoani, olisi tulevaisuuteni kunnan hommissa vaakalaudalla. Sahasin kuulemma omaa oksaani.

Omat ja Asko Kervisen kokemukset Kotkan kaupungin palveluksessa todistavat, että Kotkaan on pesiytynyt tiettyjen virkamiesten salailuun pohjautuva epäterve kulttuuri. Jokainen, joka yrittää paljastaa että keisarilla ei ole vaatteita lainkaan, yritetään nujertaa. Tarpeen vaatiessa se tehdään vaikka laittomasti. Uskon että Asko Kervistä koskevien papereiden julkituleminen paljastaisi liikaa tästä epäterveestä hyväveliverkostosta.

Kervisen papereita ovat Kervisen itsensä ja meidän valtuustoryhmämme lisäksi aiemmin pyytäneet jo mainittu Seppo Eerola, sekä Vasemmistoliiton entinen valtuutettu Jorma Ahvenainen.

Toinen asia johon minun väitetään, edelleen 26.1.2009, syyllistyneen, on virka-aseman väärinkäyttö. Kotkan kaupunginhallituksen niukka enemmistö oli sitä mieltä, että haimme Kerviselle valtuustoaloitteen myötä rahallista korvausta.

Rehellisesti sanoen, en tiennyt, minkälaisen vahingonkorvausvaatimuksen Kervinen oli kaupungille aiemmin jättänyt. Ehkä olisi pitänyt ottaa siitä selvää, kun siihen kerran aloitteessammekin viittasimme.

Kuitenkin, joka vuosi Suomessa joku kunta päättää palkita jonkun menestyneen urheilijan tai taiteilijan tms. jollakin, yleensä hyvin arvokkaalla tavalla. Nämä korvaukset ovat taloudellisesti hyvinkin merkittäviä ja ne syntyvät aina jonkun valtuutetun tekemän aloitteen pohjalta. Asiamme ei tältä osin siis ole ollenkaan tavaton, eikä siinä ole mitään laitonta.

En kuitenkaan itse kokenut hakevani Kerviselle rahaa, vaan kunnianpalautusta.

Esitutkinta-aineiston yhteydessä on liitteenä tämä Kervisen jättämä vahingonkorvausvaatimus, jonka tämän aineiston yhteydessä siis nyt näin ensimmäistä kertaa. Ennen päiväystä ja allekirjoitusta on mielestäni erittäin huomionarvoinen lause, jota tässä nyt siteeraan: ”Olen valmis neuvottelemaan ja sopimaan asiassa”. Eli vaikka minun katsottaisiinkin yhtyneen juuri tähän vahingonkorvausvaatimukseen, haluan painottaa sitä, että Kervinen edelleen, vielä 12.1.2009 halusi neuvotella kaupungin kanssa siitä, miten tämä hänen asiansa saatetaan kunniakkaaseen päätökseen.