Kannattaisiko hakea oikeustieteelliseen, kauppatieteelliseen, lääketieteelliseen vai teknilliseen? Eli neliödraama jälleen kerran. Itse joudun väistämättä siihen heikompien kiintiöön jokaisessa hakemassa alassa ja tietää, että pääsykoe on tehtävä priimana, jos haluaa saada opiskelupaikan.
Oikkis kiinnostaa vähän virallisten syyttäjien ynm. työt, ei kyllä paljoa. Palkat kuulemma ovat kehnot asianajajillakin ja asianajajia on vain murto-osa. Papereiden pyörittelyä. Repuutusprosentit suuret kokeissa, valmistuminen voi tietääkseni sujua nopeastikin.
Kirjanpitäjän, tilintarkastajan työt tai opetustyöt eivät juurikaan kiinnosta. Kova kilpailu töistä, palkka varmaan vähän parempi. Läsnäoltavia tunteja vissiin enemmän kuin oikkiksessa, ei kiva yhtään. Hyvät esiintymistaidot kyllä ovat.
Lääketieteet kiinnostavat vähän. Pääsykoe vaikea. Vois joku kansainvälisen tutkijan ammatti olla ihan kiintoisakin. Potilaiden leikkaukset ei kyllä kiinnosta pätkääkään ja haluaisin pysyä erossa sellaisesta.
Tahtoisin toisaalta työskennellä tietokoneella pöydän ääressä...analysoida, koodata tai tehdä jotain kiintoisaa ja haastavaa hyvällä palkalla tietojenkäsittelijänäkin, joten teknillinen voisi myös olla kiinnostavaa.
Mihin kannattaisi hakea?
Oikkis kiinnostaa vähän virallisten syyttäjien ynm. työt, ei kyllä paljoa. Palkat kuulemma ovat kehnot asianajajillakin ja asianajajia on vain murto-osa. Papereiden pyörittelyä. Repuutusprosentit suuret kokeissa, valmistuminen voi tietääkseni sujua nopeastikin.
Kirjanpitäjän, tilintarkastajan työt tai opetustyöt eivät juurikaan kiinnosta. Kova kilpailu töistä, palkka varmaan vähän parempi. Läsnäoltavia tunteja vissiin enemmän kuin oikkiksessa, ei kiva yhtään. Hyvät esiintymistaidot kyllä ovat.
Lääketieteet kiinnostavat vähän. Pääsykoe vaikea. Vois joku kansainvälisen tutkijan ammatti olla ihan kiintoisakin. Potilaiden leikkaukset ei kyllä kiinnosta pätkääkään ja haluaisin pysyä erossa sellaisesta.
Tahtoisin toisaalta työskennellä tietokoneella pöydän ääressä...analysoida, koodata tai tehdä jotain kiintoisaa ja haastavaa hyvällä palkalla tietojenkäsittelijänäkin, joten teknillinen voisi myös olla kiinnostavaa.
Mihin kannattaisi hakea?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Se kirjoitetaan "kaupis".
Ahaa, oikea nimi onkin siis Kaupakorkeakoulu. xD Sekä oikkeustieteellinen tiedekunta. Vautsi vau vau.
Oikkis: Suhteellisen monipuoliset uramahdollisuudet Suomessa, mutta kuinka tutkinto kelpaa ulkomailla, kun lainsäädäntö on kansallista?
Kaupis: Tiettävästi pääaineen valinnalla suuri merkitys. Rahakkain taitaa olla rahoitus (yllättävää nimenkin perusteella). Ylikoulutusta, kuten niin monilla aloilla. Pitänee myös olla "hyvä tyyppi" (mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan). Perin laajat uramahdollisuudet kansainvälisestikin.
Lääkkis: Idioottivarma valinta - ei-vapaaehtoisesti työttömiä lääkäreitä on yhtä lukuisasti kuin lentäviä lehmiä. Työala on spesiaali, mutta kansainvälinen.
Teekari: Todella suuri ylikoulutus, ts. paljon kilpailua. Toisaalta työtarjontaa pitäisi olla monenlaista, myös bisneksessä. Perinteisesti vahva ala Suomessa.
---
Jos lääkkis (ja työmahdollisuudet) kiinnostaisi, niin valitsisin ehdottomasti sen - se on ainut idioottivarma valinta. Muutoin on ehkä kyseessä makuasia. Oikkis tuntuu hieman rajoitetummalta kuin kaupis ja teekari, koska siinä opiskellaan käytännössä Suomen lakia (pois lukien kv-oikeus). Joku alalla oleva voisi kertoa tarkemmin, miten se vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin ulkomailla. Toisaalta oikkiksen alalla on sekä oma spesiaaliura (asianajaja/tuomari) että laajat mahdollisuudet muualla yksityisellä ja julkisella sektorilla kotimaassa. Kaupis ja teekari ovat aika yleispäteviä, voi tehdä sangen monenlaista kansainvälisesti. Spesiaalialoiksi noille sanoisin finanssisektorin ja teollisuuden.
Itse valitsin tuosta nelikosta kaupiksen, koska ala (talous) kiinnostaa teorian tasolla eniten. Toisaalta kaupis tuntuu oppialalta, joka avaa hyvin monenlaisia mahdollisuuksia työelämässä yksityiseltä sektorilta julkiselle, Suomesta maailmalle.
Tietojenkäsittelytieteissä on useita eri suuntautumisvaihtoehtoja esimerkiksi Oulun yliopistossa on tietojärjestelmät, ohjelmistotuotanto, ohjelmistoliiketoiminta, mobiilipalvelut ja digitaalinen media. Valitse näistä ohjelmistoliiketoiminnan suuntautuminen, jolloin voit opiskella sekä tekniikkaa että kauppatieteitä. Käy katsomassa Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen nettisivut, siellä on tarkempia kuvauksia suuntautumisvaihtoehdoista, kurssitarjonnasta jne.
Kumpi antaa paremmat mahdollisuudet työelämään HSE:n rahotus vai lääketieteen maisterin tutkinto Suomessa?
Semmosta ei ole olemassa kun lääketieteen maisteri. Se on lääketieteen lisensiaatti
No kumpi antaa yeensä parempaa palkkaa?
Lääkis.
Lääkäreillä on myös se etu puolellaan, että voivat vapaasti valita asuinpaikkansa Suomessa, varmasti helpoiten kaikista ammattiryhmistä. Kaikkialla tarvitaan lääkäreitä, toisin kuin esim. pörssimeklareita, jonka ei kannata haaveilla asumisesta vaikkapa Lapissa. Riippuu tietty henkilöstä paljonko tästä on iloa.
Haiskahtaa raha noissa sun valinnoissas. Eikä vain ihan lievästi. Minkä takia pyrkisit lääkikseen, jos työ ei edes kiinnosta sinua? Onko sinulla minkäänlaista mielikuvaa siitä, millaista omistautumista lääketieteellinen ja lääkärin ura vaatii ihmiseltä? Tajuatko minkä karhunpalveluksen teet mahdollisesti vastaanotollesi tuleville ihmisille, jos olet "lääkäri jota ei voisi tippaakaan kiinnostaa oma työnsä."
Sääliks käy. Ja sit oikis, kauppis.. etkö parempaan pysty? Onko sun elämässäs muuta kuin rahaa rahaa ja rahaa? Tai no sitä sulla tuskin on, mutta kovasti yrität havitella sitä.
Tai no en ainakaan koskaan ole kuullut ihmisestä, joka olisi kiinnostunut SATTUMOISIN hyvin paljon sekä oikiksesta, kauppiksesta ja lääkiksestä. Sen verran kaukana kun nuo ovat...
Kirjoittajalle muranda_ voinen sanoa sen verran, että jatko-opintoihin hakemisen ollessa vasta (kaukana?) edessä omista mielihaluista voi olla hyvin vaikea saada tolkkua. Jos ketjun aloittaja saa heräteltyä ajatuksiaan jatko-opinnoista keräämällä ns. raha-alat yhteen ja miettimällä niiden sopivuutta itselleen, se voi olla hänelle hyvinkin tärkeää lopputuloksen kannalta. Eihän sitä tiedä vaikka hän edellä mainittuja vaihtoehtoja pohdittuaan päätyykiin hakeutumaan vaikkapa humanistiselle alalle tai toisen asteen koulutukseen. Oman itsensä tunteminen ei tule nappia painamalla, vaan se kuva muodostuu eliniän kuluessa.
Näin juuri on, että lukiosta käsin on hyvin vaikea vielä nähdä, mikä olisi itselle sopivin ala.
Toiseksi, moni aloittaa jollakin itseään kiinnostavalla ei-niin-tuottavalla alalla, mutta lopulta kuitenkin päätyy vaihtamaan "turvallisempaan" (työllistävämpään) vaihtoehtoon. Kuten mm. allekirjoittanut, joka aloitti innokkaana humanistisella alalla, mutta nykyään opiskelee pääsääntöisesti yhtä tässä keskustelussa käsitellyistä "raha-aloista".
"Lääketieteet kiinnostavat vähän. Potilaiden leikkaukset ei kyllä kiinnosta pätkääkään ja haluaisin pysyä erossa sellaisesta"
Hei haloo miksi edes mietit lääkistä?? Unohda se. Se on vaihtoehdoistasi ainoa, jossa vastataan ihmisihengistä. Kuka nyt prkl haluaa olla sellaisen lääkärin hoidettavana, jota ei homma kauheesti kiinnosta, ainoastaan siitä saatava raha.
Osoittaa suurta epäkypsyyttä valita tähän 'raha-ammatit' yhteen. Eivät liity edes toisiina. Eri asia jos miettisit vaikka biologia vai lääkis. Huhhuh. Pysy erossa lääketieteestä. En halua olla potilaasi, tuskin kukaan muukaan.
Jos lääketiede kiinnostaa "vähän" ei sinne kannata hakea ollenkaan. Ala on sen verran haastava, että täytyy olla erittäin motivoitunut pärjätäkseen opinnoissa ja työelämässä. Pelkkä raha ei riitä motivoimaan pitkällä tähtäimellä, lääkäriys on vahvasti elämäntapa. Opiskelut tai työt vievät välillä suuren osan elämästä, helpommalla pääset vaikka ekonomina.
Suuri osa naislääkäreistä tekevät vaan pari päivää työtä viikossa tienaten kuitenkin aika mukavasti. Loput ajasta ollaan yleensä kotiäitinä. Myös akvarellimaalauskursseille ja muulle paskalle jää rutkasti aikaa.
Suomen lääkäripula ei johdu liian pienestä lääkärimäärästä vaan siitä, että meillä on liikaa naislääkäreitä.
Keikkalääkärielämä sopii kaikille jotka haluavat helpon elämän korkealla palkalla ilman vastuuta.
Kirurgit ovat tietysti eri puusta veistettyjä.
Oli millä alalla tahansa, niin perin suuri osa valveillaoloajasta tulee menemään työntekoon. Mainitulla finanssialalla monet etevät menevät Lontooseen tekemään 12 tunnin työpäivää - koko elämä pyörien työn ympärillä. Eivätkä ne opinnot muillakaan aloilla suju ilman motivaatiota. Samaa esimerkkiä käyttäen matematiikkaa saa opiskella aika paljon, että taloudesta jotain ymmärtää (vähintään aineopintotasoisesti).
Ja mitä tulee ihmishenkien kanssa tekemisissä olemiseen, tehdään niitä isoja päätöksiä muuallakin, vaikkei se enkä suoraan näykään silmien edessä. Kun pankkiiri pyörittelee miljoonia euroja, liikkeet vaikuttavat aika monen ihmisen elämään - esimerkiksi eläkerahastoihin. Jos käyttää karrikoitua esimerkkiä, niin lama, taloudellisesti heikko menestys/epäonnistuminen, työttömyys voivat ajaa ihmisen itsemurhaan asti. Ja elämänlaatuun ne vaikuttavat laajalti.
Oikeustieteilijä taas saattaa olla ratkaisemassa (asianajajana tai tuomarina), päätyykö joku henkilöl kiven sisään 10 vuodeksi vai vapauteen, saako joku korvausta 100 000 euroa vai 10 000 euroa jne.
Melkoista pöyhkeyttä väittää, ettei muilla (akateemisilla) aloilla kuin lääkiksessä oltaisi tekemisissä ihmisten hyvinvoinnin ja jopa elämän ja kuoleman rajan kanssa. Ja ettei muihin aloihin liittyisi elämäntapaa/arvopohjaa, vaan ne olisivat vain "jonkin sopivan rahakkaan alan" valitsemista.
Tämä vastaus koski siis useampaakin kommenttia täällä.
Vaan hyvin harva lääkäri toimii keikkalääkärinä. Työmatkat ovat keikkalääkäreillä usein epäinhimillisen pitkiä, työpaikat paikkoja joissa thuolto romahduspisteessä, ei työkavereita, joka paikassa aina uudet käytännöt opeteltevana, potilailla useita pitkäaikaisssaurauksia ja lääkityksiä...lisäksi se vastuu on keikkalääkäreilläkin. Ei sitä potilasta voi tappaa, oli työsuhde millainen tahansa.
Höpönöpön. Erityisesti kauppatieteet ovat opiskelualana suorastaa lapsellisen helppoa. Perusopinnoista voi selviytyä pelkillä luennoilla ja yleistiedolla, tenttiin lukematta. Markkinointi, johtaminen ym. roska on lapsellisen helppoa infantiili"tiedettä". Työelämässä perusekonomien aika meneekin sitten paskan jauhamiseen toimistossa, pitkiin "bisnes"lounaisiin ja välillä ehkä vähän tehdään töitäkin. Lääkärit taas raatavat niska limassa ja saavat silti koko ajan paskaa niskaan potilailta. Trust me, I´ve seen it all.
En puhunutkaan kaikista kauppatieteistä ja kaikista mahdollisista työpaikoista, joihin ekonomit hakeutuvat (niitä kun on loputon määrä: kaikki yritykset, valtio, kunnat, järjestöt). Kyseessä on erittäin iso ja laaja-alainen tieteenalojen kokonaisuus.
Jos taloudesta aikoo jotain oikeasti ymmärtää (kansantaloustieteen syventävät), se edellyttää aineopintotason matematiikkaa. Suuri osa kauppatieteilijöistä ei välttämättä siitä mitään ymmärräkään, kun lukevat markkinoinnin kaltaisia aineita ja liian vähän matematiikkaa.
Työala, josta puhuin, oli finanssiala. Siellä lahjakkuuksilla on tapana hakeutua Lontooseen, jossa tehdään pitkiä päiviä ja pelataan isoilla summilla. Sellaisilla summilla, jotka vaikuttavat miljoonien ihmisten elämään.
Mitä tulee paskan niskaan saamiseen, niin yleisesti ottaen lääkärit ovat melko arvostettuja, kun taas vaikkapa yritysjohtajat saavat jatkuvasti kuulla olevansa milloin mitäkin ahneita paholaisia. Ja kuitenkin esim. Ollila on keskeisesti ollut vaikuttamassa BKT-kehitykseemme 90-luvun lamasta nousu mukaan lukien. Sillä on aika monet julkisen terveydenhuollon palvelut katettu.
vi**u se on L Ä Ä K I S