Noniin.
Olen oikein ottanut nyt asiakseni sen plussan saamisen! Yritän turvata foolihapon saannin (syömällä mm. ituja.), ovulaatiopäivät ovat tiedossa ja orgasmit saatu ja jalat pidetty ylhäälä! ;D Olen jo miettinyt mielessäni miten kerron asian isälleni ja äidille ja muille. Jouluna voi jo kertoa muille sukulaisille jne jne. MUTTA jos plussaa ei tulekkaan. Aina sama pelko.. Menkkojen alku ja negan saaminen on aina yhtä kova pettymys.. mieskin haluaa lasta niin kovasti. Onko vielä muita kotikonsteja millä voisi lisätä raskaaksi tulemisen mahdollisuutta? Kertokaa toki konsteja mitä itse olette käyttäneet ja mahdollisesti hyväksi todenneet. :)
Onnea yritykseen muille kuumeilijoille!! :)
Olen oikein ottanut nyt asiakseni sen plussan saamisen! Yritän turvata foolihapon saannin (syömällä mm. ituja.), ovulaatiopäivät ovat tiedossa ja orgasmit saatu ja jalat pidetty ylhäälä! ;D Olen jo miettinyt mielessäni miten kerron asian isälleni ja äidille ja muille. Jouluna voi jo kertoa muille sukulaisille jne jne. MUTTA jos plussaa ei tulekkaan. Aina sama pelko.. Menkkojen alku ja negan saaminen on aina yhtä kova pettymys.. mieskin haluaa lasta niin kovasti. Onko vielä muita kotikonsteja millä voisi lisätä raskaaksi tulemisen mahdollisuutta? Kertokaa toki konsteja mitä itse olette käyttäneet ja mahdollisesti hyväksi todenneet. :)
Onnea yritykseen muille kuumeilijoille!! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei siihen raskaaksi tulemiseen tarvita muuta kuin 2 solua, siittiö ja munasolu :) Oikeaan aikaan tietenkin.. Älä stressaa liikaa, kyllä se vauva tulee jos on tullakseen :) Plussaa täälläkin odotellaan. Onnea yritykseen! :)
Muiden kertomusten perusteella parhaiten tärppää ku ei stressaa ja ajattelee jotain muuta. Monesti on kuullut et kun lopetti sen 'yrittämisen' ja teki muuta ja sai ajatukset asiasta pois, niin jo tärppäs.
Mielipiteeni on ettei kannata asiaa koko ajan miettiä,se elämä on vain sitten raskaaksitulon yrittämistä, ja pettymykset voi olla suuret.
Kiitos mielipiteestä ja se on ihan totta. Tuntuu että seksikin on jäänyt sen takia vähemmälle kun "ihan turhaa sitä tehdään ku ei oo edes ovulaatio päivä." Aukaisit silmäni!! Kiitos! Tuntuu vain että on vaikea tästä nyt palata siihen ei yrittämiseen kun sitä yritystä on ollut jo sen verran kauan. noh, siitä täytyy sitten keskustella miehen kanssa, jos nyt vielä tulee negaa. mutta kiitos vielä kerran! Todellinen ns. wake up call. :)
Pimeässä näkee tarkemmin, kun katsoo vähän kohteesta ohi... Meilläkin on sanottu ääneen toive lapsesta ja luovuttu ehkäisystä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ei saisi yrittää liikaa. Ulkopuolelta tulee vaan niin paljon viestejä lapsettomuudesta ja siitä, että 30 on huono ikä esikoiselle. Toisaalta elämä on varmasti *mukavampaa* nyt kuin pienen lapsen kanssa - ja silläkin uhalla haluaisimme perheen. Missä vaiheessa pääsi käymään niin, että kuukautisten puuttumisen pelkääminen muuttui kuukautisten alkamisen peloksi? Ja miten sen muistaisi, että kannattaa nauttia elämästään sellaisena kuin se juuri nyt on - siis esimerkiksi hyvästä kahden aikuisen suhteesta - ja sitten ehkä joskus iloita isommasta perheestä (ja muistaa kanssa iloita siitä, että on niitä paljon toivottuja lapsia, vaikka olisi välillä vaikeeta)? Itse havahduin tuossa vähän aikaa sitten siihen, että joskus pelkäsin tulevani ei-toivotusti raskaaksi, nyt pelkään, etten tulekaan raskaaksi - eli todennäköisesti pelkäisin raskaana ollessani keskenmenoa ja lapsen syntymän jälkeen kätkytkuolemaa ja onnettomuuksia ja teini-ikää... Tämä on siis aika isolta osalta päänsisäinen kysymys ja päätös siitä, miten elämäänsä haluaa elää. Itse en aio jatkaa ennenaikaista huolehtimista, vaan keskityn tähän hetkeen.