Lueskelin tuossa Iltalehteä, ja siinä oli juttua koulukiusaamisesta. Aloin miettimään että mitäs sitten kun omat lapset menevät aikanaan kouluun, että jos niitä aletaan siellä kiusaamaan samalla tavalla, mitä teen? Mietin että jos reksi ei halua tilanteelle mitään tehdä, niin silloinhan minulla on vanhempana ja kansalaisena velvollisuus toimia. Siitä ajatus lähti sitten eteenpäin, ajattelin että jos kävisi sanomassa miten asiat on niille kiusaajille. Sitten tuumasin että ne varmaan vain nauraa ja vittuilee minulle, eli pitää varmaan vähän uhkaillakin. Eikä uhkausta voi tehdä ilman että on valmis toteuttamaan. Mietin että ok, sittempä hakkaan ne kiusaajat, mutta sitten taas toisaalta ne kostavat sen lapselleni tai niiden mulkut vanhemmat tulevat kostamaan minulle. Eli paras tilanne olisi tappaa ne kiusaajat ja haudata raadot.
Tässä vaiheessa huomasin itsekin että eihän tässä ajatusmallissa ole mitään järkeä, kaikki on jos-niin-sitten pohjalta. Huomasin että samalla kun asiaa mietin niin oma pulssikin kohosi ja tuli "levottomat jalat".
Tätä samaa käytöstä minulla on muutenkin koko ajan. Jos seinänaapuri meluaa yöllä niin tekee mieli mennä sanomaan jotain. Mutta sitten mietin että se on kännissä ja käy päälle, että parempi varmaan olisi ottaa joku golfmaila mukaan ja vetää sillä sitä naamaan heti kun se avaa oven. Ja pistää sen kämppä uusiksi.
Baareissa tulee harvemmin käytyä, mutta niissäkin ahdistaa koko ajan pelko siitä että joku käy päälle. Tai jos ei käy päälle niin alkaa kuitenkin vittuilemaan. Ja minä en halua paeta, koska pidän kiinni oikeuksistani. Ja pian taas murehdin sitä kuinka poliisi varmaan pidättää minut kun itsepuolustukseksi murjon jonkun tyypin täysin paskaksi, ja sitten tulee sen kosto minulle myöhemmin ja taas alkaa sama ajattelurata...
Onko kellään muulla tämmöistä ongelmaa? En ole koskaan joutunut tappeluun enkä mitenkään kunnolla väkivallan uhriksi. Kokoakin on 190cm ja 110kg, jonkun verran voimailua harrastaneena. Ikinä en ole ketään lyönyt. Ainoat väännöt ovat olleet jotain normaaleja yläasteen testo-angsti juttuja mitä varmaan kaikilla on ollut. Onko meikällä joku juttu että on jäänyt tappelut väliin ja nyt en tiedä miten suhtautua siihen tai muutenkaan uhkaaviin tilanteisiin? Aina kun tulee joku sosiaalinen ongelma, niin väkivalta käy mielessä. Tiedostan toki että skenariot eivät ole realistisia ja moinen ajattelu on ihan hullua. Mutta silti tämä häiritsee. Pulssi nousee ja kädet tärisee jos vain ajattelenkin jotain yhteenottoa toisen ihmisen kanssa - siis ihan sanallistakin yhteenottoa.
Joskus olen miettynyt aseen hankkimista kotiin. Ihan vain siksi että jos sattuu yöllä joku virolainen olemaan pihalla kamoja pöllimässä. Tällöinkin ajattelu menee aika nopeaan siihen että kolkkaan kaverin, pistän auton takakonttiin ja hoitelen ukon jossain öisessä metsässä. Ja taas havahdun ajatuksen mielettömyyteen.
Tämän lisäksi minulla ei ole mitään luottamusta poliisia tai muuta virkavaltaa kohtaan. Jatkuvat lehtijutut vääryyksistä ovat pitäneet siitä huolen. Samoin suhtaudun varauksella myös muiden tukeen. Lähden siitä että jos joku vaikka käy päälleni baarissa, niin olen tilanteessa yksin tai muut jopa (poliisi mukaan lukien) kääntyvät minua vastaan.
Olenko hullu vai selkeästi poliisiainesta?
Tässä vaiheessa huomasin itsekin että eihän tässä ajatusmallissa ole mitään järkeä, kaikki on jos-niin-sitten pohjalta. Huomasin että samalla kun asiaa mietin niin oma pulssikin kohosi ja tuli "levottomat jalat".
Tätä samaa käytöstä minulla on muutenkin koko ajan. Jos seinänaapuri meluaa yöllä niin tekee mieli mennä sanomaan jotain. Mutta sitten mietin että se on kännissä ja käy päälle, että parempi varmaan olisi ottaa joku golfmaila mukaan ja vetää sillä sitä naamaan heti kun se avaa oven. Ja pistää sen kämppä uusiksi.
Baareissa tulee harvemmin käytyä, mutta niissäkin ahdistaa koko ajan pelko siitä että joku käy päälle. Tai jos ei käy päälle niin alkaa kuitenkin vittuilemaan. Ja minä en halua paeta, koska pidän kiinni oikeuksistani. Ja pian taas murehdin sitä kuinka poliisi varmaan pidättää minut kun itsepuolustukseksi murjon jonkun tyypin täysin paskaksi, ja sitten tulee sen kosto minulle myöhemmin ja taas alkaa sama ajattelurata...
Onko kellään muulla tämmöistä ongelmaa? En ole koskaan joutunut tappeluun enkä mitenkään kunnolla väkivallan uhriksi. Kokoakin on 190cm ja 110kg, jonkun verran voimailua harrastaneena. Ikinä en ole ketään lyönyt. Ainoat väännöt ovat olleet jotain normaaleja yläasteen testo-angsti juttuja mitä varmaan kaikilla on ollut. Onko meikällä joku juttu että on jäänyt tappelut väliin ja nyt en tiedä miten suhtautua siihen tai muutenkaan uhkaaviin tilanteisiin? Aina kun tulee joku sosiaalinen ongelma, niin väkivalta käy mielessä. Tiedostan toki että skenariot eivät ole realistisia ja moinen ajattelu on ihan hullua. Mutta silti tämä häiritsee. Pulssi nousee ja kädet tärisee jos vain ajattelenkin jotain yhteenottoa toisen ihmisen kanssa - siis ihan sanallistakin yhteenottoa.
Joskus olen miettynyt aseen hankkimista kotiin. Ihan vain siksi että jos sattuu yöllä joku virolainen olemaan pihalla kamoja pöllimässä. Tällöinkin ajattelu menee aika nopeaan siihen että kolkkaan kaverin, pistän auton takakonttiin ja hoitelen ukon jossain öisessä metsässä. Ja taas havahdun ajatuksen mielettömyyteen.
Tämän lisäksi minulla ei ole mitään luottamusta poliisia tai muuta virkavaltaa kohtaan. Jatkuvat lehtijutut vääryyksistä ovat pitäneet siitä huolen. Samoin suhtaudun varauksella myös muiden tukeen. Lähden siitä että jos joku vaikka käy päälleni baarissa, niin olen tilanteessa yksin tai muut jopa (poliisi mukaan lukien) kääntyvät minua vastaan.
Olenko hullu vai selkeästi poliisiainesta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.