Saanko ojentaa petturin ruusut ?
Ollut arvoisesi koskaan en,
oli oikein että nyt suutut
kerran vein sulta rakkauden.
Tämä anteeksipyyntö on pieni
sait vuokseni kyyneleet,
vaikka luotasi pois vei tieni
koskaan emme silti eronneet.
Sinä ruusuni rinnalles paina
nuo katumus ruusut vaan,
on vierelläsi unelmain aina
josko ystäväs olla saan ?
Sinä luovutit petturille
rakkauden kulta kyyneleet,
en arvoa antanut sille
nyt tunteet löysin kuihtuneet.
Ruusut petturin, ruusut petturin
toin piikkejä elämältä,
ruusut petturin, ruusut petturin
sitä pistoa ei petturi vältä.
Ruusut muistojen, ruusut rakkauden
ne tahtoisin mä ojentaa,
mutta pysty en, Sinä tiedät sen
ketään aidosti rakastamaan.
Ollut arvoisesi koskaan en,
oli oikein että nyt suutut
kerran vein sulta rakkauden.
Tämä anteeksipyyntö on pieni
sait vuokseni kyyneleet,
vaikka luotasi pois vei tieni
koskaan emme silti eronneet.
Sinä ruusuni rinnalles paina
nuo katumus ruusut vaan,
on vierelläsi unelmain aina
josko ystäväs olla saan ?
Sinä luovutit petturille
rakkauden kulta kyyneleet,
en arvoa antanut sille
nyt tunteet löysin kuihtuneet.
Ruusut petturin, ruusut petturin
toin piikkejä elämältä,
ruusut petturin, ruusut petturin
sitä pistoa ei petturi vältä.
Ruusut muistojen, ruusut rakkauden
ne tahtoisin mä ojentaa,
mutta pysty en, Sinä tiedät sen
ketään aidosti rakastamaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikä tänäin on kuin helmiä aamun,
kirkkautta, kauneutta kaikki, ne
kerran oli suolaista vettä, ja tuntui,
jotain sisältä on lopullisesti poikki.
Silloin silmisä tummeni viha ja
kaikki purkautui katkeraan itkuun,
mieli kuin repaleinen, hyljätty, peite,
maailmaa pakenin kuljin karkuun.
Mutta hitaasti lipui ohi musta aika,
poskilla aina harvemmin suolan maku,
vaikka mieli parkui, sydän anteeksi antoi,
mikä katkeraa oli, tasaantui sen kulku.
Tänäin kyyneleet on kirkkaita ja
näkyy läpi kauneuden jälki, on ohitse
kulkeneet pimentäneet pilvet, kaikki
vaalentunut, mitä silloin pimeänä näki...
Nyt on sees..sekin osana rakkkautta..
http://www.youtube.com/watch?v=82F7OOXfmHM&feature=fvw
Kiitos Runostasi.
Toisinaan unohtaminen on vaikeaa,
anteeksiantaminen kuin käden ojentaminen,
mikä väärältä tuntuu, silti siinä sanoo
Rakkaus.
On helpompi jatkaa elämää, ottaa uusia askelia,
katsoa toiseen maailmaan, kun on on antanut
anteeksi, mitä väärin on.
On tehnyt Rakkauden teon itselleen.
Tämä oli äärettömän koskettava
rakkauruno.
Suuria tunteita ja kokemuksia säkeissä,
jotka tuli minuun syvälle ja tutuu pitkään.
Miehen kynän inhimillistä jälkeä,
tekstissäsi oli kaikki, mitä hyvä Runo
voi sisältää.
Kiitos, että sain lukea.
Voimia ja kannustusta Iltaasi.
Kun vuosienkin jälkeen huomaa virheensä
on se kuin myöhästynyt anteeksipyyntö,
rakkaus antaa anteeksi vain jos tunnustat
omat virheesi ja kerrot tunteesi.
Silloin kun heräät todellisuuteen ja
huomaat että rakkaus jonka sain,
oli aidoista aidoin verrattuna tähän
nykyisyyteen jota kutsutaan nimellä
tunneköyhyys syndrooma joka ei
tunteita kumartele.
KIITÄN taas nöyrästi kauniista palautteestasi
JA MUSIIKISTA ! Olen kuunnellut sen jo monta kertaa,
kuuntelen edelleenkin.
Sinun palautteesi poistaa aina
pilviä tunteiden taivaalta,
jotka muuttuvat sanojen herkiksi
ruusunlehdiksi.
Syksyisiä unelmia. T: Jokke
sanojen herkiksi ruusunlehdiksi.
En ruusuja kauniita sinulta tahdo,
en tahdo petturilta ruusuja, vaikka niitä niin rakastan.
Kuin ruusuissa piikit terävät sydämeeni sattunut on.
Totuus jota en todeksi uskoa voisi.
Ehkä vielä ehdin istuttaa kauneimmat ruusut,
maahan epämääräiseen aidan kohdalle.
Kevättä sieluni jo odottaa ja toiveeni
että, näen työni hedelmää kantavan.
Talven taittuessa, kylmän viiman vonkuessa
sydämenikin kait parantuu, murheista joita
se osakseen vastaan joutui ottamaan.
Ehkä kauneimman ruusun rehellistä, tutkivaa
vakavaa katsetta kohti ojennan.
Pieni hymy suupielessä.
Sinulle kauniista palautteestasi
vastarunon muodossa.
Se on se Rakkaus !
Ihana asia piikkeineenkin.
Sinulle hyvää syksyä.
Jokaisella joskus on ruusuissa piikkejä.
Okaisia kait ei yksikään lie.
Mut kaunein silloin ken ymmärtää sen.
Ja anteeksi pyytää ja saa myös sen.
helliä tunteita piikkeineen
ja kyyneleineen,silti me
jokainen tarvitsemme rakkautta.
Kiitos Sinulle Margitta
kauniista vastarunostasi.
Oikein hyvää syksynaikaa Sinulle.
vaikka iholla menevätkin kylmät väreet...
Kiitos !
Valoa päiviisi ja kivaa syksyä.
ei sekään ole meille kaikille itsestäänselvyys,
mutta Sinulle ainakin luontaista uskoisin.
Voiko enää kauniimmin sitä tehdä,
myöntää virheensä ja ojentaa ' petturin '
ruusut kyynelten jälkeen, tuskin.
' koskaan emme silti eronneet '
niin paljonpuhuva lause, kertoo enemmän
kuin tuhat sanaa konsanaan.
Runosi on aito, herkkä ja havahduttaa koskettavuudellaan.
Kiitos että sain lukea kappaleen elämääsi.
lastuja ollaan me vain laineisiin.
Kun tunnustaa virheensä
ja pyytää anteeksi se on
kaikki mitä pystyt tekemään,
sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Anteeksipyytämisestä tulee
vain hyvä olo sisimpään,
eikä kyyneleetkään ole
niin suolaisia.
Kiitos Sinulle Ystäväni.
Syksyiset terkut. T: J