Toivottavasti täältä löydän kohtalotovereita ja hyviä neuvoja. Minua huolestuttaa tyttäreni (vasta 10 v) laihuuden ihannointi. Minusta tyttö on korkeintaan hoikka ellei jopa laiha kohta ja silti hän on mielestään lihava. Syömiseen se ei ole vielä onneksi vaikuttanut, mutta asiaan olisi varmaan puututtava jotenkin ennen kuin anoreksia iskee. Olen kertonut tytölle, että hän on täysin normaalipainoinen ja että liika laihuus on yhtä terveydelle vaarallista kuin liikalihavuus. Tiedän, että äidin puheet ovat joissakin tapauksissa enemmän haitaksi kuin hyödyksi, joten tarvitsisin vähän neuvoja ja apuja ainakin itse, miten tätä asiaa tulisi käsitellä nuoruutta lähestyvän tyttäreni kanssa.
Ketään joka olisi samassa tilanteessa ja osaisi auttaa???
Ketään joka olisi samassa tilanteessa ja osaisi auttaa???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anoreksiahan pohjimmiltaan lähtee tunteesta, että jostain syystä ei riitä sellaisena kuin on. Tuo tunne ei välttämättä ole mitenkään sinun syytäsi. Koulussa voi olla joku hoikka tyttö jota pojat ihannoi (usko pois, kyllä 10-vuotiaskin voi jo ihastua) tai sitten hän vertaa itseään johonkin julkisuudesta tuttuun laihaan naiseen. Parhaiten ehkä autat tytärtäsi, kun kerrot hänelle kuinka kaunis, rakas ja arvokas ihminen hän on. Ihan sellaisena kuin on. Ettei sihen rakkauteen vaadita mitään suoritusta.
Itsellesi teet palveluksen, kun hyväksyt että valitettavasti et voi suojella pientä tytärtäsi pahalta maailmalta. Voit vaan antaa avaimia, millä avata suljettuja ovia kun niitä tulee vastaan.
Minulle itselleni alkoi tulla anorektisia ajatuksia kun olin (olen vieläkin siis) masentunut. Olen 15v. Parasta olisi jos ihmisillä olisi aikaa minulle. Äidille on vaikea puhua, samoin isälle. Joskus en uskaltanut puhua heille mitään!
Kun tyttäresi saa tärkeämpää puuhaa ja muita ajatuksia (you know mitä yritän selittää) niin hän unohtaa laihuttamisen. En halua anoreksiaa kellekkään, mutta itse haluisin olla melkeinpä luuranko. Kaikki sanovat että olen kaunis tälläisenä ja ei pidä laihuttaa yhtään, kaverinikin ovat minusta todella huolissaan, mutta turhaan, haluan painaa 50kg (olen 167,5cm)!! Haluan olla alipainoinen ja kaunis!!
olet huolissasi. Itselläni puhkesi anoreksia jo ala-asteikäisenä ja ensimmäisen kerran olin osastolla letkuissa 11-vuotiaana. Neuvoisin sinua olemaan se äiti, jolle tyttäresi voi puhua asiasta kun asiasta. Vaikka murrosiän lähestyminen saattaa huonontaa ennen niin läheisenkin äiti-tytär -suhteen, voi siihen omalla toiminnallaan vaikuttaa paljon. Puhukaa asioista! Tehkää kaikkea yhdessä. Älä kyttäämällä kyttää syömisiä - tarkoitan niin, että tyttö huomaa. Älä tuputa. Jos syöminen kuitenkin alkaa vähentyä, on syytä toimia välittömästi eikä odotella. Anoreksia on vakava sairaus, mutta itse uskon, että ajoissa saatu hoito voi jopa pelastaa sairastumiselta.