Seurasin hahmoa huoneeseen,
ja oven sulkeuduttua elin yksin itseni kanssa.
Naamion takaa haihtuvat juhlat.
Riisutaan kuori: vuoteelle viskattu kasvosi.
Olen kantanut voimaasi kauan, nauruasi,
kuunnellut ääntäsi tummaa.
Hetkiä vaalinut tähtien verran.
Sisällä kaikkeuden niitä yössämme näin.
Lepää nyt, lepää pitkään.
Minun noustava on, sillä jotain nousee itsestäin.
ja oven sulkeuduttua elin yksin itseni kanssa.
Naamion takaa haihtuvat juhlat.
Riisutaan kuori: vuoteelle viskattu kasvosi.
Olen kantanut voimaasi kauan, nauruasi,
kuunnellut ääntäsi tummaa.
Hetkiä vaalinut tähtien verran.
Sisällä kaikkeuden niitä yössämme näin.
Lepää nyt, lepää pitkään.
Minun noustava on, sillä jotain nousee itsestäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täs ois niiko joku bööna joka heitti sen menneisyyden kasvot vuoteelle ja ujona tytsynä ensimmäistä kertaa uskalsi olla olemassa ilman roolimalliaan, rakkauttaan ja riippuvuussuhdettaan ihan v***u omana itsenään (kirahvisana poistettu sen huonon kieliopillisuuden ja sivistyksellisen puutostilallisuutensa vuoksi).
Uraa!
... kele. Just kun sain hänet uneen niin hän heräsi. Gotta go =)
Mun oli säädettävä tätä tsydeemiä sen ulkokultaisuuden vuoksi. Eikä tämä ruusun jakelukaan järin innosta, ihan lapsia stna! Ja mulla kuumapää sylissä joka paikka tuoksuu puklulta... voi tsiisus
Seurasin hahmoa huoneeseen,
ja oven sulkeuduttua elin yksin itseni kanssa.
Naamion takaa juhlat
haihtuvat riisutaan
kuori: vuoteelle kasvosi.
Olen kantanut voimaasi kauan,
kuunnellut
missä äänesi huulet.
Koskettavat tähtien verran
sisällä kaikkeuden,
ehkä näin.
Lepää nyt, lepää kaunein.
Minun noustava on.