Pelko,kauhu,harhaluulot..
...nämä seuraavat minua lähes päivittäin.
Hämmentynyt,outo ja pelokas..
..nämä ovat sitä mitä olen tänäpäivänä
Kesäkuu.Muutama kuukausi sitten.Silloin arki lakkasi olemasta arki
Kaveri ajoi liian lujaa.Auto syöksyi kovaa vauhtia ojaan ja pyörähteli ympäriinsä.
En koskaan IKÄÄN olisi arvannut,että joutuisin auto onnettomuuteen.Kaikki mainokset siitä"älä anna kännisen ajaa" eivät koskeneet vaan minua.Ei.Eräs kyydissä ollut kuoli.Minä ja muut selvisimme.
Seuraavana päivä kuulin,että hän oli poissa.Makasin sairaalan sängyssä.Kello tikitti.Maailma jatkoi.Minä vain istuin ja pysähdyin hetkeen.Ihmiset nauroivat käytävillä,hoitajat tekivät töitään,sairas voivotteli olotilaansa,nälkäinen söi..kaikki jatkoi toteuttamaan omia tarpeitaan.
On siis ihmeellistä kuinka pienessä ajassa tapahtunut asia muuttaa ihmistä suunnattomasti.
Itse arki lakkaa olemasta arki.
Aluksi minulla meni hyvin.Olin ehkä niin hämmentynyt etten tajunnut vielä,mitä oikeasti oli tapahtunut.Silti elämän todellisuus avautui minulle.Kuolema,joka on siis aina lähellä.Kuolema,mihinkä me jokainen olemme matkalla.Kuolema,mitä emme ihan tosi ajattele tapahtuvan meidän kohdalle.Alkoi vaikeat yöt.En saa hyvin unta.Tuntuu että voin yön aikana kuolla.En uskalla laittaa silmiä kiinni.Yhtäkkiä myös päivisin ajattelen kuolemaa.Siis huhhuh,kuinka epätodellinen olo voikaan olla!On kuin depersonalisaatio,joka jatkuu loputtomiin.Maailmankuva vaihtui.Arvojärjestys vaihtui.En saa päästäni kuolemaa.Osaan kuvitella itseni jo vanhukseksi,jonka loppu lähenee kohta.Mutta tottahan se on tässäkin iässä:kun päivä on mennyt niin tajuan,että taas ollaan lähempänä loppua.Osaan kuvitella HYVIN selvästi aikaa,jolloin en ole täällä,mutta silti kaikki jatkuu:elämä,tavoitteet,työ,koulu...Kuinka moni oikeasti ajattelee näin syvällisesti?Oikeasti filosofia raiskaa aivoja.Lähetään ajattelemaan pintaa syvemmälle.Ihmisten sisäisiä motiiveja ja kuinka naurettavan yksinkertainen ihminen onkaan.Sitä samaa kaavaa..Itsensä toteuttamista.Entäs tuonpuoleisuus?Miksi,mitä,milloin ovat siitä yksi pähkäilysarja.En tiedä,olen toisaalta oppinut elämään näinkin.Näiden ajatuksieni kanssa.Toivottavasti tämä ei mene enää tämän enempää naurettavaksi.Ennenhän olin huoleton.Uskalsin tehdä kaikenlaista.Rakastin matkustamista.Nykyään en uskalla matkustaa lentokoneella enkä lähteä mihinkään huvipuiston laitteisiin.Kuinka tuollainen lyhyessä ajassa tapahtunut muuttaa ihmistä noin paljon.Kiire elää,mutta miten sen teen.Kun päivä päivältä aika käy vähiin.Ja aika on minulle nopea vyyhti..Onko kenelläkään ihmisellä samoja tuntemuksia?Olkoot se onnettomuuden laukaisema tai ei.
Tunteeko KUKAAN samoin kuin minä!?
6
1332
Vastaukset
- bva
Moikka, uskon ymmärtäväni hyvin mistä puhut ja taas oman ikävän kokemuksen kautta. Itse kolaroin melko vakavasti noin 1,5 kk sitten ja nyt olen toipumassa sekä fyysisesti että henkisesti. Onneksi minun tapauksessa ei loukkaantunut kukaan muu, mutta kyllä elämäni arvot muuttuivat.
Kuitenkin ainakin itse yritän olla hyvin positiivinen sekä seurustella positiivisten ihmisten kanssa. Toivon että paranet ja jos haluat laittaa viestiä.
T: bva - näin minä
Tuttua tuo, että oli pelottavaa esim. nukahtaa kun oli ollut onnetomuudessa. Ajan mittaan se pelko jäi pois (ehkä fyysisen kivun lievittyessä), kuten ajamisen pelkokin. Muistan vain ajatelleeni liikenteessä onnettomuuden jälkeen niin läheisesti sitä tosiasiaa, että kuinka jokin yksittäinen autoilija voi hetken päästä olla kuollut. Kuinka yksi hetki, täysin arvaamaton, voi viedä ihmisen jonka vain piti mennä jonnekin, mihin ei koskaan enää saavu. Kysymyksiä onko sillä merkitystä, selviääkö vai ei. Miksi minä sain, vaikka joku toinen ei välttämättä olisi. Miten arvaamatonta liikenne on, vaikka kuinka noudatat itse sääntöjä ja rajoituksia, tullee yllättäin joku jostain, joka "vie" kaiken.
Kaiken sen jälkeen tulin siihen tulokseen, että en aio miettiä yhtään sen enempää tapahtuneesta, enkä aio menettää jo niin arvokasta aikaa miettimällä asiaa josta selvisin. Se tuntui kaikista loogisimmalta "selvitykseltä" tilanteessani. Minun "tehtävä" on jatkaa elämää ja "tehdä se niin hyvin kuin kykenen"... ;-)
Ehkä helpottavaa on myös huomata saavansa vastauksia mieltä painaviin asioihin, kun ymmärtää "kuunnella" ympäristöään. - **********
Itse jouduin työssäni pahoinpitelyn uhriksi joku aika sitten, eli kyseessä ei varsinaisesti ollut onnettomuus, vaikka minusta siltä tuntuukin. Kuitenkin oireesi ovat hyvin tuttuja minulle. Fyysisiä vaivoja on kyllä hoidettu, mutta psyykkinen puoli jäi hoitamatta, kuunnes älysin itse pyytää apua. Kynnys tähän oli suuri, koska en ole koskaan aiemmin tarvinut ammattiauttajan apua, josta minulla olikin väärä kuva. Heti ensimmäisellä keskustelukerralla sain apua ajatuksiini. Pystyin erittelemään "ajatuskaaoksesta" ne asiat, jotka todella vaivaavat minua, ja joille täytyy tehdä jotakin ihan fyysisesti, eli järjestellä asioita. Se helpotti paljon, kun ymmärsin oireeni liittyvän ihan normaaliin paranemisprosessiin. Keskusteluapu jatkuu vielä, mutta voin nyt paljon paremmin. Terapeutista on ollut todella paljon apua, enkä enää tunne olevani yksin vaikeiden asioiden kanssa. Toivottavasti kaikki apua tarvitsevat uskaltavat myös hakea sitä, yksin on hyvin vaikeaa selvitä näin suurista asioista!
- selvinnyt
Nyt on kulunut taas aikaa.Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen tässä lähiaikoina.MUTTA kiitokset teille vastauksistanne.Kiitän ja kumarran ja toivottelen kaikille liika-ajattelijoille suppeampaa ajattelu tyyliä.Myöskin ne jotka kärsivät mistään tahansa kärsimyksistä yrittäkää ajatella,ette te mistään kärsi.Pistäkää huolenne paperiin ja kätkekää se laatikkoon.Istukaa laatikonne päälle ja naurakaa niille!!Huumori,se on eräs terapia koskaan elämälle.Katsokaa elokuva:"nyt tai ei koskaan" ja miettikää uudestaan alistutko moniin ongelmiin.Jaksakaa ja olkaa voittajia!!
- Kolarin uhri
selvinnyt kirjoitti:
Nyt on kulunut taas aikaa.Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen tässä lähiaikoina.MUTTA kiitokset teille vastauksistanne.Kiitän ja kumarran ja toivottelen kaikille liika-ajattelijoille suppeampaa ajattelu tyyliä.Myöskin ne jotka kärsivät mistään tahansa kärsimyksistä yrittäkää ajatella,ette te mistään kärsi.Pistäkää huolenne paperiin ja kätkekää se laatikkoon.Istukaa laatikonne päälle ja naurakaa niille!!Huumori,se on eräs terapia koskaan elämälle.Katsokaa elokuva:"nyt tai ei koskaan" ja miettikää uudestaan alistutko moniin ongelmiin.Jaksakaa ja olkaa voittajia!!
Hei,
sun kannattaa/muidenkin onnettomuuteen joutuneiden, kannattaa
ottaa yhteyttä kriisi-ja traumaterapeuttiin.
Mihinkään piirongin laatikkoon tunteita ei voi pitkäksi aikaa sulloa, vaan
on haettava keskusteluapua onnettomuuden jälkeen asiantuntijalta.
Kriisi/traumaterapeutti, jos on neuropsykologi taustaltaan, pystyy myös arvioimaan,
onko kyseessä muutakin, esim. aivovamma. Aivovammat saavat aikaan sekavuutta, huonomuistisuutta,
joka ei ehdi näkymään ahdistuksen ja muun "läpi". Sairaalassahan ensin hoidetaan näkyvät vammat, sitten potkastaan pihalle omilleen. Jälkiseurauksien käsittelyyn ei jää aikaa.
Tämä varsinkin alkuperäiselle kirjoittajalle. Kun onnettomuus tulee kovassa vauhdissa, aivomassa (aladoobi) hölskähtävät eteenpäin otsaluuhun, jossa on kovaa luuta ja röpöliäistä kallionseinämää.
Aivan selvää on, että jarrutustilanteessa pää menee vauhdin mukana, vaikka turvavyö on päällä.
Siinä, mihin asentoon se pää jää, mitä mikroskooppisia hermoja retkahdus eteenpäin on tuonut,
selviää neurologilla ja neuropsykologin tutkimuksissa.
Neurologi, joka kopsuttaa vasaraa polveen, on aika surkea neurologi. Kannattaa etsiä huippulääkreistä,
ja tarkistaa, ettei neurologilla ole yhteyttä vakuutusyhtiöön, Pohjolaan, ilmariseen, tapiolaan, työ/liikennetapaturma lautakuntiin tai vastaaviin. Ks. vakuutuslääkäri-lista - ensimmäisen viestin
Kolarin uhri kirjoitti:
Hei,
sun kannattaa/muidenkin onnettomuuteen joutuneiden, kannattaa
ottaa yhteyttä kriisi-ja traumaterapeuttiin.
Mihinkään piirongin laatikkoon tunteita ei voi pitkäksi aikaa sulloa, vaan
on haettava keskusteluapua onnettomuuden jälkeen asiantuntijalta.
Kriisi/traumaterapeutti, jos on neuropsykologi taustaltaan, pystyy myös arvioimaan,
onko kyseessä muutakin, esim. aivovamma. Aivovammat saavat aikaan sekavuutta, huonomuistisuutta,
joka ei ehdi näkymään ahdistuksen ja muun "läpi". Sairaalassahan ensin hoidetaan näkyvät vammat, sitten potkastaan pihalle omilleen. Jälkiseurauksien käsittelyyn ei jää aikaa.
Tämä varsinkin alkuperäiselle kirjoittajalle. Kun onnettomuus tulee kovassa vauhdissa, aivomassa (aladoobi) hölskähtävät eteenpäin otsaluuhun, jossa on kovaa luuta ja röpöliäistä kallionseinämää.
Aivan selvää on, että jarrutustilanteessa pää menee vauhdin mukana, vaikka turvavyö on päällä.
Siinä, mihin asentoon se pää jää, mitä mikroskooppisia hermoja retkahdus eteenpäin on tuonut,
selviää neurologilla ja neuropsykologin tutkimuksissa.
Neurologi, joka kopsuttaa vasaraa polveen, on aika surkea neurologi. Kannattaa etsiä huippulääkreistä,
ja tarkistaa, ettei neurologilla ole yhteyttä vakuutusyhtiöön, Pohjolaan, ilmariseen, tapiolaan, työ/liikennetapaturma lautakuntiin tai vastaaviin. Ks. vakuutuslääkäri-listaKiitokset sinulle kun laitoit viestiä,kiitos!tuota aivovammaa en ole tullut ajatelleeksi.Mukava tietää kuitenkin että jotakin kiinnostaa auttaa..psykologilla käyn,mutta eihän sekään tässä ole tarjolla kaikenaikaa.yritän harjoitella mielentasapainoa ja olen siinä monesti nykyään onnoistunut.välillä on iloista mutta kun se paniikki tulee,se tulee..ja kunnolla.seuraan haen paljon ja aktiviteettia.on vain vaikeaa olla ajattelematta näitä ajatuksia kun ne ovat kerran jo päässeet pään sisälle.olen erityisen onnellinen jutellessani eräälle tytölle jollka kanssa oli paniikki kohtauksia kolarin jälkeen.hän hekotti omille kriiseille joka tietenkin helpotti itseä.olenkin sanonut:"jos mulle tulee tää kohtaus niin naurakaa mulle!"
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?834507- 1213886
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai332451Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu1931454Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121276Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko221233Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el361168Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?621157Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611133Olen menettänyt yöunet kokonaan
Nytkin vain tunnin nukkunut. En tiedä johtuuko se sinusta vai tästä palstasta. Olis mukava nähdä oikeasti eikä arvuutel171035