Kaikki mitä sinulle tapahtuu on itsesi valitsemaa.
Mikään väärä teko ei siitä himmene, mutta kun palaat katsomaan asiaa itseesi syvällisesti ja rehellisesti, olet itse vastuussa mitä elämässäsi tapahtuu.
Jos ei löydä tarkkaa syytä miksi jotain hyvää tai huonoa tapahtuu, voi todeta, että kaikella on tarkoituksensa. Ennemmin tai myöhemmin.
Ero voi olla tilaisuus kehittää itseään, määritellä tarkemmin mitä suhteelta haluaa, kohdata joku toinen ihminen...
Mikään väärä teko ei siitä himmene, mutta kun palaat katsomaan asiaa itseesi syvällisesti ja rehellisesti, olet itse vastuussa mitä elämässäsi tapahtuu.
Jos ei löydä tarkkaa syytä miksi jotain hyvää tai huonoa tapahtuu, voi todeta, että kaikella on tarkoituksensa. Ennemmin tai myöhemmin.
Ero voi olla tilaisuus kehittää itseään, määritellä tarkemmin mitä suhteelta haluaa, kohdata joku toinen ihminen...
Vastaukset 35
Vanhimmat
eiköhän tää asia ole jo käsitelty.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6933199#comment-36418360
Tälle foorumille turhan syvällistä tekstiä!
En ole valinnut edes sitä mihin perheeseen synnyin...Ja siitähän tää elo alkaa.
Aikuisena teen toki itse omat valintani.
Eikä elämässä voi aikuisenakaan kaikkea vallita, voit valita esim.mitä ruokaa syöt ..sikäli kun on rahaa..Luomua vai tavallista.
Silti voit sairastua vaikka keuhkosyöpään vaikka et edes polttaisi..tai olisi passiivinen tupakoija.
Seuransa voi valita..Paitsi töissä...Bussissakin joku uppo outo ihminen voi istua viereeni lupaaa kysymättä.
Kas kun haluaa peppuaan lepuuttaa, Siwan kassalla seisomisen jälkeen...
Ja saiko hänkään valita, et on Siwassa töissä. Voi olla että ei! Kukaan muu työnantaja ei vain huolinut häntä.
Olen kyllä aivan eri mieltä aloittajan kanssa. Ei kaikkeen todellakaan voi vaikuttaa. Se, mihin perheeseen lapsena syntyy, mitä koulua saa/joutuu käydä, millaisia ohjaajia siellä on, millainen asenneilmapiiri, miten kannustetaan mihinkin ja suhtaudutaan asioihin... Jo yksistää tuollaiset aivan itsestä riippumattomat seikat voivat määrittää melko paljon. Esim. itse olen tehnyt valintoja, joita nyt kadun. Kuitenkin koen, että en täysin ollut vastuussa valinnoistani, vaan monet muut ihmiset, jotka mm pimittivät tietoja, joita heidän mielestäni olisi pitänyt kertoa.
Siwan kassallekaan ei nykyaikana ole helppo päästä. Joskus oli helppoa, nykyään ei. Ja seuraansakaan ei täysin voi valita. Toinen osapuoli ei ehkä halua kanssakäymistä, kun taas toinen haluaa, tai joku voi olla kovin kiireinen jne.
jos omatunto soimaa... Sitähän tämän tekstin taustalla on, eikö niin?
paikkaansa että -kaikki mitä itsellesi tapahtuu on itsesi valitsemaa - .
Voin sairastua, joutua onnettomuuteen tai saada yllättäen perinnön !
Kaikille voi tapahtua kaikkea ja vaikka mitä, ilman että on itse valinnut tai edes
aavistanut tulevaa. Kaikella on tarkoituksensa ? Kenties on niitäkin, jotka
eivät kaiken tarkoitusta pohdi tai ajattele sen kummemmin .
Elämässä mikään ei ole niin yksinkertaista että, vain itse muka valitsee ja porhaltaa.
Jos elämä olisi niin helpoa ja yksinkertaista, ei täälläkään olisi yhtään ikävöivää ja
rakkaudesta riutuvaa kirjoittelemassa anonyyminä . Näin ajattelen.
Ajatellaan laajemmin, synnyit tiettyyn perheeseen --> siihen on syy, se millainen perheesi on, millaiset valmiudet saat tulevaan elämään.
On erilaisia maailman käsityksiä kuin on katsojaakin. Se on syytä muistaa!
Jokaisella on oma polku kuljettavana ja kohtaa tietyt asiat elämänsä varrella, omat valinnat ohjaa mihin suuntaan elämä menee ja mitä siitä koituu.
Esimerkiksi kun ajattelee onnistuvansa jossakin asiassa ja olet täysin sitoutunut asiaan, toimit rehellisesti itseäsi kohtaan, huomaat itsestäsi myös ne asiat joissa teit väärin ja ymmärrät miksi et onnistunut, tällä asenteella/ajattelulla onnistut ennen pitkää.
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on olemassa runsaasti.
Ihminen itse ohjaa omaa elämäänsä, sekin on valinta, että on luottanut paljon ihmiseen, joka on osoittautunut sinua kohtaan epäedullisesti ajattelevasti. Olet valinnut ettet kuuntele itseäsi, se miksi niin tapahtui on taas toinen juttu, onko se ollut tietoista jne...
Kuka käskee riutumaan rakkaudessa? Jos pääsee ulos siitä tuskasta ja miettii miksi suhde ei toiminut, mitä itse teki väärin. Tai minkä asian jätti huomiotta, kun juuri sitä se kaipasi....
Aluksi hyvin pienillä ajatuksilla voi olla suuret seuraamukset...
Puhuit paskaa suusi täydeltä. Ihan omasta päästäkö moiset vitsit keksit ??
on elämänasenteesta, sitä ap. varmaan yrittää sanoa. Hän toimii tällä tyylillä ja selviää sen avulla elämässä. Vaikuttaisi että hän tulee hallitsemaan elämäänsä paremmin kuin moni muu meistä. Tosin elämä on välillä pirun vaikeaa.
juokse mutkia viisauksinesi. Täyttä puppua.
höpäjä turhuuksia ja joutavuuksia. Aika kaukana totuudesta on kirjoitelmasi.
ole. Ainakin minun elämässäni on tapahtunut paljon asioita joihin minulla ei ole ollut pienintäkään vaikuttamisen mahdollisuutta.
Miten noin hulluja edes viitsit kirjoittaa ?
Jos kaikki olisi itse valitsemaa tässä elämässä kaikilla olisi kaikki loistavasti eikä mitään pahaa ja negatiivista olisi olemassakaan.
Ei kannata leikkiä liian viisasta.
Esimerkiksi koulukiusaaminen ei ole kiusatun vika eikä siitä pidä syyllistää. En ole itse kokenut.
Väkivalta ei ole uhrin vika vaan tekijän.
Rattijuopot ajavat ihmiset yli. Kyllä ihmiselle voi sattua asioita ilman omaa syytä.
Tapahtuma on tapahtuma. Ikävä teko on ikävä, se ei siitä muuksi muutu.
Se miten suhtaudut tapahtumiin, on itsesi valitsemaa. Mitä auttaa riutua tuskassa?
Voit jäädä naulan päälle makaamaan ja valittaa, tai nousta jos tuska on riittävän suuri ja tehdä asioille jotain.
Se meitä ihmisiä erottaa.
Jännä nähdä miten ajattelutapani saa tyrmäyksen, ihan kuin se olisi loukkaus muita kohtaan.
:)
mene että tyhmät ajatukset kirjoitukset joutavatkin saada tyrmäyksen. Ihminen pääsee aika vähällä jos se epäkohta on naula ,, aika monella se on paljon raskaampaa eikä todellakaan itse aiheutettua tai mitään mihin voisi itse vaikuttaa.
Kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, parantumaton sairaus, läheisten sairaudet ....
Lakkaa jankuttamasta.
On helppoa asettautua uhrin rooliin, kuin sen sijaan tehdä omalle tilanteelle/tapahtumille jotain, tunteakseen olonsa hyväksi, oli sitten tapahtunut mitä vain.
Toiset mieluummin ovat naulan päällä ja valittavat kuin käyvät vaikeat asiat läpi ja pääsevät niistä yli.
Oman suhtautumisen voi aina valita, ei sitä kukaan muu päähäsi laita kuin sinä itse.
Kuolemakin kuuluu elämään, sairaudet kaikki täältä joskus lähtee... Ei kukaan ole koskaan luvannut, että elämä on helppoa.
Mutta kaikella on tarkoituksensa... :)
Minä en ole koskaan asettunut uhrin rooliin. Netissä on helppo leikkiä tietävää kun ei oikeasti tiedä mitään.
Miksi jankutat jokaiselle itsestään selviä asioita, jokainen tietää kyllä että kuolema tulee varmasti.
Sanoinko jossakin että elämän pitäisi olla helppoa ? En.
älä hermostu.
naurappa joskus itselles...
Kokemus on jo osoittanut että tuo aloittajan mielipide ei todellakaan pidä paikkansa. Omat valinnat eivät siihen paljon vaikuta jos joku psykopaatti on kimpussa. Siitä ei voi ottaa itse vastuuta, ei sitten millään.
Ylilyöntejä on nähty viime vuosina jo riittämiin eikä yhteiskunta enää kaipaa sellaista. Jokainen kiusaaminen voi huonossa tapauksessa johtaa ties mihin ja lopulta viattomat kärsii, kun lakeja joudutaan kiristämään, että turvallisuus muka säilyy. Tiukemmat lait ovat vain merkki sairaammaksi käyvästä yhteiskunnasta.
Miksi joku psykopaatti on kimpussa?
Miksi olet sellaisessa seurassa, että joutuu alttiiksi psykopaatille?
Miksi et tee asialle jotain?
Miksi näin tapahtui?
Mitä opin tästä?
...
.
sinulla omasi ja muilla omansa. Niin pitää ollakin mutta älä tyrkytä jokaiselle omaa käsitystäsi.
kaikella on tarkoitus
miten jos minä haluan sinut, mutta sinä et halua minua
entä jos väärä teko on seurausta toisen väärästä teosta tai tekemättä jättämisestä, välinpitämättömyydestä
totta, olen vastuussa, mitä elämässäni tapahtuu
olen vastuussa, mitä läheisilleni tapahtuu
kaikki vaikuttaa kaikkeen
kaikella on tarkoituksensa, selvinnee myöhemmin
ero on tilaisuus itselle ja eroavalle puolisolle
kohdata toinen ihminen on mahdollisuus parempaan
mutta, mutta onko oikea aika, kaikelle on aikansa...
nähdä, mikä onkaan näiden muhun kohdistuneiden toimien "tarkoitus", siis mun kannalta. Itse ainakin käsitän, että jos on joku tarkoitus, on lopputulos positiivinen. Vai miten sinä ajattelet?
heh en vienyt, totta tarkoitus täytyy olla, niin se oli se "viisaus" päätöksistä ja teoista. Lopputulos paras mahdollinen. Kukas oikein oletkaan... jotain tiedät
"entä jos väärä teko on seurausta toisen väärästä teosta tai tekemättä jättämisestä, välinpitämättömyydestä"
Entä jos ei ole. Entä jos väärin tekijä vain teki välinpitämättömyyttään, ajattelemattomuuttaan tai ilkeyttään väärin? Tai jos teki väärin toisen tekemättä jättämisen puolesta toiselle; miteetikö että "oliko minulla oikeutta kostaa, oliko hänellä velvollisuutta tehdä niin siinä tilanteessa tai sen jälkeen mitä itse tein tai sanoin hänelle"; Onko kaikki jotenkin "shit happens" vai voisiko se olla "anteeksi - syy ei ollut sinun, minun syy, olen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta, en ajatellut" ?
en tiedä, kuka tekee väärin
se mitä tarkoitin, ei ole kyse kostosta
en ajattele vain yhtä tiettyä asiaa, vaan
en kasvata, häntä, aikuista ihmistä
en vaatinut, en pakottanut tahtooni
ihminen kasvaa, yhdessä ja/tai erikseen
ei vaatimuksia, mutta on ilmaistava mielipiteet, toivomukset
toinen tietää itse, mikä on parasta hänelle
hän tekee valintoja elämässään
ja liukuu samalla ehkä pois
miksi pitäisi pitää kiinni jostain, mitä ei ole
ajattelen ehkä tyhmästi, että jos olisi olemassa vapaa tahto
toinen tekisi hyviä tekoja, josta seuraisi lisää hyviä tekoja
kulkisi rinnalla
kuin aloittaja, ainakin siinä, että omasta suhtautuminen ja omista tunnereaktioista jokainen on itse vastuussa ja ne puolestaan vaikuttavat siihen miten elämä menee eteenpäin. Voisi ajatella, että on asioita, jotka pitää oppia oman kokemuksen kautta.
En ehkä ajattele kuitenkaan, että kaikki, mitä itselle tapahtuu on oma valinta, sillä siinä mennään asioihin jotka eivät ole ihmisen hallittavissa. Onhan silläkin silti tarkoituksensa.
Joskus läksyt voivat tuntua aika koviltakin, mutta jälkeenpäin katsottuna ne ovat aina ymmärrettävissä.
juurikin näin..
elämä opettaa..
annettu enemmän kuin yksin jaksaa kantaa...
Jos joku raiskaa jonkun; onko se välttämättä "itsesi valitsemaa? Pitääkö siitä löytää joku "syvällinen tarkoitus"?
Kun oikein katsot tilannetta; onko raiskattu aina "itse vastuussa siitä"? Eikö raiskaaja ole vastuussa mistään? Miksi yhteiskunta hänet sitten tuomitsee? Ja vaikka väkisinmakaaminen ei aiheuttaisi uhrille fyysisiä vammoja - tuomitsee yhteiskunta tekijän silti? Miksi? Miksei raiskauksen uhreille ja perheväkivallan uhreille jankuteta tuota mantraasi "Kaikki mitä sinulle tapahtuu on itsesi valitsemaa" "Olet itse vastuussa siitä mitä elämässäsi tapahtuu"...
Mitä jos olet yrittäjä - loukkaannut kun rattijuoppo töytäisee sinua-menetät työkykysi-yrittäminen loppuu - et selviä veloistasi - talo lähtee alta - joudut loppuiäksesi ulosottoon....se oli varmaan itsesi valitsemaa?
Mitäs ryhdyit yrittäjäksi -toki niitä maamme tarvitsee...-mutta hah...oma vikasi. Oma ongelmasi; päätä ettei se haittaa sinua.
Se joka tekee koulussa tai työyhteisössä työkaverinsa elämästä h.vetin henkisellä kiusaamisella ei ole vastuussa mistään vaan se kohde. Mitäs ei vaihda työpaikkaa; vaikka avoimia työpaikkoja ei kaikilla aloilla edes ole ja avoimiin hakee yli 70 hakijaa. Vika on täysin hänen itsensä eikä missään mielessä tekijän? Tekijällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Mitäs toinen tuntee uupumusta, eikä halua tulla paikalle aamuisin, mitäs on voimat niin loppu kun tulee kotiin ettei jaksa hoitaa lapsia kuten ennen - tai mitäs tuntee mitä tuntee. Mitäs ei saa kiusaamista loppumaan vaikka yrittää. Päättäisi vaan, ettei ole vihainen eikä loukkaantunut eikä ottaisi nokkiinsa vaikka on päviät pitkät pilkan ja kiusanteon kohteena ja uupuu siihen taisteluun mitä muut siellä ei joudu käymään.
Tuolla logiikalla on varmasti helppo elää itsensä kanssa. Ei tarvitse vastata sanomistensa ja tekojensa seurauksista; sillä seuraukset ja tuntemukset ovat aina muiden vastuulla; niiden joita teot koskevat.Mitäs eivät vain päätä ettei anna satuttaa. Mitäs kaikki eivät ole yhtä kiviä henkisesti; mitäs antavat satuttaa, mitäs tuntevat, mitäs antavat jonkun asian haitata?
Sinä päivänä kun parisuhteessa saa pettää toista ilman että toisen pahasta olosta on itsellä mitään vastuuta, silloin kun saa loukata omia vanhempiaan kohtelemalla heitä halveksivasti ja vika on vanhempien kun menevät ja loukkaantuvat -täällä asuu jotain muuta kuin ihmisiä -joilla on tunneälyä ja empatiakykyä.
Paljon parempi vaihtoehto joka saisi enemmän hyvää aikaan olisi että ihmisillä olisi suurempi vastuu teoistaan ja sanomisistaan, siitä mitä tekee ja mitä se aiheuttaa muille. Sen vapauhden rinnalla, mikä meille on tärkeää. Vapaus ei voi olla ilman vastuuta omasta itsestään. Vapaus ei voi olla siinä mielessä rajaton. Ei saa olla. Ja vastuu omasta itsestään tarkoittaa vastuuta omista tekemisistään ja siitä mitä aiheuttaa muille.
Ymmärrän kyllä sen aloittajan pointin että "naulan päälle" ei saisi jäädä makamaamaan ja loppupeleissä siitä on itse noustava ylös. Mutta jos tekee jotain mitä ei olisi oikeutta tehdä tai sanoo loukkaavasti toiselle jotain mitä ei olisi ollut oikein sanoa, -ei saisi paetaan vastuuta toisen pahasta olosta aloittajan mantraan tukeutuen siitä että "loppupeleissä kaikki päättää itse miten asioihin suhtaudut" -koska pahan mielen aiheuttamisesta toiselle ihmiselle on jokainen ihminen ainakin henkisellä tasolla vastuussa; sitä kuuluukin kantaa ainakin niin kauan kunnes menee ja pyytää anteeksi -ja osoittaa arvostusta toista kohtaan ihmisenä. Siihen meidän moraali, etiikka ja oikeuskäytäntö on tähän asti perustunut.
Asia on opetettu jo ala-asteen uskonnon tunnilla (lähes kaikissa uskonnoissa asia nähdään samoin) ja luojan kiitos siellä ei vielä opeta että "Jos kaverisi loukkaa sinua sanomalla tai puhumalla sinusta pahasti vaikka et ole tehnyt hänelle mitään mikä siihen oikeuttaisi, -älä syytä kaveria vaan etsi vikaa ja tarkoitusta itesestäsi ja muista että sinä olet vastuussa tunteistasi". Se vapauttaa sen tekijän vastuusta jotenkin täysin ja ainoa motiivi ihmisillä olisi kohdella toisiaan hyvin se jos siitä hyötyy jotain tai toinen on siinä asemassa että voisi kostaa. Suositut pärjäisivät - nille kenestä ei kukaan hyödy mielistelemällä tai joilla ei ole sosiaalista vaikutusvaltaa kostaa kokemaansa vääryyttä jä näin ollen ei olisi pelkoa siitä että saisi käännytettyä muut toista vastaan-niitä voitaisiin kohdella miten vaan koska "itsepä ovat vastuussa siitä antavatko asioiden haitata". Silloin toimittaisiin täysin ns. "hyöty-periaatteella" ja kohtelun ja toiminnan perustana olisi hyöty, ei käsitys oikeasta tai väärästä.
Kaksi edellistä olivat hyviä kirjoituksia.Olen sitä mieltä että pahantekijä on aina syypää tekoonsa, ei uhri.
Tietysti ikävistä asioista toipuminen on omasta tahdosta kiinni ja vaatii sisua. On ihana kuulla tai lukea selviytymistarinoita siitä kuinka joku elämässä päähän potkittu nousee sieltä suosta ja alkaa voimaan hyvin.
Edellinen kirjoittaja toi esiin hyviä pointteja mm. käsityksistä oikeasta ja väärästä. Minusta pahantekijöillä on ne asiat sekaisin enkä tiedä mistä se voisi johtua ettei aikuinen ihminen ymmärrä tekevänsä toiselle eikä ainakaan myönnä mitään. Alhainen moraali nyt ainakin. Mistä se sitten johtuu onkin vaikeampi kysymys.
Minä en hyväksy uhrin syyllistämistä. Tottakai jokainen voi omalta osaltaan miettiä keinoja elämässä selviytymiseen ja ennaltaehkäistä joitakin ikäviä tapahtumia, mutta lähtökohtaisesti esim. koulu- tai työpaikkakiusaamista ei voi oikein estää mitenkään. Sama pätee useimpiin henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin. Edes pysymällä kotona ei voi välttyä väkivallalta, voihan omassa perheessä olla pahantekijöitä.
tapa kuin ovelle tulevilla saarnaajilla, vain tämä yksi on ainoa ja oikea. Koskaan mikään ei mene niin.
Sun on mahdoton hyväksyä erilaisia mielipiteitä ja se on aina merkki suvaitsemattomuudesta.
Sen näkee sun kommenteista.
Hellää vähän.
tuota väittämääsi, ihmissuhteessa on kaksi jotka toimillaan vaikuttavat toisiinsa. Lisäksi ulkopuolisiakin ihmisiä saattaa olla vaikuttamassa mielipiteisiin tai toimintaan. Tuskin kukaan on täysin manipuloimaton persoona. Otetaan vielä täysin mielivaltaiset tuntemattomat tekijät, kuten luonto tai ulkopuoliset tapahtumat, sairaudet, onnettomuudet... Eiköhän kaikki vaikuta kaikkeen tässä elämässä. Jonkinmoinen perhosvaikutus siis.
Ihmisellä on vapaa tahto toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, punnita tilanteita, tunteitaan ja yrittää vaikuttaakin. Nähdä itsensä ja toinenkin. Hyväksyä ja hylätä, ja rakastaakin. Jokainen päättää itse mitä elämältään tahtoo. Tunteitakaan ei voi kääntää päälle tai pois, asian vaan hyväksyy itsessään, ja elää senkin kanssa.
Mielenkiintoisia pointteja on tullut esiin.
Sanottakoon, että toisten lasi on aina puoliks täynnä ja toisten puoliks tyhjä.
Se jo vaikuttaa suuresti elämässä, kuinka suhtautuu ja KOKEE eteentulevat asiat.
Kyse tässä keskustelun aloituksessa ei ole se onko jokin teko paha vai ei, tai onko joku tehnyt väärin. Tai vapautuuko pahantekijä tekojensa kantamisesta, jos itse ajattelee, että voit aina valita mitä tunnet ja kaikella on tarkoitus.
Elämä opettaa ja haluaa näyttää millaista se todellisuudessa on.
En ole sen kannalla että on uhrin oma häpeä että tuntee tuskaa, jos on joutunut väärän teon kohteeksi. Ja vaikeat asiat vaativat ammattilaisen apua, terapiaa.
Elämä on silti omissa käsissä, omilla ajatuksilla on tapa tulla toteen. Hyvässä ja huonossa.
Ja silloin tietää yrittäneensä tarpeeksi, kun onnistuu siinä mihin ikinä ryhtyi.
Tällaiset asiat ei mieleen kumpua/synny helpoista lähtökohdista vaan tuskasta jota ei enää kestänyt ja ymmärrys siitä, että ketään toista et voi muuttaa, anteeksipyyntöä et ehkä koskaan saa, jonka olet ansainnut. Itseäsi voit muovata niin paljon kuin oma persoona ja rahkeet antaa periksi. Omasta elämästään voi tehdä onnellisen.