Aloita elämäsi alusta. Käännä uusi sivu.
Sinä pystyt siihen.
Katso lisä-informaatiota mm. ketjusta vapaaksi mielisairaus-ideologiasta tällä palstalla.
Mikään ei ole mahdotonta - vaan mahdollista kun itse haluat sitä kovasti.
Sinä pystyt siihen.
Katso lisä-informaatiota mm. ketjusta vapaaksi mielisairaus-ideologiasta tällä palstalla.
Mikään ei ole mahdotonta - vaan mahdollista kun itse haluat sitä kovasti.
Vastaukset 32
Vanhimmat
jota tuuli kuljettaa..
.. vaan olet itse itseäsi ohjaava subjekti, persoona, jolla on oma tahto.
Kun oikein kovasti haluat jotakin, pyri siihen suuntaan kaikin voimin. Sinä pystyt siihen.
Enkä tarkoita mitään negatiivista, vaan pelkästään positiivista. Uskoisin että kaikilla ihmisillä on vaikeuksia voitettavana, mutta ne ovat voitettavissa. Tartu kaikkeen Hyvään ja pyri itse siihen parhaasi mukaan, sillä vain omasta osuudestasi olet vastuussa, jätä muut vastaamaan omastaan.
Ei ole masentuneella kykyä ajatella positiivisesti. Ihan utopistinen ajatus.
Esim. suhtautua ja sanoa: "lässyn, lässyn, lässyn"...
Se on valinta.
Yhtä hyvin voisit valita positiivisen tavan suhtautua. Aina on kysymys tahdosta ja valinnasta.
- näin väitän.
Voisit lentää taivaalla kuin lintu. Ai et osaa lentää vai?? Valinnastahan se on kiinni, eikö vain??
Kun ei osaa niin ei osaa, ei siinä valinnat auta...
- tuskinpa linnut ovat masentuneita.
Etkö osaa muutoin kommunikoida kuin vähätellä toisen ihmisen sanomisia?
Ei ihme jos olet masentunut jos tyylisi on tuollainen.
Mitä väliä on kenenkään sanomisilla? Mitä väliä on millään?
Miksi et ihmisenä osaa lentää?!?!?!! Olisit valinnut paremmin kun et osaa!!!!!
kun mitään väliä ei ole millään ?
Voisin ryhtyä psykoanalyytikoksesi.
kun en valinnut osaamista..
Tjaa..
Onko pakko osata?
Osata lentää?
.. kun kerran on ihminen, ihmiseksi luotu.
Ihmiselle on annettu tietty kapasiteetti osaamisille..
Linnuille omansa. Linnut eivät taida miettiä näitä osaamisia. Ne vain ovat mitä ovat. Niin kai ihmisenkin pitäisi.
oletko pettynyt ihmisiin, toisiin, itseesi?
ovatko elämänolosi sietämättömät?
etkö näe toivoa missään?
minua kiinnostaisi tietää mitä tuon asenteesi takana oikein on?
mistä syntynyt?
ja miksi?
Minä olen parantumaton pessimisti. Mutta uskon ihmismielen voimaan, siihen että kaikki on mahdollista jos itse vain niin haluaa. Minä en ole masentunut, enkä tule koskaan masentumaan mutta se ei johdu siitä että ajattelisin positiivisesti se johtuu siitä että en välitä. Koska kaikki murheet joilla ihmiset masentavat itseään, ne ovat loppujen lopuksi niin mitättömän pieniä, turhia, täysin merkityksettömiä. Katselen taivaalle ja mietin miksi minä olen täällä, mikä on minun tarkoitukseni. En tule saamaan elämäni aikana aikaan mitään millä oikeasti olisi jotain merkitystä, en tule vaikuttamaan mihinkään, ja jos joku sanoo että olen täällä yhteiskunnan hyväksi, niin HAH! Jos olisi mahdollista paeta, jättää tämä kaikki, irtautua yhteiskunnasta, loupua kaikista sen asettamista ehdoista ja pakotteista niin helvetti vieköön minä olisin jo kaukana täältä. Mutta se ei ole, en voi vain jättää tätä kaikkea, en halua luopua, ystävistäni ja perheestäni, en edes omaisuudestani, asioista jotka tekevät minut onnelliseksi. Jokaisella on ristinsä kannettavana, minunun harteillani painaa aivan tuhottoman paljon asioita joita minun on aivan jumalattoman vaikea pukea sanoiksi. Mutta vaikka mitä tapahtuisi, vaikka elämäni olisikin kuinka merkityksetöntä tahansa, ja vaikka odottaisin koko elämäni että jotain taphtuisi jotain mikä muuttaisi elämäni, ja vaikka se jokin ei koskaan tapahtuisi, ja minun elämäni olisi harmaata, tylsää arkea alusta loppuun, niin siinähän on. Sillä minun mieleni on vapaa, ja niin kauan kun kykenen sulkemaan kaikki mahdolliset murheet ulkopuolelle, hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat kaikki on hyvin.
elämästä. Viestisi on tosi hyvä. Tällaista on kiva lukea. Miten joku toinen ajattelee (oikeasti ja rehellisesti) asioista, elämästä. Eihän elämän isot asiat meitä kaada (jos kaatavat) vaan pienet jutut itse asiassa - näin olen minä miettinyt. Lienenkö oikeassa? Sellaiset loppujen lopuksi mitättömiä ovat asiat jotka masentavat - ja kun niitä alkaa lähemmin tarkastelemaan, alkaa huomata oman sydämensä pienuuden. Mitä noista!
Elämä on itse kullekin annettu elettäväksi - ja oma asenne ratkaisee.
Mahdollisuuksia on, kunhan asettaa asiat oikeaan perspektiiviin - ja perspektiivin valitsemme itse (niin kutsuttu asioiden tärkeysjärjestys, ("preferenssi") jokja toimii kaiken mittapuuna mitä pidämme arvokkaana.
tietysti masentaa (etenkin nuoria kun odottavat parempaa, vanhemmat ihmiset jo kokemuksesta tietävät etteivät odota liikoja) - eikä se ole pieni asia. Mutta se ei ole minun syyni (jos itse en osallistu samaan) - joten tällainen tulisi "ulkoistaa" itsestä.
Eikä se tietenkään helppoa ole.
Maailman tulisi olla mukavampi paikka asua, ihmisten mukavampia, mutta vain omalla suhtautumisellani voin vaikuttaa omaan elämääni.
kiitos viestistä!
Tällainen rohkaisee.
Että joku uskaltaa olla rehellinen ja avoin.
Pessisissi kertoi mielensä olevan vapaa - ainakin tietyissä olosuhteissa.
Uskon minäkin tuohon, MUTTA.
Iso MUTTA syntyy jos ihminen joutuu elämään toisten ihmisten kontrollin, suoranaisen terrorin, pakkovallan alla. Esimerkiksi (kun kerran mielenterveyden alueella ollaan) mielisairaalaan vasten omaa tahtoaan toimitetut ihmiset.
Miten neuvoisit tällaisissa olosuhteissa elävää ihmistä säilyttämään mielensä vapaana?
pakkohoidossa, etenkin jos pakkosyötetään aivoja tuhoavia myrkkyjä
hengessäsi, samoin väärää tekevien ihmisten, silloinkin olet vapaa.
Tosin kuudennesta kerroksesta hypättäessä on jonkinlainen eloonjäåämisenkin riski.
Jos hypää niin kannattaa hypätä korkealta.
Sellaista tässä ei ole tarkoitettu - ja varmaan tiedätkin sen.
Yritä muita hyppyjä.
Hyppy voi olla vaikkapa vain erilainen ajatus - erilainen mitä olet tavannut ajatella asioista. Muuta perspektiiviä ajattelussasi. Ajattele vaikkapa, että on ihanaa olla tällainen kuin olen.
silloin pystyt olemaan vapaa silloinkin kun olosuhteesi eivät ole parhaat mahdolliset.
Katso eteenpäin, tulevaisuuteen, edessä on parempaa. Mikään tilanne ei kestä ikuisesti samana, tuskin kahta päivääkään.
Serkku= mukava ihminen
Entä jos puuttuu tuo halu, ettei juuri halua mitään, niin "hypyltä" putoaa pohja pois. Miksi "hypätä", jos ei koe sillä mitään saavuttavansa.
useasti. Toisaalta tähän aikaan vuodesta ehkäpä monella näin talven kynnyksellä tätä lisää myös syysmasennus.
Eihän aina ole halua mihinkään, etenkään jos on väsynyt fyysisesti, myös voi olla kaikella tavalla elämään väsynyt (tuttu tunne siis, varmaan monellekin).
Tällaista elämään väsymistä nykyään on varmaan paljonkin koska tämä yhteiskunta ei palkitse niitä jotka yrittävät ja haluavat yrittää.
Epäoikeudenmukaisuus ja sosiaalisella tasolla vallitseva rakenteellinen vinoutuminen yhteiskunnassa on omiaan aiheuttamaan tällaista väsymistä.
Kun yrittämistä ei palkita - joskus suorastaan siitä jopa "rangaistaan" jollakin tavalla.
- siinä yksi syy miksi ihmisillä (etenkin nuorilla) masennusta.
Jos ollaan yhteiskunnan taholta hyvin herkästi työntämässä vain mielenterveyseläkkeelle kun pitäisi auttaa kaikella tavalla elämässä nuorta eteenpäin. Ei ihme jos silloin menee elämänhalu.
Väärät systeemit vallalla.
vaan koulutusta, työelämään kuntouttamista ja eteenpäin elämässä olevaa asennetta nk. "mielenterveyspalveluihin".
Sama koskee vanhuksia - asenteen muutos koko suomalaisessa yhteiskunnassa olisi kiireellinen.
olen aloittanut alusta, kääntänyt uuden sivun - monta kertaa! Vaan tässäpä yksin nyhjötän...
Ei itseään pysty loputtomiin tsemppaamaan ja psyykkaamaan, kun perustavaa muutosta ei tule.
Tämä on vähän kuin jojo-laihduttajilla.
Haluanko enää mitään? Haluan, mutta en kai sitten niin ylipursuavan tarmokkaasti pysty keskittymään sen saavuttamiseen... eli omat rajat tulevat vastaan. Minusta ei ole enää tavoittelemaan!! Energia ehtyy vuosien kuluessa.
Idän viisaat sanovat, että mielenrauhan saa silloin, kun ei enää pyri(stele) eikä tavoittele mitään... mutta ei kai totaalinen apatia = valaistuminen??
mutta käsittääkseni vika on ehkä siinä (itse kokeneena) että yrittää liikaa - kun pitäisikin Relax, eli hellittää, lakata yrittämästä.
Ajattelet että kun lakkaa yrittämästä vaipuu apatiaan..
"hyppy" on kait kuitenkin sellainen jonkinlainen oivallus jostakin sellaisesta hellittämisestä että tyytyy siihen mitä on - ja on jopa onnellinen ja tyytyväinen olemiseensa - eikä siis kurkottele kuuseen. Ja on siis tyytyväinen, ei tyytymätön.
Näkee sen mitä on eikä sitä mitä ei ole (siis se kuva siitä lasista joka on puolillaan: joku sanoo että on miltei täysi, toinen, että miltei tyhjä..)
Riippuu siis siitä mihin vertaa - tai vertaako ollenkaan, lakkaa siis vertaamasta. Itseään toisiin (kauniimpiin, onnistuneimpiin, varakkaimpiin, jne.) . Ja kuka ne mittarit tällaiseen vertailuun on luonut?
Eikös vain media, yleinen mielipide, jne.
Kerrotaan onnellisesta kyläyhteisöstä jossa onni loppui kun kylään saapui ensimmäinen postimyyntiluettelo..
Kun itse alan arvostaa itseäni ja niitä asioita ja ihmisiä joita ympärilläni on, muut alkavat jopa "kadehtia" minua. Eli itsestä se jollain lailla on kiinni. Tämä nyt saattoi olla paljonkin karrikoitua ja kärjistettyä, mutta jotain tähän tapaan.. Voisi olla jotain tällaista.. Vet svans (tiedä häntä)
itämaisesessa uskonnossa on kai sitä että ei enää pyri mihinkään - kuten täällä länsimaissa olemme oppineet että koko ajan on yritettävä. Nirvana on sitä että on saavuttanut olotilan jossa ei kaipaa mitään, on tyytyväinen ja onnellinen oloonsa. ´Tartu hetkeen´ on vähän samaa - että osaa elää tässä hetkessä. Ja eihän loppujen lopuksi muutoin elämää voi elääkään, ei tulevaisuudessa, ei menneisyydessä.
Mutta menneisyyttäkin voi parantaa elämällä tyytyväisenä tässä hetkessä. Huolet pitää pystyä karkottamaan pois, huolet huomisen, virheet eilisen, - joille et mitään voi. Tällä palstalla aiemmin kirjoittanut oli löytänyt avaimen tällaiseen elämään. Mutta eihän sellaista pysyvää onnen olotilaa ihminen koskaan pysty pitämään, on nousuja ja laskuja, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tavallisista arjen nk. rutiineista voi löytää pieniä iloja kun löytää sen oikean sävelen, asenteen. Mutta ihminen on vain ihminen, mitkään säännöt ja ohjeet eivät tätä säveltä anna, itse on oivallettava - ja toisia ihmisiä me kaikki tarvitsemme. Yksinäisyys on paha masennuksen aiheuttaja.
Ihminen kun on tarkoitettu pääsääntöisesti sosiaaliseksi olennoksi, harva on onnellinen täysin erakkona.
on ajassa tapahtunut mielialan muutos kaikilla tasoilla yhteiskunnassa.
Syynä kaiken tuleminen median välityksellä lähelle (katastrofit, yms.), suomettuminen, yhteiskunnallinen eriarvoisuus, yhteiskunnan rakenteellinen vinoutuminen niin ettei yrittäminen kannata tai palkitse, epäoikeudenmukaisuus, yhteiskunnan korruptoituminen, jne.
Vain sisäisesti itsenäinen ja vahva oman tiensä kulkija (joka on löytänyt sisäisen vahvuutensa ei-ulkonaisista asioista) kestää.
aitoja ihmisiä toinen toisiamme kohtaan. Sillä on äärettömän suuri merkitys nykyään.
Pienikin valonsäde pimeänä päivänä voi valaista ja halkaista pimeyden kanssaihmiseni kohdalla ja omalla kohdalla.
Ystävällinen hymy tai ele (vaikka vieraalle ja vieraalta) voi merkitä paljon.
Me kun kaikki tarvisemme rakkautta ja rohkaisua.