Kiitos, Enid Blyton

"Viisikko-kirjailija" Enid Blyton mullisti elämäni 10-vuotiaana. Ensimmäinen lukemani (lasten)kirja oli juuri Viisikko Kausalassa kartanohotellissa 80-luvun alussa. Muita tunnettuja kirja-sarjoja ainakin Suomessa on Salaisuus-sarja, Seikkailu-sarja, SOS-sarja sekä Noddy, joka on pienemmille lukijoille tarkoitettu kuin nuo muut.
Luin, suorastaan ahmin valehtelematta kaikki nuo kirjasarjojen kirjat ainakin 10-15 kertaa vuosien saatossa, ja hankin ne kaikki Noddya lukuunottamatta omaksikin. Viisikkoja on olemassa 21, noita muita vähemmän.

Luulin pitkään, että Enid Blyton on mies. Silloin ei ollut internettejä!

Hänen kirjoissaan minua kiehtoivat eniten brittiläisyys, viehättävä "menneen maailman ja ajan tunnelma" kutkuttava jännitys, sekä kekseliäät seikkailut. Ja kukapa voisi unohtaa kys. kirjoissa jatkuvaa syömistä! :)
Seikkailivatpa lapset sitten pyöräretkellä, autiolla saarella tai salaisessa luolassa; kirjoissa kuvailtiin aina hyvin yksityiskohtaisesti aterioiden sisältö: yleensä tomaattivoileipiä, kakkuja sekä inkivääriolutta, mikä minua, suomalaista lasta usein ihmetytti. Inkivääriolutta?!
Sittemmin olen lukenut, että sellaista on todella olemassa, ja tietääkseni jopa Suomessa saatavilla. Tosin sen löytäminen oikeista kaupoista vaatii varsinaisen salapoliisityön :)

Tuosta aterioiden ja herkkujen tarkasta kuvailemisesta olen myöhemmin lukenut analyysejä, että kyse saataa olla siitä, että silloin ankeina sota-ajan jälkeisinä vuosina ruoka, ja varsinkaan erilaiset herkut eivät olleet itsestäänselvyyksiä.

Myöhemmin, teini-iässä luin myös Sherlock Holmeseja sekä Agatha Christietä.

Mutta Enid M. Blytonille olen ikuisesti kiitollinen lukuharrastukseni vireillepanemisesta.
http://www.bournemouthecho.co.uk/resources/images/367238/?type=display

Ihminen joka ei lue kirjoja, ei tiedä mitä menettää.