Tuo lienee kertoo kaiken?
Eli käykö teille vielä tälläkin iällä näin?
On olemassa yksi ihminen jota en tunne mutta olen ihan sairaan ihastunut häneen. Ollut jo monta kuukautta.
Näen hänet aina silloin tällöin ja aina uskottelen itselleni että nyt se on mennyt ohi. Vaan ei ole. En ole kyseisen ihmisen kanssa puhunut kuin ehkä kolme sanaa (nekin jotain sekavaa sopertelua kun menin niin hämilleni) silti en saa enää koskaan rauhaa nykyisin, öisin näen unissa, heti aamulla ekaksi mielessä ja illat haaveilen meistä.
Tämä ihminen tietää jo ihastumisestani, ei ole sanonut juuta eikä jaata, siis ei mitään. En tiedä edes mitä hän ajattelee siitä että olen ihastunut saati että mitä hän ajattelee minusta. Enkä siis todellakaan ole enää mikään teini-ikäinen, vaan ihan aikuinen nainen. Jotkut jopa kehuneet nuorekkaaksi ja seksikkääksi. Tämä ihminen on myös ihan aikuinen ja siisti ja sillee kaiketi "kunnollinen". Ainoa kamaluus on se että en tiedä onko vielä varattu vai eikö. Miksi vielä näinkin vanhana höpsähtää tällee? Onko kaikki toivo aina pakko olla
mennyttä ennenkuin edes alkaa.
SINÄ, siinä kaikki,
kuin satama mereltä
palaavalle laivalle...
Eli käykö teille vielä tälläkin iällä näin?
On olemassa yksi ihminen jota en tunne mutta olen ihan sairaan ihastunut häneen. Ollut jo monta kuukautta.
Näen hänet aina silloin tällöin ja aina uskottelen itselleni että nyt se on mennyt ohi. Vaan ei ole. En ole kyseisen ihmisen kanssa puhunut kuin ehkä kolme sanaa (nekin jotain sekavaa sopertelua kun menin niin hämilleni) silti en saa enää koskaan rauhaa nykyisin, öisin näen unissa, heti aamulla ekaksi mielessä ja illat haaveilen meistä.
Tämä ihminen tietää jo ihastumisestani, ei ole sanonut juuta eikä jaata, siis ei mitään. En tiedä edes mitä hän ajattelee siitä että olen ihastunut saati että mitä hän ajattelee minusta. Enkä siis todellakaan ole enää mikään teini-ikäinen, vaan ihan aikuinen nainen. Jotkut jopa kehuneet nuorekkaaksi ja seksikkääksi. Tämä ihminen on myös ihan aikuinen ja siisti ja sillee kaiketi "kunnollinen". Ainoa kamaluus on se että en tiedä onko vielä varattu vai eikö. Miksi vielä näinkin vanhana höpsähtää tällee? Onko kaikki toivo aina pakko olla
mennyttä ennenkuin edes alkaa.
SINÄ, siinä kaikki,
kuin satama mereltä
palaavalle laivalle...
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaiken huippu on se, että kun olen ollut rakastunut niin se herättääkin muissa ihmisissä ihastumista ja he kuvittelevat että olen juuri hän jonka kanssa niin tekis mieli perustaa perhe. Eikä ne tajua missä mun ajatukset seilaa. Musta tulee parempi ihminen rakastuneena, mutta myös aika toivoton. Ja hullunmylly (ihme tyypit) tajuaa, että tuolla loistaa valo. Et sitä saa heti vielä oppia senkin, että kehenkään ei voi ripustautua, ketään en omista ja lisäks ymmärtää ees jonkin verran ottaa huomioon muita hönttejä. Mitähän tästä nyt vielä puuttuis. Ai niin. Se että kaiken lisäks maailmassa ei ole enää mitään tavoittelemisen arvoista ja mä oon tyhjyydessä, jossa mua tarvitsee ihmiset aina silloin tällöin eikä ne enää ymmärrä mua, mutta on kyllä tosi kärsivällinen mun ystävä, vaikka ei ymmärräkään. Mutta mä tunnen välistä klaustrofobisia fiiliksiä tässä arjessa. Ikäkriisi painaa. Mulle vaan porukka sanoo, et sä oot niin onnekas. Ja arvokkaammat henkilöt, et miks et aikonas pitäny hauskaa ja menny. Nyt kyllä tyydyt tähän elämään, etkä enää haaveile mitään ja pilaa kaikkien elämää, mitä en tekisi muutenkaan. Enää. Mulla on kaikki mitä ihmiset kaipaa. Melkein.
melkein kuin jatkoa mun kirjoitukselle. varsinkin tuo että kaikki oudot tyypit just näkee sen valon, tai mulla on sellanen kyltti tossa rinnassa jonka ne vaan näkee-ja siitä sitten alkaa se hullunmylly.
Taas on heti aamusta ikävä ja kaihertaa kaikki, vaatteet vinkuu niinkuin kaukolla. Ja ahdistaa ajatus etten nää mun ihastusta pitkään aikaan, ja samalla ahdistaa että jos nään kuitenkin.
Miksi ei ole keksitty sellasta unohduspilleriä jotta kun sen nielaisee niin ei muista enää mitään ihastumisia tai rakastumisia, vitsit se olis helppoo.
Ois kiva ajaa eteenpäin eikä vaan kattoo tyhjää horisonttia. Vaik siellä ei oiskaan mitään niin luulis, et on siellä. Täältä mä tuun, ku kerkeen.
heti ku ajattelin, et jos siellä sitten on kuitenkin niin heti se tyyppi tuli sanoo mielessä et "kuka muka ?" niin et ei oo. Jollain kummallisella tavalla kukaan ei pääse niin lähelle. Mut voi tää olla jotain neljänkympin harhaa.