no niin. tehdään ensin selväksi, että kyllä minä rakastan lastani. silti hän saa minut näkemään punaista joka ikinen päivä. tyttö on niin riivattu kuin olla ja voi. ei auta jäähyt, kehut, rangaistukset, uhkailut, lahjominen. eikä se rakkauskaan. huutaa melskaa haukkuu lyö itkee karjuu kiljuu rääkyy potkii heittelee leluja, kaikkea tätä joka ikinen päivä. me vanhemmat ollaan ihan poikki. apua ollaan tytölle haettu, on vaan niin samperin hidasta toimintaa. psykologille olis aika tulossa, toivottavasti pian. kun muut ihmiset sanovat negatiivisia asioista kurittomasta lapsestani joka ei tottele mitään (haistattelee mieluummin), puolustan häntä kuin leijonaemo konsanaan. salaa sisälläni minusta tuntuu että luhistun hetkellä millä hyvänsä; en itsekään voi sietää omaa lastani. kuka voi olla niin huono äiti ettei voi sietää omaa lastaan? en voi itsekään käsittää omia tunteitani. toisina päivinä tuntuu siltä että jaksan jaksan, tämä muuttuu vielä. toiset päivät ovat sellaisia että en todellakaan jaksa, toivon että lapsi olisi jossain muualla. tiedän että olen kauhea ihminen, siltä ainakin tuntuu. mutta mitä ihmettä muut haastavan lapsen kasvattajat tuumitte? tuntuuko että seinät kaatuu päälle, vai elättelettekö toivoo siitä että lapsi muuttus kiltimmäks?
4 vuotias neiti
saa näkemään punaista
1181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ymmärrän tekstiäsi kyllä. meillä 2 vuotiaasta on neiti villiintynyt ja asennetta riittää vaikka muille jakaa. meillä itse huomaan että kiukuttelu alkaa jos on tylsää, siis jos ollaan kotosalla vaan, eikä hän saa tarpeeksi huomiota. en sano että näin olisi teillä. meillä siis saattaa tulla todella paha päivä jossen keksi kivaa ja uuvuttavaa ohjelmaa kotipäiviksi. ohjatussa toiminnassa neiti viihtyy hyvin ja tykkää olla kiltisti, mistä itsekkin siis nautin tietysti. joskus ei vaan ole mahdollisuutta leikkiä ja viihdyttää, jolloin villiintyminen ja huuto, tiuskiminen ja raivoaminen saavat vallan. meillä voidaan yrittää purra, ja neiti menee ihan punaiseksi raivotessaan joskus ja on siinä sitten aika hurjat paikat. itse näen punaista mielestäni aiheettomasta huutamisesta ja rääkymisestä ja jos ei totella monen kehotuksenkaan jälkeen. yritän pysyä rauhallisena, se auttaa AINA tilannetta ja rauhoittaa sen usein. yritän harhauttaa alkavaa raivokohtausta usein, ja sekin voi tepsiä. inhoan itse sitä etten aina ymmärrä tai näe miksi lapseni joutuu raivon valtaan. yritän etsiä syytä, ja purkauksen juurta. yritän jutella hänen kanssaan. mutta kyllä se usein vaikeaa on kun meillä voi "räjähtää" ilman varoitusta, ja itse tunnen epätoivoa siitä etten aina hallitse lastani ja näen punaista. et ole ainoa...
kehut ja rohkaisu hyvään käytökseen toimivat kyllä. sen on oltava johdonmukaista ja pinnan pitää olla tooodella pitkä ;) rajojen asettaminen on tärkeää myös. tiedät kyllä varmaan tämän kaiken jo :)
tämän kirjouituksen tarkoitus oli pelkästään sanoa ettet ole ainoa, jäitä hattuun ja pysy rauhallisena! toivottavasti teillä ei psykologia tarvita.