Epäpätevät opettajat (vanha vaivako?)

Et vastannut liiemmin kysymykseeni, mutta todellakin luokkaopetuksessa ovat nämä luokan ongelmatapaukset, jotka aiheuttavat häiriötä ja jotka on saatava kuriin.

Kysymyshän oli, miksi opetusalalle hankkiutuu sellaisia ihmisiä, jotka eivät sovellu opettajaksi? Siis en puhu yleisesti kaikista opettajista vaan ihmisistä jotka eivät todellakaan sovellu opetusalalle. Esim. henkilöt jotka tiuskivat oppilaita turhasta, jotka puhuvat pahaa muista ihmisistä, antavat negatiivisen palautteen kaikkien kuullen.

Aivan totta, että luokkaopetukseen mahtuu monenmoista tallaajaa, mutta opettajan tulisi kuitenkin olla innostava, luovuutta ja oppimista edesauttava taho.

Minun esimerkissäni: olin kiinnostunut opetettavasta aineesta, pyrin seuraamaan opetusta, mutta motivaatiotani söi opettajan tiuskiminen, virheiden kyttäily ja opiskelijoiden aliarvioiminen ts. kiinnostava aihe mutta opetus hanurista.

Viestisi mukaan opettajat usein nuutuvat ajansaatossa ja heistä tulee katkeria, eli tämä on sallittava tapahtuma opettajan elämänkaaressa. Onko nyt näin oikeasti?

Kyllä on jokin pielessä, jos opetetaan norsu naaman v*tulla ja lapset/opiskelijat saavat pelätä kokoajan, mitä uskaltaa tehdä ja kokeilla? Tämä ei palvele oppimista, jonka tulisi olla yhä enemmän opiskelijalähtöistä.

Luonnevammaiset ja kiusaajat eivät kuulu opettajan virkaan.

Ps. Opettamissani pienryhmissä vain harva ihminen oli tuttu (ryhmäkoko 15), ja kurssin päätteeksi kerätyissä palautteissa oli vain positiivista palautetta. Vaikka tällä nyt ei ollut mitään virkaa asiayhteyteen.

Mutta luonnevammaisen opettajan kurssilla oli viisi ihmistä! Ja ilmoittautuneita oli vajaa 30. Missä vika jos opiskelijat jättävät kurssin kesken? kysynpä vaan!

leonardidikaaprio kirjoitti:

Viestisi mukaan opettajat usein nuutuvat ajansaatossa ja heistä tulee katkeria, eli tämä on sallittava tapahtuma opettajan elämänkaaressa. Onko nyt näin oikeasti?

Kyllä on jokin pielessä, jos opetetaan norsu naaman v*tulla ja lapset/opiskelijat saavat pelätä kokoajan, mitä uskaltaa tehdä ja kokeilla? Tämä ei palvele oppimista, jonka tulisi olla yhä enemmän opiskelijalähtöistä.

Luonnevammaiset ja kiusaajat eivät kuulu opettajan virkaan.

Ps. Opettamissani pienryhmissä vain harva ihminen oli tuttu (ryhmäkoko 15), ja kurssin päätteeksi kerätyissä palautteissa oli vain positiivista palautetta. Vaikka tällä nyt ei ollut mitään virkaa asiayhteyteen.

Mutta luonnevammaisen opettajan kurssilla oli viisi ihmistä! Ja ilmoittautuneita oli vajaa 30. Missä vika jos opiskelijat jättävät kurssin kesken? kysynpä vaan!

Lue lisää

luonnevammaiset sinun mielestäsi kuuluvat? Hammaslääkäreiksi? Tarjoilijoiksi? Poliiseiksi? Papeiksi? Kätilöiksi? Eläinlääkäreiksi? Tulevaksi pomoksesi?
Entä mikä on sinun nykyinen tai tuleva ammattisi?

Opettaja minäkin kirjoitti:

luonnevammaiset sinun mielestäsi kuuluvat? Hammaslääkäreiksi? Tarjoilijoiksi? Poliiseiksi? Papeiksi? Kätilöiksi? Eläinlääkäreiksi? Tulevaksi pomoksesi?
Entä mikä on sinun nykyinen tai tuleva ammattisi?

Lue lisää

Kaikki lähtee asenteesta. Asennetta muuttamalla voi saada ihmeitä aikaan oppilaiden ja opettajien välisessä yhteistyössä. Jossei pysty normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, niin apua tarjoavat varmasti psykologit.

tekstissäsi kerroit jo kaiken...mää oo parempi kuin sä...toivottavasti et oikeasti ole opettaja.

leonardidikaaprio kirjoitti:

Viestisi mukaan opettajat usein nuutuvat ajansaatossa ja heistä tulee katkeria, eli tämä on sallittava tapahtuma opettajan elämänkaaressa. Onko nyt näin oikeasti?

Kyllä on jokin pielessä, jos opetetaan norsu naaman v*tulla ja lapset/opiskelijat saavat pelätä kokoajan, mitä uskaltaa tehdä ja kokeilla? Tämä ei palvele oppimista, jonka tulisi olla yhä enemmän opiskelijalähtöistä.

Luonnevammaiset ja kiusaajat eivät kuulu opettajan virkaan.

Ps. Opettamissani pienryhmissä vain harva ihminen oli tuttu (ryhmäkoko 15), ja kurssin päätteeksi kerätyissä palautteissa oli vain positiivista palautetta. Vaikka tällä nyt ei ollut mitään virkaa asiayhteyteen.

Mutta luonnevammaisen opettajan kurssilla oli viisi ihmistä! Ja ilmoittautuneita oli vajaa 30. Missä vika jos opiskelijat jättävät kurssin kesken? kysynpä vaan!

Lue lisää

Alkuperäisessä viestissäsi spekuloit, että yliopistossa opettamiseen ei vaadita pedagogisia opintoja. Tässä olet ihan oikeassa, pedagogiset opinnot eivät ole edellytys. Useimmiten yliopistoissa opettavat ns. asiantuntijat eli ihmiset, jotka ovat omalla alallaan osaavia. He eivät varsinaisesti ole opettajia, jos pidetään kriteerinä opettajan koulutusta. Viimeisen vuoden tai kahden ajan teknillisissäkin yliopistoissa tosin on yritetty tutkimus- ja opetushenkilökuntaa innostaa käymään peda-kursseja, juurikin opetuksen laadun parantamiseksi.

Opettajat eivät järjestään katkeroidu, vaan tämä lienee henkilökohtaista. Itsekin olen opiskeluaikana miettinyt, miksi niiden ihmisten annetaan opettaa, jotka vain yksinkertaisesti ovat huonoja opettajia. Tämähän oikeastaan johtunee vain resurssien puutteesta, ei yliopistoissakaan henkilöstöä liikaa ole. Ideaalimaailmassahan opiskelijoiden ei pitäisi kärsiä yliopistojen resurssien puutteesta, mutta näinhän ei ole.

Harmi, että olet moiseen opettajaan törmännyt, ja sinun kannattaa kurssipalautteessa asiasta mainita pontevasti. Yliopistoissa kuitenkin jotkut opettajat ovat todellakin vuosien saatossa hieman työhönsä kyllästyneet, tai mitä se sitten onkaan, ja kokevat ettei opiskelijoita kiinnosta tai he ovat laiskoja. Kuten mainittu, että opettajat useimmiten ovat asiantuntijoita. Se, että he osaavat asiansa ei ikävä kyllä aina tee heistä hyviä opettajia, mutta en toisaalta usko, että peda-opinnot tässä kohtaa auttavat.

Itsekään en ole opettaja, eikä minusta siihen olisikaan..

Mutta tämä tuntuu sopivalta paikalta avautua.
Meillä on ammattikoulussa myös opettaja, joka ei minun ja luokkakavereideni mielestä opettajaksi sovi. Tämä opettaja osaa olla mukava ja yrittää olla innostava, mutta käytännössä se ei onnistu. Opiskelemamme ala on erikoinen ja luokkakavereideni ikäjakauma on 16-50 (vain yksi alaikäinen), joten sekaan mahtuu monen alan ammattilaisia, myös sellaisten alojen mitkä ovat osana tätä koulutusta. Suurin ongelma tuntuu olevan se että opettajamme kuvittelee tietävänsä kaiken, opettajan sanaa ei saa ikinä kyseenalaistaa eikä saa kysyä että miksi joku tehdään näin, pitäisi vain sokeasti luottaa opettajan sanaan. Asioista ei voida keskustella, eikä tehtäviä asioita saa tehdä toisella tavalla kuin opettaja on neuvonut. Opettaja myös sanoo yhtenä päivänä yhtän ja seuraavan toista, siis samasta asiasta, ja kun asiasta huomauttaa tai kysyy selvennystä, niin se jälkeen olemmekin luokkamme kanssa (taas kerran) liittoutuneet häntä vastaan.

Sen lisäksi opettaja luo luokkamme keskellä pahaa henkeä, jatkuvaa toisten arvostelemista ja mustamaalaamista. Esimerkkinä voin kertoa että viime keväänä opettajalle ja luokkakaverilleni tuli erimielisyyksiä, jonka seurauksena opettaja vannoi pitävänsä huolta siitä että tämä oppilas ei tule ikinä saamaan alan töitä. Tuo voi olla hyvinkin mahdollista, koska tällä alalla on hyvin pienet piirit.

Opettaja myös arvostelee (negatiiviseen sävyyn) muita jo tällä alalla työskenteleviä. Paksua tuo on jo sen vuoksi että opettajalla ei ole tästä alasta itselläkään koulun jälkeen kuin viisi vuotta työkokemusta, itse ainakin arvostan enemmän niitä ihmisiä jotka ovat hommaa tehneet useamman kymmentä vuotta, vaikka kouluja ei olisikaan käyneet.

Onneksi olemme luokkamme kanssa pystyneet pitämään keskinäiset välit hyvinä kaikesta huolimatta. Olemme myös olleet nyt syksyllä yhteydessä sekä koulutuspäällikköömme että kuraattoriin ja saaneet äänemme kuuluviin, saa nähdä mitä tästä tulee..

En tiedä saiko tästä tekstistä nyt oikeaa kuvaa, vaikea yht äkkiä koota pitkän ajan tapahtumia kerralla kasaan. Mutta tilanne on oikeasti paha (sekin voi kertoa jotain että sen jälkeen kun tämä opettaja meille tuli, luokaltani on lopettanut jo viisi henkilöä).