Niin, tajusin että ei se kannata. Se oli mulla jo hyvin lähellä, hävitin jo henkilökohtaiset tavaratkin ja olin jo vähällä lähteä junaradalle. Haudoin asiaa päässäni kuukausia, kirjoitin kirjeen ja suunnittelin kaiken. Oon meinannut tehdä itsarin jo vuosia aiemmin, mutta aina on joku juttu pelastanut. Olen ollut vuosiakausia terapiassa ja sairaalassa, nyt olen ollut hetken ilman hoitoa, pelkällä lääkityksellä.
Koko elämäni on ollut todella raskas, en ole ikinä päässyt helpolla. Oon masistellut koko elämäni ja ollut itsetuhoinen jo lapsesta asti. Tähän viimeisimpään itsarin haudutteluun johti raskaat tapahtumat kuluneen parin vuoden aikana (ja asiat, joita on aikoinaan tapahtuneet, jotka oli jo valmiiksi pohjalla).
Mutta jotenkin mulla vaan kirkastui sitten, että ei se kannata. En tiedä mikä tuli, siihen saattoi vaikuttaa se että näin jotain hyvin järkyttävää netissä ja tajusin kuinka paljon haluan elää oikeasti. Ja tämä päätös tuli musta ihan itsestä, olin jo siinä pisteessä että en enää jaksanut välittää suremaan jäävistä omaisistakaan (tiedän että olisin teollani tuhonnut parin ihmisen loppuelämän).
Tää "herätys" on kestänyt vasta pari päivää, mutta haluan että se jatkuu ja haluan elää, aion mennä terapiaan uudestaan, ihan itteni takia.
Elkää teloko ittejänne, oikeasti. Jos mä pääsen ylös tästä rotkosta niin kyllä kuka tahansa pääsee!
Koko elämäni on ollut todella raskas, en ole ikinä päässyt helpolla. Oon masistellut koko elämäni ja ollut itsetuhoinen jo lapsesta asti. Tähän viimeisimpään itsarin haudutteluun johti raskaat tapahtumat kuluneen parin vuoden aikana (ja asiat, joita on aikoinaan tapahtuneet, jotka oli jo valmiiksi pohjalla).
Mutta jotenkin mulla vaan kirkastui sitten, että ei se kannata. En tiedä mikä tuli, siihen saattoi vaikuttaa se että näin jotain hyvin järkyttävää netissä ja tajusin kuinka paljon haluan elää oikeasti. Ja tämä päätös tuli musta ihan itsestä, olin jo siinä pisteessä että en enää jaksanut välittää suremaan jäävistä omaisistakaan (tiedän että olisin teollani tuhonnut parin ihmisen loppuelämän).
Tää "herätys" on kestänyt vasta pari päivää, mutta haluan että se jatkuu ja haluan elää, aion mennä terapiaan uudestaan, ihan itteni takia.
Elkää teloko ittejänne, oikeasti. Jos mä pääsen ylös tästä rotkosta niin kyllä kuka tahansa pääsee!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Usko vain itseesi niin kaikki on mahdollista!
Luovuttaa ei kannata.
Hienoa, RestLifeCountInDays, että täällä on tällaisia viestejä! Toivottavasti moni aiheen parissa pyöriskelevä löytää sanasi. Mulle ainakin oli tosi rohkaisevaa luettavaa. Ehkä elämä kantaa sittenkin, vaikka kiemuraisia teitä onkin takana. Tsemppiä sinulle ja kaikille kohtalotovereille!
kiitos siitä :)
Hyvä hyvä!! Mä olen kans hokenut päässäni aina, että EI IKINÄ MENE NIIN HUONOSTI, että pitäis tehdä jotain niin kamalaa kuin itsemurha!
Siis siinähän menettää niin paljon, siinä menettää kaiken. Ei ole enää mahdollisuutta kokea kaikkea hauskaa, ei ole mahdollisuutta nähdä, tuleeko minusta joskus äiti/isi, ei ole mahdollisuutta sisustaa asuntoa älyttömän upeaksi, ei ole mahdollisuutta testata särkänniemen uutta laitetta, ei ole mahdollisuutta mennä keskustaan kävelemään ja katsomaan näyteikkunoita ja haaveilemaan että saisi joskus mustan minimekon tai dieselin farkut, ei ole mahdollisuutta päästä työhaastatteluihin ja päästä töihin jonnekin, minne on aina halunnut päästä, ei ole mitään!!!
Vaikka menis kuin huonosti, ainakin olet hengissä, ainakin voit keittää kahvit, haistella kahvin ihanaa tuoksua, voit avata telkkarin ja katsoa biisikärpäsen ja nauraa joidenkin mokailuille, voit tehdä mitä ikinä sua huvittaa!!!
Älkää ihmiset olko typeriä ja tehkö mitään kamalaa, teillä on niin paljon vielä koettavaa ja nähtävää tässä maailmassa!!
Tosi kiva kuulla että onnistuin edes vähän tsemppaaman kanssamasistelijoita! Aion maanantaina soittaa lääkärille ja sopia siitä terapiasta.
Kausittainpa tää elämä tuntuu menevän, josko taas, kun oikein pinnistää, tulis taas sellanen hyvä kausi? Yritän kovasti oppia ajattelemaan etten tarvi omaan onneeni muiden hyväksyntää tai huomiota, vaikeaa se on mutta yritän. Toisen ihmisen välittämisen varaan rakennettu elämä on aika hataralla pohjalla, koska ikinä ei voi tietää kenet lopulta joutuu menettämään tai kuka hylkää... "Onni löytyy itsestä", tätä koitan ittelleni hokea :)