ei tarvi vastata tähän mitään, kirjoitan vain purkaakseni tätä johonkin.
En tiedä mitä tarkoitan tällä, mutta päässäni kaikuu vaan "en jaksa tätä enää". Tänäkin yönä olen väsynyt, niin väsynyt, että itku valuu silmistä kuin ämpäristä kaatamnalla. Eikä minusta kuulu ääntäkään. En ole varma värähtääkö ilmekään. Olen vaan niin väsynyt. Talous on päin helvettiä, vuodesta toiseen, ei hellitä velat, vaikka töitä on painettu seitsemänkin päivää viikossa. Rahat ei riitä ruokaan, työmatkat on käveltävä, se tekee 50 kilometriä viikossa. Uni ei meinaa tulla, ja jos tulee, nukun ihan järjettömiä määriä enkä meinaa saada itseäni väsymystokkuran vuoksi sängystä ylös.
Äsken menin jo nukkumaan, mutta aikani pimeässä silmät auki tuijottaessa ja itkuun tukehtuessa oli pakko nousta. Töihin olisi mentävä muutaman tunnin päästä. Mikään ei auta eikä paranna tilannetta. Palkka menee velkoihin, eikä riitä niihinkään, saati muihin menoihin.
Kaikki ponnistelu on turhaa. Vuodesta toiseen. En jaksa. Mikään ei koskaan muutu, vaikka kuinka yritän. Vaikka vedän itsestäni kaiken energian ja voiman, se ei riitä. En riitä, ja siksi ihmettelenkin, miksi olen olemassa. Todistaakseni evoluution, että vain vahvat selviytyvät...? Heikot vain heikkenevät, ja lopulta lakkaavat olemasta. Elämä on loppu, alle 30 vuotiaana, jolloin sen pitäisi vasta olla parhaimmillaan...pelkään iltaisin ja öisin että tämä stressi aiheuttaa jotain vakavampia oireita ja kuolen yksin asuntooni. Kukaan ei edes kaipaisi minua, koska sosiaalinen elämäni on täysin kuollutta siksi, kun olen vain tehnyt töitä, ja yrittänyt selvitä velkahelvetistä.
Velkoja...toisten ihmisten velkoja, typeriä vakuutteluja joita uskoin, ja nyt maksan hyväuskoisuudestani. Pitäisi olla itsekäs, kusipää, paska, niin ei olisi tätäkään tilannetta tullut. Itsekäs joka ei auta ketään eikä usko kehenkään. Paitsi itseensä.
Olen tyhmä ihminen.
Ja loppu.
En tiedä mitä tarkoitan tällä, mutta päässäni kaikuu vaan "en jaksa tätä enää". Tänäkin yönä olen väsynyt, niin väsynyt, että itku valuu silmistä kuin ämpäristä kaatamnalla. Eikä minusta kuulu ääntäkään. En ole varma värähtääkö ilmekään. Olen vaan niin väsynyt. Talous on päin helvettiä, vuodesta toiseen, ei hellitä velat, vaikka töitä on painettu seitsemänkin päivää viikossa. Rahat ei riitä ruokaan, työmatkat on käveltävä, se tekee 50 kilometriä viikossa. Uni ei meinaa tulla, ja jos tulee, nukun ihan järjettömiä määriä enkä meinaa saada itseäni väsymystokkuran vuoksi sängystä ylös.
Äsken menin jo nukkumaan, mutta aikani pimeässä silmät auki tuijottaessa ja itkuun tukehtuessa oli pakko nousta. Töihin olisi mentävä muutaman tunnin päästä. Mikään ei auta eikä paranna tilannetta. Palkka menee velkoihin, eikä riitä niihinkään, saati muihin menoihin.
Kaikki ponnistelu on turhaa. Vuodesta toiseen. En jaksa. Mikään ei koskaan muutu, vaikka kuinka yritän. Vaikka vedän itsestäni kaiken energian ja voiman, se ei riitä. En riitä, ja siksi ihmettelenkin, miksi olen olemassa. Todistaakseni evoluution, että vain vahvat selviytyvät...? Heikot vain heikkenevät, ja lopulta lakkaavat olemasta. Elämä on loppu, alle 30 vuotiaana, jolloin sen pitäisi vasta olla parhaimmillaan...pelkään iltaisin ja öisin että tämä stressi aiheuttaa jotain vakavampia oireita ja kuolen yksin asuntooni. Kukaan ei edes kaipaisi minua, koska sosiaalinen elämäni on täysin kuollutta siksi, kun olen vain tehnyt töitä, ja yrittänyt selvitä velkahelvetistä.
Velkoja...toisten ihmisten velkoja, typeriä vakuutteluja joita uskoin, ja nyt maksan hyväuskoisuudestani. Pitäisi olla itsekäs, kusipää, paska, niin ei olisi tätäkään tilannetta tullut. Itsekäs joka ei auta ketään eikä usko kehenkään. Paitsi itseensä.
Olen tyhmä ihminen.
Ja loppu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellänikin käy kyllä ajoittain mielessä, että minkä hel......tin takia stressaan töiden takia ja töissä täydet tunnit viikossa ja koskaan ei ole rahaa mitään hankkia ja ostaa. Juuri arjesta (ruoka, laskut, vuokra) selviää.
Toiset vaan makaa kotonaan päivät pitkät sossun rahoilla ja silti on rahaa uusimpiin kännyköihin, telkkareihin ja juhlimiseen tms. On se väärin!
kaikki ulosottoon!!!! se helpottaa vaikka maine menee,terveys tärkeempi ku maine...nii minä annoin mennä..kaik sinne vaan..ja mull aoli perusajatuksena..että kaikki hoidan,enkä noi ntee, mut pakko tuli