Löytyipä hyvä kirjoitus:
Kasvata itse lapsesi!
14.9.2008 23.09 | marilla | Merkinnät, Hyvinvointi, Koti, Politiikka
13072007420.jpg
Onnistutaan eli kasvetaan.
”Grilaa itse magarasi” luki aikoinaan leirintäpaikan kyltissä. Nyt pitäisi lukea ”Kasvata itse lapsesi” aika monessakin kyltissä.
Ajatelkaa, jos saisimme lukea lehdistä seuraavia juttuja: ”Vanhemmat venyvät nykyisin aivan uskomattomiin suorituksiin yhdistäessään työn ja perheen.” ”Suurin osa päiväkodin lapsista haetaan hyvissä ajoin kello 16.” ”Lasten harrastusmahdollisuudet ovat moninkertaistuneet 10 vuodessa. Kiitos aktiivisten vanhempien, jotka jaksavat kuskata lapsiaan. ” ”Yhä useammalla lapsella onnellinen ja kiireetön lapsuus.” Kaikki totta. Mutta otsikoita näistä ei tehdä. Sen sijaan kyllä kirjoitetaan, miten vanhemmuus on hukassa. Miten meillä nykyvanhemmilla ei ole aikaa lapsille. Ja kasvattaahan me emme osaa. Nuoriso on mitä on, tietäähän sen, tuollaisella keskustelevalla otteella mitään synny.
En usko olevani ainut, joka ajattelee syvällä aivojen etulohkossa, että ilmeisesti sitten vain on niin, että ellei molemmat vanhemmat ole sapattivapaalla lapsen ensimmäisiä 15 vuotta antaen tälle jakamattoman huomion ja parhaat mahdollisuudet toteuttaa itseään. Niin meille normaaleille kasvatuskyvyttömille työssäkäyville vanhemmille sitten yksi kaunis päivä sattaa käydä niin, että lapsi onkin harhautunut sivuraiteelle, ja noukimme hänet huonossa kunnossa toikkaroimassa pitkin lähitienoota. Niin paljon meille toitotetaan epäonnistumista kaikkialla.
Tästä nuorison (esitetystä) hulttiokäyttäytymisestä ja tiedosta, että huostaanottojen määrä on lisääntynyt, äkkinäinen kuten minä vetäisee johtopäätöksen, että koska vanhemmilla ei ole aikaa => nuoret kännäävät => huostaanottojen määrä on lisääntynyt => sijoituspaikoista on huutava pula => tarvitaan lisää rahaa. Niinhän sitä luulisi mutta ei.
Helsingissä 1990-2005 tehtyihin lasten sijoituksiin kodin ulkopuolelle esitettiin useimmiten seuraavia perusteluja (suluissa ensisijaisena perusteena esiintyminen:
Lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelma 52% (17%)
Kouluvaikeudet 37% (8%)
Sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelma perheessä 31% (10%)
Kasvattamisen ongelmat 30% (10%)
Ongelma lapsen fyysisessä tai psyykkisessä hyvinvoinnissa 27% (7%)
Lapsen oma päihteiden käyttö 26% (11%)
Kuljeskelu 21% (9%)
Vanhemman tai perheen päihteiden käyttö 15% (10%)
Muut perheen elinoloihin liittyvät vaikeudet 14% (5%)
Lapsen omat rikolliset teot 14% (3%)
Vanhemman fyysinen tai psyykkinen terveysongelma 10% (4%)
Väkivalta kotona 7% (2%)
Lapsen hoidon laiminlyönti 7% (2%)
Savolainen-Hinkkanen-Pekkarinen, Lasten rikolliset teot ja niihin puuttuminen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 76, 2007.
Yleisin syy on Lapsen ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Voisiko mitään enää tulkinnanvaraisemmin todeta. Kenellepä vanhemmalla ei olisi joskus ollut ongelmallisia vuorovaikutustilanteita. Aika ongelmallisiksi niiden täytyy muuttua, että johtavat huostaanottoon ja vieläpä useammin kuin päihteiden käyttö.
Asiaan on puututtu. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Lastensuojelun Keskusliitolla on ollut Varpu -projekti, varhaisen puuttumisen projekti. Sen tarkoitus oli kouluttaa lasten kanssa työskentelevät huomaamaan nämä ongelmat ja puuttumaan niihin varhain. Hieno homma; mitä varhemmin, sen parempi.
Mutta kaikista parasta olisi, että koko ongelmakeskeinen lasten kasvatus käännettäisiinkin niin, että lähtökohtaisesti vanhemmat nähtäisiin työssään onnistuneina. Lähtökohtaisesti heille tuleva viesti olisi positiivista; ”Hienoa, että poikasi on nyt lukenut ihan yksin ensimmäisen kokonaisen kirjan”. ”Hienoa, että olette harjoittaneet kotonakin tätä hienomotoriikkaa; nythä tuo saksilla leikkaaminen jo melkein sujuu. ” Voisin kuvitella, että kehitysten huomaaminen ja niistä mainitseminen olisi varhaista puuttumista sekin. Sen lisäksi, että myös ne todellisessa syrjäytymisvaarassa olevat perheet saisivat pikkuisen luottamusta siihen, että vanhemmuuden urakasta on mahdollista selviytyä kenen vain.
Tämän päivän hesarissa Heikki Hiilamo yhdistää hyvinvoinnin lisääntymisen ja huostaanottojen määrän kasvun. Väärä vertaus; hyvinvoinnin väheneminen tuskin vähentäisi huostaanottoja. Sen sijaan että ihmetellään huostaanoton määrien kasvua vaikka verotulot kasvaa eli hyvinvointi lisääntyy, voitaisiinkin ajatella, että mitä jos huostaanotot lisääntyvät nimenomaan, koska verotulot ovat kasvaneet. Huostaanotto on hyvin kallis toimenpide; kun on rahaa, se voidaan ylipäänsä tehdä! Yhtään halvemmaksi huostaanottoa ei tee se, että sijoituskodeista on huutava pula ja käytännössä sijoituspaikkojen saamisessa on myyjän markkinat. Mutta surullisinta tietenkin on, että huostaanotto ei ole edes mikään takuuvarma keino saada syrjäytymiskierre katkaistua. Julkisen vallan välittäminen kun on aina kallista ja tehotonta. Niin paljon kalliimpaa ja tehottomampaa kuin vanhempien tai läheisen tukiverkoston. Georg Henrik Wrede peräänkuuluttaakin kodinhoitajien ulottamista myös lapsiperheisiin. Heillä kun olisi kaikki varhaisen puuttumisen välineet käytössään. Sillä kodinhoitajien määrän supistukset ja huostaanottojen määrän kasvu korreloivat. Erona vain se, että hyvinvointia laskemalla huostaanottojen määrää ei saada laskuun. Sen sijaan kodinhoitajien määrää nostamalla saataisiin.
http://marillak.blogit.kauppalehti.fi/2008/09/14/kasvata-itse-lapsesi/#comments
Kasvata itse lapsesi!
14.9.2008 23.09 | marilla | Merkinnät, Hyvinvointi, Koti, Politiikka
13072007420.jpg
Onnistutaan eli kasvetaan.
”Grilaa itse magarasi” luki aikoinaan leirintäpaikan kyltissä. Nyt pitäisi lukea ”Kasvata itse lapsesi” aika monessakin kyltissä.
Ajatelkaa, jos saisimme lukea lehdistä seuraavia juttuja: ”Vanhemmat venyvät nykyisin aivan uskomattomiin suorituksiin yhdistäessään työn ja perheen.” ”Suurin osa päiväkodin lapsista haetaan hyvissä ajoin kello 16.” ”Lasten harrastusmahdollisuudet ovat moninkertaistuneet 10 vuodessa. Kiitos aktiivisten vanhempien, jotka jaksavat kuskata lapsiaan. ” ”Yhä useammalla lapsella onnellinen ja kiireetön lapsuus.” Kaikki totta. Mutta otsikoita näistä ei tehdä. Sen sijaan kyllä kirjoitetaan, miten vanhemmuus on hukassa. Miten meillä nykyvanhemmilla ei ole aikaa lapsille. Ja kasvattaahan me emme osaa. Nuoriso on mitä on, tietäähän sen, tuollaisella keskustelevalla otteella mitään synny.
En usko olevani ainut, joka ajattelee syvällä aivojen etulohkossa, että ilmeisesti sitten vain on niin, että ellei molemmat vanhemmat ole sapattivapaalla lapsen ensimmäisiä 15 vuotta antaen tälle jakamattoman huomion ja parhaat mahdollisuudet toteuttaa itseään. Niin meille normaaleille kasvatuskyvyttömille työssäkäyville vanhemmille sitten yksi kaunis päivä sattaa käydä niin, että lapsi onkin harhautunut sivuraiteelle, ja noukimme hänet huonossa kunnossa toikkaroimassa pitkin lähitienoota. Niin paljon meille toitotetaan epäonnistumista kaikkialla.
Tästä nuorison (esitetystä) hulttiokäyttäytymisestä ja tiedosta, että huostaanottojen määrä on lisääntynyt, äkkinäinen kuten minä vetäisee johtopäätöksen, että koska vanhemmilla ei ole aikaa => nuoret kännäävät => huostaanottojen määrä on lisääntynyt => sijoituspaikoista on huutava pula => tarvitaan lisää rahaa. Niinhän sitä luulisi mutta ei.
Helsingissä 1990-2005 tehtyihin lasten sijoituksiin kodin ulkopuolelle esitettiin useimmiten seuraavia perusteluja (suluissa ensisijaisena perusteena esiintyminen:
Lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelma 52% (17%)
Kouluvaikeudet 37% (8%)
Sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelma perheessä 31% (10%)
Kasvattamisen ongelmat 30% (10%)
Ongelma lapsen fyysisessä tai psyykkisessä hyvinvoinnissa 27% (7%)
Lapsen oma päihteiden käyttö 26% (11%)
Kuljeskelu 21% (9%)
Vanhemman tai perheen päihteiden käyttö 15% (10%)
Muut perheen elinoloihin liittyvät vaikeudet 14% (5%)
Lapsen omat rikolliset teot 14% (3%)
Vanhemman fyysinen tai psyykkinen terveysongelma 10% (4%)
Väkivalta kotona 7% (2%)
Lapsen hoidon laiminlyönti 7% (2%)
Savolainen-Hinkkanen-Pekkarinen, Lasten rikolliset teot ja niihin puuttuminen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 76, 2007.
Yleisin syy on Lapsen ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Voisiko mitään enää tulkinnanvaraisemmin todeta. Kenellepä vanhemmalla ei olisi joskus ollut ongelmallisia vuorovaikutustilanteita. Aika ongelmallisiksi niiden täytyy muuttua, että johtavat huostaanottoon ja vieläpä useammin kuin päihteiden käyttö.
Asiaan on puututtu. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Lastensuojelun Keskusliitolla on ollut Varpu -projekti, varhaisen puuttumisen projekti. Sen tarkoitus oli kouluttaa lasten kanssa työskentelevät huomaamaan nämä ongelmat ja puuttumaan niihin varhain. Hieno homma; mitä varhemmin, sen parempi.
Mutta kaikista parasta olisi, että koko ongelmakeskeinen lasten kasvatus käännettäisiinkin niin, että lähtökohtaisesti vanhemmat nähtäisiin työssään onnistuneina. Lähtökohtaisesti heille tuleva viesti olisi positiivista; ”Hienoa, että poikasi on nyt lukenut ihan yksin ensimmäisen kokonaisen kirjan”. ”Hienoa, että olette harjoittaneet kotonakin tätä hienomotoriikkaa; nythä tuo saksilla leikkaaminen jo melkein sujuu. ” Voisin kuvitella, että kehitysten huomaaminen ja niistä mainitseminen olisi varhaista puuttumista sekin. Sen lisäksi, että myös ne todellisessa syrjäytymisvaarassa olevat perheet saisivat pikkuisen luottamusta siihen, että vanhemmuuden urakasta on mahdollista selviytyä kenen vain.
Tämän päivän hesarissa Heikki Hiilamo yhdistää hyvinvoinnin lisääntymisen ja huostaanottojen määrän kasvun. Väärä vertaus; hyvinvoinnin väheneminen tuskin vähentäisi huostaanottoja. Sen sijaan että ihmetellään huostaanoton määrien kasvua vaikka verotulot kasvaa eli hyvinvointi lisääntyy, voitaisiinkin ajatella, että mitä jos huostaanotot lisääntyvät nimenomaan, koska verotulot ovat kasvaneet. Huostaanotto on hyvin kallis toimenpide; kun on rahaa, se voidaan ylipäänsä tehdä! Yhtään halvemmaksi huostaanottoa ei tee se, että sijoituskodeista on huutava pula ja käytännössä sijoituspaikkojen saamisessa on myyjän markkinat. Mutta surullisinta tietenkin on, että huostaanotto ei ole edes mikään takuuvarma keino saada syrjäytymiskierre katkaistua. Julkisen vallan välittäminen kun on aina kallista ja tehotonta. Niin paljon kalliimpaa ja tehottomampaa kuin vanhempien tai läheisen tukiverkoston. Georg Henrik Wrede peräänkuuluttaakin kodinhoitajien ulottamista myös lapsiperheisiin. Heillä kun olisi kaikki varhaisen puuttumisen välineet käytössään. Sillä kodinhoitajien määrän supistukset ja huostaanottojen määrän kasvu korreloivat. Erona vain se, että hyvinvointia laskemalla huostaanottojen määrää ei saada laskuun. Sen sijaan kodinhoitajien määrää nostamalla saataisiin.
http://marillak.blogit.kauppalehti.fi/2008/09/14/kasvata-itse-lapsesi/#comments
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.