Olen usein miettinyt että mikä saa ihmiset uskomaan, mihin he sitten ikinä uskovatkaan ja sitten toisaalta taas että mikä saa ihmiset hylkäämään jonkin asian pitämään sitä mahdottomana.
Se että me (ihmiset) olemme täällä se on minusta jo aika mahdotonta ja maapallo, aurinko... oikeastaan kaikki mitä meidän ympärillämme on loppuen lopuksi täysin järjen vastaista.
Leijumme äärettömässä tyhjyydessä ja kierrämme jättimäistä palavaa kaasupalloa yli 400 kilometrin tuntivauhdilla ilman että itse sitä edes huomaamme.
Luultavasti ihiminen pitää mahdollisena kaikkea sitä mikä on aina ollut olemassa, jos ihmiselle olisi kehittynyt neljä kättä se olisi tänä päivänä täysin normaalia kukaan ei ihmettelisi sitä.
Geenit määrittelevät suuren osan, ihmisen ja eläin kunnan ihmeistä, pimeä näkö, parantunut kuulo, näkö ja hajuaisti, jonkin asteinen telepatia, mahdollisuus kasvattaa katkennut raaja takaisin, tai kyky tuottaa sähköä. Näitä kaikkia ominaisuuksia ja paljon muitakin lyötyy eläimiltä mutta ihmisillä niitä ei ole, mutta se ei olisi mahdotonta.
Ihmiset eivät osaa katsoa tulevaisuuteen. Suurin osa kuvittelee että se mitä on nyt on nyt ja ikuisesti, aikoinaan hehkulamppu oli ihmismielen parhain tuotos. Jos 1200 luvulla elänyt haettaisiin nykypäivään hän pitäisi lentokonetta jonkin näköisenä pimeyden voimilla kulkevana härvelinä, silkkana taikuutena.
Jo tänä päivänä ihminen on kyennyt kehittämään Antimateriaa, ainetta joka on täysin järjen vastaista, joka tuntuu mahdottomalta, jota tavallinen pulliainen ei kykene ymmärtämään mutta joka on silti olemassa.
Teknologinen kehitys ei koskaan pääty, kuten ei myöskään evoluutio, jos hyvin käy maapallo on vielä olemassa viisi miljardia vuotta (vai olikohan miljoonaa.) kuitenkin hyvin pitkään, ja siihen mennessä ennen kuin aurinko simahtaa ihminen on luultavasti jo kehittänyt jonkin keinon joka estää tai paeta tuota tapahtumaan.
Ja minkä lainen ihminen on esimerkiksi viiden miljoonan vuoden kuluttua? Mitä evoluutio on tehnyt meille?
Evoluution tarkoituksena on mahdollistaa tietyn organismin selviytyminen määrätyissä olosuhteissa.
Jos kalat eivät eläisi vedessä, ei niille olisi koskaan kiduksia kehittynyt.
Ihminen käyttää vai 5-10% koko aivo kapasiteetistaan, entä jos se olisi täydet sata? Mihin kaikkeen me pystyisimme, lukemaan toisten ajatuksia, liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Elämmekö me tulevaisuudessa pidempään tai nopeutuuko kudostemme kyky uusiutua?
Otetaan mahdottomuuden esimerkiksi täysin tavallinen puu.
Puu lähtee kasvamaan siemenestä joka ei ole nuppineulan päätä suurempi (kuusi, mänty.)
Mistä tämä kaikki massa tulee puun kasvaessa? Tyhjästä? Luultavasti se kehittyy aineksista joita puu imee maaperästä... en tiedä... ehkä wikipedia osaisi auttaa.
Kuitenkin, aivan kuten ihminenkin, puu aloittaa kasvunsa jostain mitättömän pienestä, se ei koskaan saavuta samanlaista tietoisuutta kuin ihminen, mutta se määritellään eläväksi organismiksi.
Ihminen kehittyy kahdesta mikroskoppisen pienestä solusta, ihmisen aivot ovat yksi luoma kunnan monimutkaisimmista toutoksista, mutta silti niiden on mahdollista kehittyä, tai sydän joka yllä pitää elämäämme, yksi nyrkin kokoinen lihasmöykky joka pitää veremme kiertämässä.
Vaikka osaisimme kuinka tieteellisesti selittämään kaikki nuo asiat, se ei silti kerro sitä kuinka ne ovat mahdollisia, mikä ne saa aikaan.
Ehkä jonain päivänä ihminen saavuttaa jonkin suuremman tietoisuuden asteen ja kykenee ymmärtämään aivan kaiken mitä hänen ympärillään on.
En usko että mikään on mahdotonta. Kaikki riippuu näkökulmasta jolla asioita tarkkailemme. Meidän pitäisi useammin kysyä, miksi. Miksi jokin asia on niin kuin se on. Yllättää itsemme joka päivän ihmeillä.
Se että me (ihmiset) olemme täällä se on minusta jo aika mahdotonta ja maapallo, aurinko... oikeastaan kaikki mitä meidän ympärillämme on loppuen lopuksi täysin järjen vastaista.
Leijumme äärettömässä tyhjyydessä ja kierrämme jättimäistä palavaa kaasupalloa yli 400 kilometrin tuntivauhdilla ilman että itse sitä edes huomaamme.
Luultavasti ihiminen pitää mahdollisena kaikkea sitä mikä on aina ollut olemassa, jos ihmiselle olisi kehittynyt neljä kättä se olisi tänä päivänä täysin normaalia kukaan ei ihmettelisi sitä.
Geenit määrittelevät suuren osan, ihmisen ja eläin kunnan ihmeistä, pimeä näkö, parantunut kuulo, näkö ja hajuaisti, jonkin asteinen telepatia, mahdollisuus kasvattaa katkennut raaja takaisin, tai kyky tuottaa sähköä. Näitä kaikkia ominaisuuksia ja paljon muitakin lyötyy eläimiltä mutta ihmisillä niitä ei ole, mutta se ei olisi mahdotonta.
Ihmiset eivät osaa katsoa tulevaisuuteen. Suurin osa kuvittelee että se mitä on nyt on nyt ja ikuisesti, aikoinaan hehkulamppu oli ihmismielen parhain tuotos. Jos 1200 luvulla elänyt haettaisiin nykypäivään hän pitäisi lentokonetta jonkin näköisenä pimeyden voimilla kulkevana härvelinä, silkkana taikuutena.
Jo tänä päivänä ihminen on kyennyt kehittämään Antimateriaa, ainetta joka on täysin järjen vastaista, joka tuntuu mahdottomalta, jota tavallinen pulliainen ei kykene ymmärtämään mutta joka on silti olemassa.
Teknologinen kehitys ei koskaan pääty, kuten ei myöskään evoluutio, jos hyvin käy maapallo on vielä olemassa viisi miljardia vuotta (vai olikohan miljoonaa.) kuitenkin hyvin pitkään, ja siihen mennessä ennen kuin aurinko simahtaa ihminen on luultavasti jo kehittänyt jonkin keinon joka estää tai paeta tuota tapahtumaan.
Ja minkä lainen ihminen on esimerkiksi viiden miljoonan vuoden kuluttua? Mitä evoluutio on tehnyt meille?
Evoluution tarkoituksena on mahdollistaa tietyn organismin selviytyminen määrätyissä olosuhteissa.
Jos kalat eivät eläisi vedessä, ei niille olisi koskaan kiduksia kehittynyt.
Ihminen käyttää vai 5-10% koko aivo kapasiteetistaan, entä jos se olisi täydet sata? Mihin kaikkeen me pystyisimme, lukemaan toisten ajatuksia, liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Elämmekö me tulevaisuudessa pidempään tai nopeutuuko kudostemme kyky uusiutua?
Otetaan mahdottomuuden esimerkiksi täysin tavallinen puu.
Puu lähtee kasvamaan siemenestä joka ei ole nuppineulan päätä suurempi (kuusi, mänty.)
Mistä tämä kaikki massa tulee puun kasvaessa? Tyhjästä? Luultavasti se kehittyy aineksista joita puu imee maaperästä... en tiedä... ehkä wikipedia osaisi auttaa.
Kuitenkin, aivan kuten ihminenkin, puu aloittaa kasvunsa jostain mitättömän pienestä, se ei koskaan saavuta samanlaista tietoisuutta kuin ihminen, mutta se määritellään eläväksi organismiksi.
Ihminen kehittyy kahdesta mikroskoppisen pienestä solusta, ihmisen aivot ovat yksi luoma kunnan monimutkaisimmista toutoksista, mutta silti niiden on mahdollista kehittyä, tai sydän joka yllä pitää elämäämme, yksi nyrkin kokoinen lihasmöykky joka pitää veremme kiertämässä.
Vaikka osaisimme kuinka tieteellisesti selittämään kaikki nuo asiat, se ei silti kerro sitä kuinka ne ovat mahdollisia, mikä ne saa aikaan.
Ehkä jonain päivänä ihminen saavuttaa jonkin suuremman tietoisuuden asteen ja kykenee ymmärtämään aivan kaiken mitä hänen ympärillään on.
En usko että mikään on mahdotonta. Kaikki riippuu näkökulmasta jolla asioita tarkkailemme. Meidän pitäisi useammin kysyä, miksi. Miksi jokin asia on niin kuin se on. Yllättää itsemme joka päivän ihmeillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"yli 400 kilometrin tuntivauhdilla ilman että itse sitä edes huomaamme."'
Maan radan pituus auringon ympäri on n. 945 000 000 km. Vuodessa on tunteja 8730. Näistä kun laskee nopeuden saadaan n 108 000 km/h. Aika paljonkin yli 400 km/h.
"Mistä tämä kaikki massa tulee puun kasvaessa? Tyhjästä? Luultavasti se kehittyy aineksista joita puu imee maaperästä..."
Ei kasvi syö multaa. Korkeintaan veden mukana pieniä määriä ravinteita. Ei puu kuitenkaan tyhjästä kasva, vaan ilman hiilidioksiidista. Yhteyttäessään puu käyttää hiilen rakennusaineeksi ja vapauttaa hapen takaisin ilmaan.
Että näin.
Kiitos oikaisuista.
Eivät ne opettajatkaan paljoa teidä, sillä yläasteen fysiikan maikka sanoi kerran että maa kieretää aurinkoa yli 400 kilometrin tuntinopeudella, että kiitos siitä hänelle.
Ja mitä puuhun tulee, avarsit näkemyksiäni jälleen lisää. Eli puu muuttaa ilman hiilidioksidia omaksi rakennus aineeksi, hiilidioksidia kiinteäksi materiaksi? Näppärää.......
Aikamoisia avaruuskiitäjiä ollaan, vaikkei tukka heilahdakkaan!
Entäs paljonko on aurinkokuntamme kiitonopeus galaksimme keskuksen ympäri? Joko kokonaisvauhtimme menee valonnopeuden rajoille eli noin 300 000km/s (sanotaan, ettei se voi mennä sen yli)?
valonnopeutta.
Laske. Galaksimme on n. 100 000 valovuotta halkaisijaltaan. Maapallo n 2/3 keskustasta ulospäin. Rata on helppo laskea. Mulla kun ei nyt ole laskinta, en viitsi paperille alkaa piirrellä. Rata taitaisi olla jossain 200 000 vv:n hijakoilla. C siis saavutettaisiin, jos kierros galakin ympäri kestäisi suuruusluokkana 200 000 vuotta. Se kestää kuitenkin muistaakseni noin 250 000 000 vuotta. Jäämme alle tuhannesosaan valonnopeudesta.
Arvioin ajukuupassani. Hyvinkin voi olla pilkkuvirhe. Laske sinä tarkka arvo.
Olevaisuus ei nimenomaan ole järjen vastaista, toki se on käsityskykymme ulottumattomissa olevaa.
Mitä tulee ihmisten luomiin uskomuksiin, joita maailmassa on hyrymygge, on aina syytä miettiä kuvainnollisesti ilmaistuna--> onko se mitä markkinoidaan vaikkapa "punaisena", todellakaan edes alunperin "punainen" ja millä perusteella yleensäkin "punaisesta" niin väitetään.