Maallikkojuristille !

Siis melko samanlainen tilanne kuin itselläni.

Monesti huomaan että osaan asiat paremmin kuin perheoikeuteen erikoistuneet juristit joilta usein puuttuu joko laskutaito tai innostus perehtyä asioihin.

Ja ilmeisesti sinullakin on ainakin jossain määrin ns. germaaninen käsitys omaisuudesta, muiden tienaamaa omaisuutta ei omisteta vaan sitä hallitaan elinaikana ja siirretään jälkipolville.

joku vaan kirjoitti:

Siis melko samanlainen tilanne kuin itselläni.

Monesti huomaan että osaan asiat paremmin kuin perheoikeuteen erikoistuneet juristit joilta usein puuttuu joko laskutaito tai innostus perehtyä asioihin.

Ja ilmeisesti sinullakin on ainakin jossain määrin ns. germaaninen käsitys omaisuudesta, muiden tienaamaa omaisuutta ei omisteta vaan sitä hallitaan elinaikana ja siirretään jälkipolville.

>

Kyllä voisi sanoa näin. Meillä on suvussa paljon säästäväisiä ihmisiä joita kiinnostaa perintömaiden ja muun omaisuuden säilyminen jälkipolville. Hoidan muutamaa kuolinpesää joissa on metsiä, vuokrattua peltoa, pörssiosakkeita ja suvun kesäpaikkoja. Pari vuotta sitten oli vielä vuokra-asuntoja ja vanhan perheyrityksen rauniotkin mutta pikku hiljaa olemme laittaneet pesiä lähemmäs jakokuntoa. Mitään kiirettä jaolle ei tosin ole vaan parhaat rantapalstat, omat saaret ja kesämökit pidämme yhteiskäytössä ja sijoitussalkkukin hoituu aivan hyvin kuolinpesässä. Ylimääräiset sijoitustuotot kannattaa jakaa osakkaille eikä pantata niitä kuolinpesän tilille vuosikausia jos niille ei ole käyttöä. Kerran vuodessa olen laittanut muille osakkaille kirjeen jossa selitän mitä on tehty ja miksi. Meillä ollaan ihan tyytyväisiä salkunhoitooni - suurin osa ajastani menee siis osakkeiden seuraamiseen ja varsinainen juridiikka on vain pieni osa omaisuudenhoitoa - eikä kukaan ole halunnut hakea pesänsotkijaa sotkemaan asioita. Kuolinpesien tuotto ollut jo vuosia parempi kuin sijoitusrahastoissa keskimäärin joten eipä kannata sukulaisteni ottaa osuuttaan irti ja laittaa sitä johonkin 25-vee juuri KTM:n paperit saaneen suuren pankin salkunhoitajan tuulipukurahastoon. Sijoittaminenkin kannattaa tehdä itse jos vain osaa.

>

Minusta keskimääräisen lakimiehen tietotaidon hankkimiseen joltakin osa-alueelta ei kyllä vuosien opiskelua tarvita vaan se onnistuu yllättävän vähäisellä lukemisella. Jos juristit niin kyllä tuomaritkin osaavat sählätä. Olen juuri lukemassa tuomiota http://www.oikeus.fi/47179.htm jossa Kajaanin käräjäoikeus määräsi pesänselvittäjän avioero-ositukseen (kumpikin osapuoli vielä elossa). Sellainen pikkuseikka ettei pesänselvittäjää ensinkään voida määrätä ositukseen unohtui käräjäoikeudelta (KKO 1968 II 78) ja tarvittiin hovioikeus purkamaan tämä määräys. Näköjään advokaatin kannattaa yrittää saada läpi mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia kun käräjätuomarikin tuntee lain sisällön heikommin kuin joku Suomi24-palstalle kirjoittava maallikko. Hovioikeus taas samassa asiassa on sitä mieltä että pesänjakaja on esteellinen jos hän on itse tehnyt toimeksiannosta hakemuksen itsensä määräämisestä pesänjakajaksi. Aarnio-Kangas osa I on eri mieltä. Saa nähdä miten KKO sitten vuorostaan säheltää tämän asian.

maallikkojuristi kirjoitti:

>

Kyllä voisi sanoa näin. Meillä on suvussa paljon säästäväisiä ihmisiä joita kiinnostaa perintömaiden ja muun omaisuuden säilyminen jälkipolville. Hoidan muutamaa kuolinpesää joissa on metsiä, vuokrattua peltoa, pörssiosakkeita ja suvun kesäpaikkoja. Pari vuotta sitten oli vielä vuokra-asuntoja ja vanhan perheyrityksen rauniotkin mutta pikku hiljaa olemme laittaneet pesiä lähemmäs jakokuntoa. Mitään kiirettä jaolle ei tosin ole vaan parhaat rantapalstat, omat saaret ja kesämökit pidämme yhteiskäytössä ja sijoitussalkkukin hoituu aivan hyvin kuolinpesässä. Ylimääräiset sijoitustuotot kannattaa jakaa osakkaille eikä pantata niitä kuolinpesän tilille vuosikausia jos niille ei ole käyttöä. Kerran vuodessa olen laittanut muille osakkaille kirjeen jossa selitän mitä on tehty ja miksi. Meillä ollaan ihan tyytyväisiä salkunhoitooni - suurin osa ajastani menee siis osakkeiden seuraamiseen ja varsinainen juridiikka on vain pieni osa omaisuudenhoitoa - eikä kukaan ole halunnut hakea pesänsotkijaa sotkemaan asioita. Kuolinpesien tuotto ollut jo vuosia parempi kuin sijoitusrahastoissa keskimäärin joten eipä kannata sukulaisteni ottaa osuuttaan irti ja laittaa sitä johonkin 25-vee juuri KTM:n paperit saaneen suuren pankin salkunhoitajan tuulipukurahastoon. Sijoittaminenkin kannattaa tehdä itse jos vain osaa.

>

Minusta keskimääräisen lakimiehen tietotaidon hankkimiseen joltakin osa-alueelta ei kyllä vuosien opiskelua tarvita vaan se onnistuu yllättävän vähäisellä lukemisella. Jos juristit niin kyllä tuomaritkin osaavat sählätä. Olen juuri lukemassa tuomiota http://www.oikeus.fi/47179.htm jossa Kajaanin käräjäoikeus määräsi pesänselvittäjän avioero-ositukseen (kumpikin osapuoli vielä elossa). Sellainen pikkuseikka ettei pesänselvittäjää ensinkään voida määrätä ositukseen unohtui käräjäoikeudelta (KKO 1968 II 78) ja tarvittiin hovioikeus purkamaan tämä määräys. Näköjään advokaatin kannattaa yrittää saada läpi mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia kun käräjätuomarikin tuntee lain sisällön heikommin kuin joku Suomi24-palstalle kirjoittava maallikko. Hovioikeus taas samassa asiassa on sitä mieltä että pesänjakaja on esteellinen jos hän on itse tehnyt toimeksiannosta hakemuksen itsensä määräämisestä pesänjakajaksi. Aarnio-Kangas osa I on eri mieltä. Saa nähdä miten KKO sitten vuorostaan säheltää tämän asian.

Itselläni on kansantaloustieteilijän koulutus, isot hommat olen tehnyt kokonaan muulla alalla.
On tuosta kumminkin ollut suuri apu vaurastumisessa.

Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet sijoittamiseen tosi kurjaa aikaa, katselin rahastojen, pitkien korkojen ja pankkitilin tuottoja. Kaikki menneet yhtä kurjasti, muinainen päätökseni välttää riskejä lienee ollut aivan oikea. Katsoo nyt saadaanko tästä Kondratieffin talvi aikaan, ainekset on mutta hallitukset ja keskuspankit haraavat vastaan. Toisaalta elvytys oli jo vähällä riistäytyä käsistä kun raaka-aineiden hinnat kaksinkertaistuivat ja hommalle piti pistää stoppi.

Samaa mieltä siitä ettei näissä hommissa mitään kiirettä ole, paras tulos saadaan usein niin että iso omaisuus on yhteisenä ja tehdään osittaisia jakoja sitä mukaa kun ihmiset tarvitsevat rahaa esim. asunnonostoon. Ei niiden tuottojen päällä siis kannata istua mutta ei myöskään kannata kiirehtimään jakamaan kaikkea. Etenkin kun jokaisessa suvussa on noin puolet sellaisia jotka eivät ymmärrä talousasioista hönkäsen pölähtävää.

Itse suosisin korottomien lainojen tai hallintaoikeuksien käyttämistä, vaikka jopa oma perhe yököttelee näille. Ei sillä ole merkitystä millä nimellä omaisuus on, merkitystä on sillä että se on käytettävissä kun sitä tarvitsee.

maallikkojuristi kirjoitti:

>

Kyllä voisi sanoa näin. Meillä on suvussa paljon säästäväisiä ihmisiä joita kiinnostaa perintömaiden ja muun omaisuuden säilyminen jälkipolville. Hoidan muutamaa kuolinpesää joissa on metsiä, vuokrattua peltoa, pörssiosakkeita ja suvun kesäpaikkoja. Pari vuotta sitten oli vielä vuokra-asuntoja ja vanhan perheyrityksen rauniotkin mutta pikku hiljaa olemme laittaneet pesiä lähemmäs jakokuntoa. Mitään kiirettä jaolle ei tosin ole vaan parhaat rantapalstat, omat saaret ja kesämökit pidämme yhteiskäytössä ja sijoitussalkkukin hoituu aivan hyvin kuolinpesässä. Ylimääräiset sijoitustuotot kannattaa jakaa osakkaille eikä pantata niitä kuolinpesän tilille vuosikausia jos niille ei ole käyttöä. Kerran vuodessa olen laittanut muille osakkaille kirjeen jossa selitän mitä on tehty ja miksi. Meillä ollaan ihan tyytyväisiä salkunhoitooni - suurin osa ajastani menee siis osakkeiden seuraamiseen ja varsinainen juridiikka on vain pieni osa omaisuudenhoitoa - eikä kukaan ole halunnut hakea pesänsotkijaa sotkemaan asioita. Kuolinpesien tuotto ollut jo vuosia parempi kuin sijoitusrahastoissa keskimäärin joten eipä kannata sukulaisteni ottaa osuuttaan irti ja laittaa sitä johonkin 25-vee juuri KTM:n paperit saaneen suuren pankin salkunhoitajan tuulipukurahastoon. Sijoittaminenkin kannattaa tehdä itse jos vain osaa.

>

Minusta keskimääräisen lakimiehen tietotaidon hankkimiseen joltakin osa-alueelta ei kyllä vuosien opiskelua tarvita vaan se onnistuu yllättävän vähäisellä lukemisella. Jos juristit niin kyllä tuomaritkin osaavat sählätä. Olen juuri lukemassa tuomiota http://www.oikeus.fi/47179.htm jossa Kajaanin käräjäoikeus määräsi pesänselvittäjän avioero-ositukseen (kumpikin osapuoli vielä elossa). Sellainen pikkuseikka ettei pesänselvittäjää ensinkään voida määrätä ositukseen unohtui käräjäoikeudelta (KKO 1968 II 78) ja tarvittiin hovioikeus purkamaan tämä määräys. Näköjään advokaatin kannattaa yrittää saada läpi mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia kun käräjätuomarikin tuntee lain sisällön heikommin kuin joku Suomi24-palstalle kirjoittava maallikko. Hovioikeus taas samassa asiassa on sitä mieltä että pesänjakaja on esteellinen jos hän on itse tehnyt toimeksiannosta hakemuksen itsensä määräämisestä pesänjakajaksi. Aarnio-Kangas osa I on eri mieltä. Saa nähdä miten KKO sitten vuorostaan säheltää tämän asian.

Kiitoksia kaikille kommentoijille ! En ole pitkään aikaan käynyt palstalla, joten vastineeni tulee myöhään. "maallikkojuristin" kommenttia luin rivien välistä. Samassa liemessä ollaan, mutta sotkija on jouduttu ottamaan pesään, sotkija tietämättä.

Puh.numero on salattu, joten turhaa on ollut hakea, kuka soittopyynnön takana on. Ja kohta numero on jollain muulla kuin viestin jättäneellä. Otin käyttööni SKYPEN, koska soittelen ulkomaille ja muutoin pärjäilen kännykällä.

Olen yksi itseoppinut juristi, mutta istunut joskus maallikkona tuomaristossa. Nyt olisin valmis tuohon tehtävään joka uskottiin luottamuksena. En saanut istua yhtään perintöriitaa, enkä muutakaan riita-asiaa. Miksihän, mitä arvelette ? Vastaan itse, kun on yksi tuomari tai kolme tuomaria juttua käsittelemässä, niin voidaan päätyä ratkaisussa mielivaltaan. Olisi syytä ottaa käsittelyyn myös oikeudenkäynnin valheisiin perustuvat ja lainvastaiset tuomiot, jotta asianajajat ja tuomaritkin pääsisivät vastaamaan tekosistaan. Vaalirahakohussa ja -sotkuissa olisi ehkä mahdollista saada media kiinnostumaan oikeuslaitoksesta ja samalla tulisi esille tapaukset ihmisten taistelusta oikeudesta.

joku vaan kirjoitti:

Itselläni on kansantaloustieteilijän koulutus, isot hommat olen tehnyt kokonaan muulla alalla.
On tuosta kumminkin ollut suuri apu vaurastumisessa.

Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet sijoittamiseen tosi kurjaa aikaa, katselin rahastojen, pitkien korkojen ja pankkitilin tuottoja. Kaikki menneet yhtä kurjasti, muinainen päätökseni välttää riskejä lienee ollut aivan oikea. Katsoo nyt saadaanko tästä Kondratieffin talvi aikaan, ainekset on mutta hallitukset ja keskuspankit haraavat vastaan. Toisaalta elvytys oli jo vähällä riistäytyä käsistä kun raaka-aineiden hinnat kaksinkertaistuivat ja hommalle piti pistää stoppi.

Samaa mieltä siitä ettei näissä hommissa mitään kiirettä ole, paras tulos saadaan usein niin että iso omaisuus on yhteisenä ja tehdään osittaisia jakoja sitä mukaa kun ihmiset tarvitsevat rahaa esim. asunnonostoon. Ei niiden tuottojen päällä siis kannata istua mutta ei myöskään kannata kiirehtimään jakamaan kaikkea. Etenkin kun jokaisessa suvussa on noin puolet sellaisia jotka eivät ymmärrä talousasioista hönkäsen pölähtävää.

Itse suosisin korottomien lainojen tai hallintaoikeuksien käyttämistä, vaikka jopa oma perhe yököttelee näille. Ei sillä ole merkitystä millä nimellä omaisuus on, merkitystä on sillä että se on käytettävissä kun sitä tarvitsee.

"lehdenjakaja kotitaloustiede"

Google on mainio hakukone.