Olen toisten mielestä suhtkot normaali, omasta mielestäni EN
En väilitä kenestäkään, pidän itseäni tyhmänä, rumana, lihavana. Olen erittäin ujo ja aika hiljainen.
Vaikka olen normaali painoinen, työelämässä, hyvä ammatti , pidetty työntekijä, osaan mitä vain,
olen taiteellinen, sellaista ei eteen tule mitä en pystyisi tekemään.
En silti ole itseeni koskaan tyytyväinen.
Jos tapaan miehen Hän kiinnosstaa vain hetken, vaikka lupaisi maat ja mannut, kuvittelen että
käyttää vain hyväkseen.( vaikka pohinmiltaan tiedän että asia ei niin ole ) ja jätän hänet.
Eläimet on vain minulle rakkaita, ne kun ei osaa puhua.
Juontaako kaikki lapsuudesta, vanhenpani olivat alkoholisteja ja elämä lapsena oli aivan helvettiä,
olen monesti meinannut mennä terapiaan, mutta se on jäänyt.
täytyykö minun hukata elämä näin, uskomatta rakkauteen ja ihmisiin.
En väilitä kenestäkään, pidän itseäni tyhmänä, rumana, lihavana. Olen erittäin ujo ja aika hiljainen.
Vaikka olen normaali painoinen, työelämässä, hyvä ammatti , pidetty työntekijä, osaan mitä vain,
olen taiteellinen, sellaista ei eteen tule mitä en pystyisi tekemään.
En silti ole itseeni koskaan tyytyväinen.
Jos tapaan miehen Hän kiinnosstaa vain hetken, vaikka lupaisi maat ja mannut, kuvittelen että
käyttää vain hyväkseen.( vaikka pohinmiltaan tiedän että asia ei niin ole ) ja jätän hänet.
Eläimet on vain minulle rakkaita, ne kun ei osaa puhua.
Juontaako kaikki lapsuudesta, vanhenpani olivat alkoholisteja ja elämä lapsena oli aivan helvettiä,
olen monesti meinannut mennä terapiaan, mutta se on jäänyt.
täytyykö minun hukata elämä näin, uskomatta rakkauteen ja ihmisiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikäli lapsuutesi oli rankka, niin sillä on omat vaikutuksensa.
Ei kuitenkaan kannata käyttää kymmeniä tuhansia euroja, ja viittä vuotta, terapiaan.
Eräs mahdollisuus on että kärsit nk. dystymiasta. Tunteet eivät siis olisi juttusi. Tästä seuraa aika harmaa arki. Lähtemättä spekuloimaan sen enempää, niin voisit yrittää jalostaa tunteitasi eläintesi avulla.
Eräs asia tuli mieleen sanoistasi ".., ne kun ei osaa puhua." , ja mainitsemastasi alkoholismista.
Olet kaiketi (lähes varmasti) herkistynyt erilaisten äänensävyjen tulkinnalle. Alkoholistin kanssa saa olla kuin kävelisi lasinsiruilla - muuten voi nyrkit heilua tms. (tämä myös väkivallan uhreilla, mutta ruumiin elekielen puolella.)
Tällainen asia jopa luo ihmisten kanssa kokemiasi ongelmia, ja niiden laadun.
Saattaa olla että tulkitset äänensävyjen pienet vivahteet (alitajuisesti) niin tarkasti, että se vaikuttaa suoraan tunteisiisi. (suojelumekanismi)
Tämä on mahdollista, aivorakenteidemme ansiosta. Lapsuusiän traumat saattavat virittää tällaisen mekanismin huippuunsa - eikä se laukea vaikka tilanne muuttuu. Se jää päälle, ja tuottaa myöhemmässä elämävaiheessa tunneongelmia.
Omakuvasi on kaiketi rakentunut saamasi palautteen mukaan, siis lapsuuden aikaisen.
Voin arvata, että kaikki palaute on ollut negatiivista. Kun teit hyvin ja oikein ei tullut kehuja, mutta auta armias, kun teit virheen - sitten sait kuulla kunniasi. Tällainen on valitettavan yleistä.
Kuten mainitsin yllä, tietyt selviytymismekanismit saattavat jäädä päälle - eivät sammu.
Saatat kärsiä PTSD:stä (post traumatic stress disorder.)
Kokemasi lapsuus oli niin rankka, että koet sen aiheuttamaa stressiä - vielä tälläkin hetkellä.
Aina kun koet ripauksen hyvää oloa se muuttuu nopeasti negatiiviseksi, koska aivosi eivät pysty (jaksa) ylläpitää positiivista tunnetilaa - tämä liittyy suoraan aivotoimintaan.
Aivomme rakentuvat niin että oikealla puolella on enemmän negatiivisen ja vasemmalla positiivisen tuntemuksen aivoalueita. Negatiivinen puoli, eli oikea, voi jyrätä vasemman alleen. Tietyssä määrin se on oppinut vahvaksi, mainitsemistasi syistä. Kyse ei kuitenkaan (ei koskaan) ole pelkästään traumoista.(ja tässä psyko-terapia menee metsään.)
Ihmisen perusonnellisuus juontaa perimästä. Arviot vaihtelevat, mutta voi sanoa yli 50% on perinnöllistä.
(ja nyt ehkä oivallat syyn miksi ihmiset ryyppäävät pahaan oloonsa. Viina kytkee osan aivoista pois päältä. Se poistaa henkisen kivun, mutta saa ihmisen toimimaan kurjasti ja hurjasti. Hänpä "kostaa pahanolonsa ympäristöön, eli ympärillä oleville ihmisille." Tämä siksi että me projisoimme tuntemuksemme ympäristöön, ja siinä oleviin ihmisiin, eläimiin ja objekteihin.)
Asetelmasi on kaiketi johtanut lievään masentuneisuuteen. Voisit käydä keskustelemassa lääkärin kanssa, ei niin terapeuttisessa mielessä. En tunne sinua, joten on vaikea tarkentaa asioiden laitaa. Hoitotoimenpiteiden suunnittelu vaatisi parempaa tietämystä.
PS.
Mikäli päätät olla menemättä, niin kirjastosta tai kirjakaupasta löytyy paljon ns. itsehoito kirjallisuutta. Niitä on hyviäkin, kun karsii jyvät akanoista. Suomalaisen Markku Ojasen kirjat ovat hyviä.
Ja, suosittelen lämpimästi esim. Dalai Laman teoksia. Ne käsittelevät onnellisuutta. Yksinolemiseen asennoitumisessa ei ole Buddhisti- munkin voittanutta ;)
Siinä mies joka tietää mistä puhuu, onhan hän käytännöllisesti katsoen Tiibetiläisen myötätunnon kulttuurin ruumiillistuman...
Pss. moni kärsii samoista syistä kuin sinä.
Kiitos erittäin valaisevasta kirjoituksestasi, kirjoitit todella hyvin, itsessäni olen huomannut että
katson ihmisten ilmeitä ja äänenpainoja todella tarkkaan ja teen niistä aina omat johtopäätökset,
yleensä negatiiviseen suuntaan.
En tiedä miten paljon olet ajatellut ajatteluasi. :)
Negatiivisia tuntemuksia voi, ja saa, yrittää vääntää positiivisimmaksi. Koska en tiedä tapaasi ajatella, niin teen oletuksia...
Esim. Mikäli aina päädyt negatiiviseen lopputulokseen, niin yritä ajatella vielä muutama askel pitemmälle. Jos joku sinua ärsyttää, niin voit ajatella mikä sinua hänessä ärsyttää. Lopputuloksen olisi kuitenkin hyvä pysyä neutraalin ajattelun tasolla - muuten vääriä johtopäätöksiä.
Ennen kaikkea, ei kannata oikeuttaa negatiivisia tuntemuksia. (ei liioin positiivisiakaan. Harvemmin kukaan on liian iloinen! ;))
Ei sinussa vikaa ole. Älä ajattele niin. Meissä kaikissa on vajaavaisuuksia, mutta moni ei niitä ikinä myönnä. Oletan, että tässä mielessä olet kaiketi liian rehellinen itsellesi. Ei se ole väärin, eikä mikään synti!
Sinun pitää itse kokea itsesi tärkeäksi, hyväksi jne. Sinulla on oikeus siihen, mitä odotat?!
(ei tarvitse odottaa muiden kehuja. Yrität vaan päättää itseksesi, että olet ihan tarpeeksi hyvä ihminen olemaan onnellinen. Sinulla on oikeus siihen.)
Kuten totesin onnellisuutta voi treenata. Hyvä, ja helppo, harjoitus on seiso peilin edessä. Sitten vaan hymyilet, vaikka ahdistaa ja on alakuloinen fiilis. Yritä ajatella hyviä hetkiä jolloin olit oikeasti iloinen, yritä muodostaa sama ajatus tunnemuististasi. Jos teet tämän tarpeeksi hyvin, niin jossain vaiheessa tunnet ilon tunteen - hymyyn tarvittavat lihakset aktivoivat tunnemuistin.
(tämä on luonnontieteellisesti todistettu fakta. Mikäli joku ei usko, niin kaivakoot esiin Paul Ekmanin julkaisut!)
Toivottavasti jaksat yrittää.
Ps. Itselläni samantapainen tilanne kuin sinulla, ja löysin eläinrakkaan tytön, jonka kanssa oli helppo olla. Tsemiä.
"Ei kuitenkaan kannata käyttää kymmeniä tuhansia euroja, ja viittä vuotta, terapiaan." Terapioita on paljon erilaisia, osa lyhyempiä, osa vuosien mittaisia. Jos Kela korvaa, rahaa ei mene kymmeniä tuhansia euroja.
Terapia voisi olla sinulle "niin yksin" ihan hyvä juttu, koska vaikuttaisi, että ongelmat johtuvat ainakin osaksi mielensisäisistä jutuista. Lapsuus olisi varmaan myös hyvä käydä läpi. Niin että mikään ei estäisi sinua tuntemasta itseäsi hyväksi, niin kuin todellisuudessa olet!
kirjoitellaanko? Olis kiva vaihtaa ajatuksia.
[email protected]