Ovathan nuo ajat ja tavat muuttuneet. Ei tarvitse olla sisäsiisti. Toivottavasti vieläkin pätee jossain määrin oman kodin "pyhyydentunne"
Meistähän jokaisesta saisi kirjoittaa kirjan , tai kaksi. On se meidän elämä se verran sankarillista ollut.
Ja jokaisella lapsella olisi aiheita satamäärin kirota meidät ja manata maan rakoon. Kyllä niitä aiheita olisi.
Ja totuuksia on yhtämonta kuin on ihmistä.
Toivon kyllä hartaasti, etteivät tämänkaltaiset kirjat "totuuksia vamhemmasta" tulisi tavaksi.
Olihan meillä ihmisillä muistaakseni anteeksianto, tapakulttuurit ja unohtamisen jalo taito.Ja sitten voi siitä omasta elämästään tehdä sen ihannekodin.
Meistähän jokaisesta saisi kirjoittaa kirjan , tai kaksi. On se meidän elämä se verran sankarillista ollut.
Ja jokaisella lapsella olisi aiheita satamäärin kirota meidät ja manata maan rakoon. Kyllä niitä aiheita olisi.
Ja totuuksia on yhtämonta kuin on ihmistä.
Toivon kyllä hartaasti, etteivät tämänkaltaiset kirjat "totuuksia vamhemmasta" tulisi tavaksi.
Olihan meillä ihmisillä muistaakseni anteeksianto, tapakulttuurit ja unohtamisen jalo taito.Ja sitten voi siitä omasta elämästään tehdä sen ihannekodin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin se vain on, että oppimamme käsky vanhempien kunnioittamisesta rajoittaa paljastuskirjojen kirjoittamista vielä tänäkin päivänä. Lapset eivät mielellään arvostele vanhempiaan, koska he haluavat uskoa, että vanhemmat kuitenkin ja kaikesta huolimatta ovat heidän parastaan aina ajatelleet.
Minusta pitäisi korostaa sitä, että ihmisten ylipäätään pitäisi kunnioittaa toisiaan, myös vanhempien omia lapsiaan. Varmasti käskyn loppu "että kauan eläisit ja menestyisit maan päällä" kävisi toteen vieläkin paremmin.
On vielä ihmiskunnalla oppimista. :)
Tässä maassa on kautta aikain ollut työnarkomaaneja, alkoholisteja, tunnekylmiä, piittaamattomia, julmia, väkivaltaisia ja sadistisia vanhempia. Tuollaiset vanhemmat voivat taas olla julkisuudessa hyvinkäyttäytyviä ja toimensa ja uransa eteen uhrautuvasti ahertavia yhteiskunnan tukipilareita, joita kunnioitetaan työn kautta. - Kyllä tuollaiset vanhemmat voidaan kirjoittaa jo kirjaksikin, jotta joku toinen voi saada jopa apua omaan elämäntilanteeseensa. - Yhteiskunta ei muutu, jollei asioista puhuta rehellisesti vaan vaietaan tosiasiat hymistellen. - Ja monesti kulissien romahtaessa saamme lukea traagisia ja ikäviä uutisia sanomalehtien uutissivuilta.
kanssasi samaa mieltä. Sen lisäksi neljännen käskyn pitäsi olla; elä niin, että lapsesi voivat kunnioittaa sinua. Suomessa ei mistään saisi puhua. (paitsi vaalirahoista hih)
Kaunis kiitos toisenlaisista näkökannoista.
Minun näkökantani on tietenkin kapea-alainen, koska se on yhden kirjoittama, ja sen vuoksi olisi pitänyt käyttää minä sanaa.
Mutta näin meillä onkin varaa muuttua ja kasvaa vielä ikä-ihmisenäkin. Eikä tuijottaa niihin elettyihin ja opittuihin. Koska niitä helposti pitää totuutena.
ja puhelin luuri perässä
Halusin kokeilla ,se menikin minun Skypeeni jossa sanottiin kovaääniseen , Numeronne on virheellinen . Ja niin monella kielellä että loppua ei tullyt .koitin epätoivoisesti lopettaa puhelun mutta ,, oli pakko
Sammuttaa koko tietokone, älkää muut tehkö samoin.
Niin en tykkää ,kun julkisesti ,haukutaa omat b
vanhemmat ,ja yleensäkin ei toisten ihmisten propleemat kuulu yleiselle taholle. Näillä kyllä nykyään rahastetaan ,mikä on tosi väärin, vaikka oltaisi oltu kuinka julkisia henkilöitö joskus.
Herlinin suvusta kertova kirja on nyt tapetilla, Paavo Haavikon poika käy oikeutta isänsä elämäkerran julkaisemisesta. Kirja saa olla tietysti rehellinen, mutta esim. sisaruksilla voi olla ihan erilainen näkemys vanhemmistaan. Kuolluttahan teos ei enää loukkaa, mutta jälkeläisten kohdalla tilanne voi olla kiusallinen.
Hannu Mäkelä kirjoitti tilitysromaanit vanhemmistaan, "Äiti" ja "Isä", joissa hän selvittelee suhdetta vanhempiinsa. Tämähän on hyvin yleinen aihe kirjallisuudessa, joskus tuntuu vain epäreilulta, kun vainaja ei voi olla kertomassa omaa näkemystään. Monasti on eletty hyvin vaikeissa oloissa, lasten kasvatustavat olivat erilaisia kuin nykyään. Naisen oli paljon vaikeampi lähteä väkivaltaisestakin avioliitosta kuin nykyään. Totta on sekin, että kotityranni voi olla ulospäin rakastettava seurapiiruihurmuri. Rankimpia luettavia ovat insestipaljastukset. Tietysti tällaiset kirjat ovat terapeuttisiakin, sekä kirjoittajille että saman kokeneille lukijoille.