Voi jeesus apua. Kaikki täällä varmaan haukkuu mut aivan lyttyyn mutta oikeesti mitä teen!
Oon 16v ja raskaana. Mulla on poikaystävä jonka kanssa oon seurustellu yli vuoden mutta se asuu eri kaupungissa koska muutin eri paikkakunnalle opiskelujen vuoksi. Ongelma on nyt siis se että vauva ei oo mun poikaystävän.
En muista siitä yhestä illasta paljon mitään. Olin aika hiljanen ja ujo enkä juhlinu tai mitään sillon aiemmassa kotipaikassa, mutta täällä oon päässy kokeilemaa kaikkea. Eli yhtenä iltana oltiin mun 3 kaverin kanssa (2 poikaa 1 tyttö) juhlimassa neljästään ja meillä oli viinaa ja ruohoa. Kaikki oltiin aivan sekasin ja siinä kävi näin että päädyin mun hyvän kaverin kanssa sänkyyn. Molemmat oli niin sekasin ettei kumpikaan muistanu kumia. Seuraava päivä oli aivan mössöä enkä päässy sängystä mihinkään. Muisti alko palautua parin päivän päästä ja menin heti ostamaan jälkiehkäsyn. Eipä auttanut, nyt on kuukautiset 2 viikkoa myöhässä ja testi näyttää positiivista.
Sekä isä että mun poikaystävä tietää. Mun poikaystävä oli tosi katkera ja pettyny mutta se tahtois seurustella vielä. Biologinen isä sano että mulla kannattas tehä abortti, mutta jos en tee nii se tukee mua kaikessa ja ottaa kuitenki vastuun omasta teostaan. Mun äiti tietää mut se ei tiedä että vauva ei ole poikaystävän...
Ite en oikeen tiiä mitä ajatella. Vastustan aborttia koska abortti on mun mielestä murha enkä pystyis oikeesti siihen, mutta mikä ois paras vaihtoehto? Haluaisin periaatteessa pitää tän lapsen, koska tykkään lapsista tosi paljon ja kokisin olevani tähän valmis. Mutta rakastan mun poikaystävää tosi paljon enkä missään nimessä selvänä ois etes harkinnu sen pettämistä! Ja mua kaduttaa tosi paljon. Mun ongelma tässä nyt on se että isä on vaan väärä!
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä???
Oon 16v ja raskaana. Mulla on poikaystävä jonka kanssa oon seurustellu yli vuoden mutta se asuu eri kaupungissa koska muutin eri paikkakunnalle opiskelujen vuoksi. Ongelma on nyt siis se että vauva ei oo mun poikaystävän.
En muista siitä yhestä illasta paljon mitään. Olin aika hiljanen ja ujo enkä juhlinu tai mitään sillon aiemmassa kotipaikassa, mutta täällä oon päässy kokeilemaa kaikkea. Eli yhtenä iltana oltiin mun 3 kaverin kanssa (2 poikaa 1 tyttö) juhlimassa neljästään ja meillä oli viinaa ja ruohoa. Kaikki oltiin aivan sekasin ja siinä kävi näin että päädyin mun hyvän kaverin kanssa sänkyyn. Molemmat oli niin sekasin ettei kumpikaan muistanu kumia. Seuraava päivä oli aivan mössöä enkä päässy sängystä mihinkään. Muisti alko palautua parin päivän päästä ja menin heti ostamaan jälkiehkäsyn. Eipä auttanut, nyt on kuukautiset 2 viikkoa myöhässä ja testi näyttää positiivista.
Sekä isä että mun poikaystävä tietää. Mun poikaystävä oli tosi katkera ja pettyny mutta se tahtois seurustella vielä. Biologinen isä sano että mulla kannattas tehä abortti, mutta jos en tee nii se tukee mua kaikessa ja ottaa kuitenki vastuun omasta teostaan. Mun äiti tietää mut se ei tiedä että vauva ei ole poikaystävän...
Ite en oikeen tiiä mitä ajatella. Vastustan aborttia koska abortti on mun mielestä murha enkä pystyis oikeesti siihen, mutta mikä ois paras vaihtoehto? Haluaisin periaatteessa pitää tän lapsen, koska tykkään lapsista tosi paljon ja kokisin olevani tähän valmis. Mutta rakastan mun poikaystävää tosi paljon enkä missään nimessä selvänä ois etes harkinnu sen pettämistä! Ja mua kaduttaa tosi paljon. Mun ongelma tässä nyt on se että isä on vaan väärä!
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos muka rakastat poikaystävääs ni et sä sitä pettäis. Siinä sen taas näkee mitä toi teini elämä on.
Mielestäni lapsen pitäisi saada alkunsa hieman järkevämmissä oloissa. Ja en usko, että olet tuon ikäisenä valmis äidiksi, vaikka se siltä tuntuisikin. Abortti on ainoa järkevä vaihtoehto.
siis miten niin abortti on ainoa järkevä vaihtoehto!?
ADOPTIO on myös todella järkevä vaihtoehto.
1. Olisiko vanhempasi, sukulainen tai joku joka voisi ottaa lapsen huoltajuuden sen synnyttyä? sitten kun aikuistut niin voit kasvattaa lastasi itse.
2. Entäs adoptio? suomessa on paljon pariskuntia jotka eivät saa lapsia. Vauvasi saisi taatusti rakastavan kodin ja vanhemmat. Saisit mielenrauhan ja ehkä voisit jossain vaiheessa olla lapsesi kanssa tekemisissä. Siitä voi sopia kirjallisesti adoptio vanhempien kanssa.
3. Sitten tietenkin raskauden keskeytys. Tosin siitä jää haava sydämeen, joka ei parane ikinä. Tosin voitko nyt hoitaa lasta kun olet lapsi vielä itsekkin. Se on raskasta ja lapsi tarvitsee aikuisen johon turvautua.
Jaksamista sinulle, teitpä mitä hyvänsä.
"3. Sitten tietenkin raskauden keskeytys. Tosin siitä jää haava sydämeen, joka ei parane ikinä. Tosin voitko nyt hoitaa lasta kun olet lapsi vielä itsekkin. Se on raskasta ja lapsi tarvitsee aikuisen johon turvautua."
Haavan jääminen abortista on väärä väite vai puhutko omasta kokemuksestasi? Itseni lukuunottaen tunnen monia abortin tehneitä eikä siitä ole jäänyt muita tuntoja kuin suuren suuri helpotus ja siinä kaikki.
Lapsi tarvitsee aikuisen hoitajan ja oikeuden syntyä toivottuna. Lapsi sitoo 24h/ vrk jotenka nuoruus ja vapaus on ohitse. On vastuutonta tehdä lapsi vanhempien ja sukulaisten harteille päästäkseen elään nuoruutta ja bilettämään normaalisti kavereiden kanssa äidiksi tulostaan huolimatta. Ja ovatko nuoret pojatkaan kypsiä isäksi, mieheksi, perheen elättäjiksi? Oli miten oli niin tyttö jää taatusti yksinhuoltajaksikin.
Adoptiosta ei todellakaan saa mielenrauhaa vaan ainoastaan abortista. Itsellenikin ehdotettiin adoptioo mutta tiesin että sehän se mielenrauhan vasta veisikin. Se on se josta jää ikuinen haava ja kuka sen vannoo et lapsi pääsee hyville vanhemmille?
"Haavan jääminen abortista on väärä väite vai puhutko omasta kokemuksestasi? Itseni lukuunottaen tunnen monia abortin tehneitä eikä siitä ole jäänyt muita tuntoja kuin suuren suuri helpotus ja siinä kaikki."
Joillekkin ihmisille abortti voi olla helpotus mikä oikeesti kuulostaa aika tökeröltä, vaikka kyseessä onkin vast aalkio niin silti se on uuden elämän alku ja nykypäivänä tehdään abortteja minusta liian hepposin perustein varsinkin niille joilla ulkoiset puitteet olisivat kohdallaan kuten esim. työ/opiskelupaikka, vakituinen parisuhde tms. mutta abortin tekijä on sitä mieltä ettei ole vielä tehty uraa ym. uraputken jälkeen kun sitten huomaavat että ovat lähemmäksi 40v riskit kasvaneet raskautta ajatellen ja mahdollisesti eivät sitten saakkaan lapsia kun ikää on jo enemmän... sit ollaankin et miksi ei tehty lapsia aikasemmin, niii-i kun sen uran voi lasten jälkeenkin tehdä...
Mutta sitten on näitä jotka joutuvat tekemään abortin vaikka eivät haluaisi, yksi esimerkki omasta lähipiiristä on sellainen että naisella on kaksi lasta esikoinen jo vanhempi ja kuopus vajaa puoli vuotias, nänellä on paha diabetes jonka takia hän ei saa enään tehdä lapsia koska elimistö ei kestä sitä ja mahdollisen vauvan henkikin on vaarassa. Ehkäsystä huolimatta hän tuli raskaaksi ja alkoi selvittää mitä mahdollisuuksia oikeesti olisi pitää lapsi, jotka eivät olleet kaunista kuunneltavaa. Hänellä olisi vain noin 30% mahdollisuus selvitä itse raskaudesta hengissä ja vaikka raskaus meni hyvin niin synnytyksessä mahdollisuudet suuriin ja vaikeisiin kompilikaatioihin oli todella suuri, ja siinä puhutaan molempien hengestä,sektio ei tullut kysymykseenkään verensokeritasa painon heittelyn takia.
Eli hänen oli pakko tehdä päätös abortista, koska hän halusi kuitenkin huolehtia jo olemassa olevista lapsista. Se jätti suuren arven hänen sieluunsa ja sydämeen.
Hänelle tehtiin sterisaatio pian abortin jälkeen ettei kävisi uudestaan näin, kun hän ei kuitenkaan enään koskaan voi tehdä enempää lapsia hänen sairauden takia.
että ihmisiä ja tilanteita on monenlaisia, jokaisen pitää omalla kohdallaan tehdä päätökset miten toimii. Abortti ei ole mikään helppo toimenpide vaikka ei lääketieteellisesti ole mitään rakettitiedettä mutta henkisesti se on suuri varsinkin jos yhtään ajattelee että se alkio joka otetaan pois on uusi elämä.. jos abortin jälkeen voi tyyliin samana iltana tai seuraavana lähtee jo kavereiden kanssa bailaamaan niin on edesvastuuton ja täysin tunteeton ihminen.
Abortin pitää mun mielestä koskettaa koska se on helvetin iso riistää uudelta elämältä mahdollisuus syntyä tähän maailmaan.
mulle itselle abortti tehtiin kun olin 16. eli ysillä koulussa ja asuin lastenkodissa..ja mulle se oli se ainut ja oikea ratkaisu. nyt 21 vuotta ja rv32 menossa. lapsi oli nyt suunniteltu ja kaikki asiat on kunnossa. työpaikka, iso asunto ja mieskin kotona. eikä mun sydämeen mitään haavaa jäänyt. enkä kyllä tunteetonkaan koe olevani. tommoisessa elämän vaiheessa jos lapsen olisin tehny, siinä olis menny mun sekä lapsen elämä pilalle.niin ja jos abortti olisi murha, niin se olis varmaa laissa kielletty.
Ompahan ongelma.
Vaikka täällä sinua moititaan vastuuttomuudesta ja nuoruudesta. Niin kyllä on niillä ihan aikuisillakin näitä ongelmia. Kännissä tehdään mitä sattuu. Olen tätä tehnyt itsekin. Vaikka mittari näyttää kohta 40-v. Viina on viisasten juoma. Joskus sitä vain tulee tehtyä tyhmyyksiä. Onneksi itselleni ei ole käynyt näin ohraisesti.
En osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä.
16-vuotiaana äidiksi on tosi haasteellinen tapahtuma. Abortti on tosi haasteellinen ja niin on adoptiokin. Lopun elämääsi suret sitä, kun lapsi on jollain toisella. Vaikka hyvän elämän saisikin.
Mites se sanonta meneekän:
" Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven." (tai jotain sinne suuntaan)
Osoittaa kuitenkin vastuuntuntoa se, että ajattelet tällä hetkellä eri vaihtoehtoja; etkä suinpäin syöksy aborttia tekemään.
ole aika ilmiselvä? Et tee aborttia, koska sydämesi sanoo niin. Lapsen isä ei voi päätää asiasta, koska kyseessä on sinun kehosi. Pettäminen ei aina tarkoita suhteen loppua joten voitte jatkaa seurustelua jos tahdotte. Käy asia läpi vanhempiesi kanssa, he neuvovat mitä tehdä kun ovat kokeneempia :) voimia!