Käynti kirjakaupassa toi eteen iloisen yllätyksen, joka oli ihan pakko poimia mukaan. James Ellroyn Amerikan alamaailma-trilogian päätösosa oli lopultakin julkaistu. Oikeastaan jo romaanista Hollywood-Suuri tyhjyys alkunsa saanut kokonaisuus kohtaa nyt viimeisen säkeensä.
Aloitin lukemisen saman tien ja kyllä, alku on lupaava. Samaa ruudinkuivaa pelkistettyä ja terävää metallisen (veren?) makuista kerrontaa kuin ennenkin. Fiktio ja todellisuus sekoittuvat mieltä kutkuttavalla tavalla. Ellroy viiltää jälleen auki Amerikan lähimenneisyyden haavat ja traumat. On vuosi 1968. JFK, RFK ja pastori King on salamurhattu. Vietnamissa soditaan. Kansalaisoikeusliike on voimissaan, mustien militanttiliikkeet virittämässä sotaa yhteiskuntaa vastaan ja ikääntynyt J. Edgar Hoover näkee vasemmistolaisia kaikkialla. Mafia, kierot poliitikot ja mädät poliisit pyrkivät kaikin keinoin pitämään kiinni vallastaan maailman muuttuessa ympärillä.
Aloitin lukemisen saman tien ja kyllä, alku on lupaava. Samaa ruudinkuivaa pelkistettyä ja terävää metallisen (veren?) makuista kerrontaa kuin ennenkin. Fiktio ja todellisuus sekoittuvat mieltä kutkuttavalla tavalla. Ellroy viiltää jälleen auki Amerikan lähimenneisyyden haavat ja traumat. On vuosi 1968. JFK, RFK ja pastori King on salamurhattu. Vietnamissa soditaan. Kansalaisoikeusliike on voimissaan, mustien militanttiliikkeet virittämässä sotaa yhteiskuntaa vastaan ja ikääntynyt J. Edgar Hoover näkee vasemmistolaisia kaikkialla. Mafia, kierot poliitikot ja mädät poliisit pyrkivät kaikin keinoin pitämään kiinni vallastaan maailman muuttuessa ympärillä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suomi on ollut KGB:n huippuvakoilijoiden läpikulkumaa. Lukekaa, miten kaksi ehkä tunnetuinta venäläistä huippuvakoilijaa loikkasi Suomen kautta länteen. Uudessa Alibissa oli mielenkiintoinen juttu, joka kannattaa lukea. Suomessa siitä ei aikoinaan kerrottu mitään. Kaikki salattiin.
Itselläni on juuri nyt luvun alla supo-historiikki Ratakatu 12. Suomi oli sodan jälkeisinä vuosikymmeninä poliittisesti hyvin arassa asemassa Neuvostoliiton ja lännen välissä... Ei siinä auttanut paljoa leukoja repiä, itänaapuri kun olisi voinut keksiä syyn uusiin mainilan laukauksiin.
Tuo historiikki osoittaa, että Suomen viranomaisilla oli kaikessa salassa loppujen lopuksi hyvin tiiviit suhteet läntisiin tiedusteluvirastoihin.
Itselläni on "työn alla" Verirahat jo toista kertaa, oli vaan kertakaikkiaan pakko lukea, niinkuinmyös Amerikan tabloidi (sekin toista kertaa). Pakko kerrata asiat ennenkuin syventyy "Levoton veri" teokseen.
Odottelee kirjahyllyssä korkkaamattomana. Kyyti on kyllä kylmää Ellroyn kirjoissa ja historia ja fiktio sekoittuu uskomattoman nerokkaasti.
" .. me laajennetaan, me säädetään, me eskaloidaan..."
Olen ollut Ellroyn superfani reilun kymmenisen vuotta, ja lukenut about suomennetun tuotannon (en jaksanut Requiemiä ja Muistoja pimeästä on kesken). LA-kvartetti on briljanttia tavaraa, samoin USA alamaailma -trilogian Amerikan tabloidi ja Verirahat. Mutta, mutta. Jotenkin kvartetissa ja alkutrilogiassa loisteliaasti toiminut juonen kompleksisuus ja toden ja fiktion ristisiitos ei enää toiminut viimeisessä osassa. Alku lähti muikeasti liikkeelle, mutta sähkösanomakielen äärimmäinen niukkuus yhdistettynä tarinan sivumääräiseen laajuuteen ja monimutkaiseen juoneen ( muutamiin epäuskottaviin juonenkuljetusratkaisuihin, mitä harvoin tapaa Ellroylla) teki lukemisesta suorittamista, mihin en ole Ellroyn myöhäistuotannossa aiemmin törmännyt. Sääli, pitänee joskus myöhemmin yrittää lukea kaikki osat putkeen ja katsoa auttaisiko se asiaa.