Mitä ilmeisemmin minua vaivaa jonkin asteinen kaksisuuntainen. Olen nyt poukkoillut muutamien eri psykologien ja psykiatrien kautta. Ensimmäinen (yksityinen) psykiatri oli sitä mieltä, että kyseessä voisi olla 2.tyypin pibo. Mielialani sahasi ääripäästä toiseen ja syklin kesto oli n. muutama viikko. Tätä on jatkunut ehkä jo n. kymmenisen vuotta jollain asteella. Aloitin toukokuulla Deprakine lääkityksen. Kesä minulla meni kohtuu mukavasti. Välillä mielialan laskua, mutta ei kauhean dramaattista. Mieliala oli jotenkin tasaisempi.
Sain lähetteen kunnalliselle puolelle. Kerran kävin psykiatrin lyhyessä haastattelussa ja hän oli melkein sitä mieltä, että "eihän sua oikeen mikään vaivaa". Kuulemma vain jotain pieniä masennuskohtauksia. Olen sieltä saanut nyt sitten aikoja psykologille, jonka kanssa keskustelen.
Ongelmani tällä hetkellä on, että tunnen olevani usein alakuloinen, masentunut, ahdistunut, stressaantunut...keskittymiskykyni ja muistini on pääosin heikko. Nyt vaan tuntuu, että niitä mielialan nousuja ei tule. Olen joko hieman alakuloinen tai sitten melkein yhtä masentunut kuin ennen. Minusta tuntuu, että keskustelu apu ei tähän auta. Olen nyt alkanut miettimään, että tarvitsisinko jonkun mielialaa nostavan lääkkeen tuon Deprakinen lisäksi? Onko millaisia kokemuksia. Onko se noin yksiselitteistä niin kuin asian ymmärrän, että nyt mieliala on tasaisempi, mutta kokonais taso alhaalla ja se voitaisiin nostaa mielialaa kohottavalla lääkkeellä?
Sain lähetteen kunnalliselle puolelle. Kerran kävin psykiatrin lyhyessä haastattelussa ja hän oli melkein sitä mieltä, että "eihän sua oikeen mikään vaivaa". Kuulemma vain jotain pieniä masennuskohtauksia. Olen sieltä saanut nyt sitten aikoja psykologille, jonka kanssa keskustelen.
Ongelmani tällä hetkellä on, että tunnen olevani usein alakuloinen, masentunut, ahdistunut, stressaantunut...keskittymiskykyni ja muistini on pääosin heikko. Nyt vaan tuntuu, että niitä mielialan nousuja ei tule. Olen joko hieman alakuloinen tai sitten melkein yhtä masentunut kuin ennen. Minusta tuntuu, että keskustelu apu ei tähän auta. Olen nyt alkanut miettimään, että tarvitsisinko jonkun mielialaa nostavan lääkkeen tuon Deprakinen lisäksi? Onko millaisia kokemuksia. Onko se noin yksiselitteistä niin kuin asian ymmärrän, että nyt mieliala on tasaisempi, mutta kokonais taso alhaalla ja se voitaisiin nostaa mielialaa kohottavalla lääkkeellä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noi lääkeasiat varsin yksilöllisiä. Ja varsinkin kaksisuuntaisen diagnoosin tekeminen ei ole ihan helppoa, koska aika paljon on samaa kuin muissakin mielialahäiriöissä. Mua hoidettiin viime vuonna vielä vaikean masennuksen diagnoosilla ja viimeisenä lääkkeenä oli efexor jo aika isolla annoksella, joka sitten nosti manian päälle. Toki näitä manioita oli ollut jo viimeisen 20 vuoden aikana useita, mutta kun ei vaan tiennyt mistä on kysymys.
Ton ykkösbipo diagnoosin jälkeen mulle on määrätty aamulla deprakine 1500 mg ja iltasin seroquel prolong depot 600 mg, joka auttaa mua myös nukkumaan. Hyvin tulee kyllä yöunet pääsääntöisesti nukuttua. Mulla olo on pysynyt onneksi pois noista maniajaksoista, mutta perusolo on kuitenkin masennuksen puolella. Varsinkin kevät on mulle lääkityksestä huolimatta rankan masennuksen aikaa. Nyt mulla onkin psykiatrin kanssa palaveri marraskuulla. Eli yritetään ennakoida jo sitä kevään rankkaa masennusta. Siinä on kuitenkin hyvin aikaa etsiä sopivaa lääkettä ennen kevättä. On myös sovittu, että kun uuden lääkkeen kokeilu alkaa, niin saan psyk. polille psykologin ajan 1-2 kertaa viikossa. Täytyy myöntää, että oon sinne hyvin nykyiselläänkin saanut aikoja. Siellä ihan ok käydä juttelemassa, mutta kaksisuuntaisen keskustelut ei ole ihan niin auttavia kuin monissa muissa mielialahäiriöissä tai masennuksen kanssa.
Toivottavasti saat apua ongelmaasi ja lääkityksen kohdalleen. Jos haluat joskus viestitellä asiasta niin voit laittaa sähköpostia, toki muutkin voivat laittaa. Aina on hyvä keskustella samoista ongelmista kärsivien kanssa. Mutta mun sähköposti on : [email protected]
Minusta ainakin tuntuu, että tuo keskustelu ei tuo kuin apua siksi keskustelun ajaksi, ainakin tällä hetkellä ja omassa tilanteessani.
Elämässäni on monet asiat hyvin. Periaattessa voisin elää lähestulkoon haluamaani elämää, mutta tällä hetkellä jatkuva alakulo tai masennus vie huomion aivan muualle. Tuntuu että jos mielialani kokonaistaso olisi korkeampi niin "heräisin" niihin ympärilläni oleviin positiivisiin asioihin. Eli tuntuu, että se "jokin" puuttuu, joka laittaa elämän rullaamaan omalla painollaan. Jatkuvasti tuntuu sellainen muna-kana -ilmiö. Ei oikeen tiedä kumpi on ensin: lamauttavat asiat, joista seuraa alakulo/masennus vai alakulo/masennus, joista seuraa itseään ruokkivat masentavat asiat. Päädyn mietteissäni nykyään enemmän tuohon jälkimmäiseen. Eli tämä on mielestäni itseään ruokkiva ominaisuus. Voisikohan mielialaa nostava lääke katkaista tuon kierteen?
Siis mulle ainakin sanottiin tuossa 2.tyypin bipossa mikä minä siis olen et kesä on just sitä menevää aikaa ja silloin pitää pitää ns."jarrurtuslääke" päälla ja sit taas mulle pahaa aikaa on just tuo syksy ja talvi, silloin ollaan niin masennukses että. Nyt onki sovittu mua hoitavan psykiatrin kans et syksyllä laitetaan tuon ketipinorin rinnalle joku masennuslääke ja sillo samalla myös tod.näk.ketipinoria lasketaan alemmas. Nyt on ollu tuo 300 mg ketipinoria illalla ja hyvin oon nukkunut tuolla ja mieliala pysyny tasasena ja muutenkin hyvä olla. Vaan vähän pelottaa se syksy taas sitte et mitä se sit tuo tullessaan. No, mulla onneks nyt ainakin toimiva lääkitys tuohon sairauteen.
Oon viime aikoina ollut aika epätoivoinen tämän jutun kanssa. Siirtyminen tuonne kunnalliselle puolelle ja sieltä kommentit, että "sun ongelmat on aika pieniä", että "vain joitain masennuskohtauksia" ja tuntu, että heitä ei kiinnosta minun lääkitykset, joita aikaisempi yksityinen psykiatri piti tärkeänä ja tarkkailtavana asiana. Ollut niin vaikeaa taas kesän jälkeen huomata kuinka mieli painuu, kun jo luulin päässeeni jotenkin eroon tiheällä syklillä ailahtelevasta mielialasta.
Miten sinulla menee nuo mielialanvaihtelut? Millä syklillä? Minulla oli ennen siten, että yksi sykli, johon kuului masennus ja korkea mieliala, kesti n. 2-3 viikkoa. Mielialan kokonaistaso on korkeimmillaan kevätalvella-alku keväästä ja sitten kesällä. Syksyllä, keväällä ja talvella on usein niitä vaikeimpia aikoja. Suurin ongelmani on tosiaan tuo jatkuvasti sahaava mieliala. Tällä hetkellä mieliala on jatkuvasti aika matala tai masentunut. Noita parempia vaiheita ei ole nyt viime aikoina ollut.
Mul oli niin et pahimpina päivinä ennen tätä lääkitystä mul saatto sahata monta kertaa vuorokauden aikana ylös alas jaksoja..ja se jos mikä oli äärettömän rankkaa. Se vei kyl aivan totaalisesti voimat ku jatkuvasti mentiin ylös alas ylös alas..ja kaupoissa saatto pahimpina aikoina mennä päivässä 200 € ku sitä vaan paino kaupoissa menemään hullun lailla. Nyt ku lääkitys kohdallaan ei tuommoista ole enää ollut.
Alkutalvi on mulle tosi paha ja syksy..siis se pimein aika vuodesta..sillo mennään niin maassa ku vaan voi ja sit taas kesää kohden alkoi vauhti lisääntymään ihan hulluna. Nyt mul taas aloitettiin mielealalääke ku toi masennus pääs päälle mitä just pelkäsinkin..että näin.
Tällä tavalla mennään ja lääkitystä muutellaan tarpeen mukaan. Mene oikeesti yksityiselle, en minäkään saanu julkiselta puolelta mitään apua, mulle vaan määrättiin masennuslääke eikä mitään muuta..ja just täs sairaudes ei sitä yksistään saa määrätä, sillo voi mopo karata totaalisesti käsistä! Mie oon ainakin erittäin tyytyväinen nyt hoitooni enkä tasan edes mieti et siirtyisin julkiselle puolelle hoitoon.
Nyt huomasin, että mut otettiin vakavammin ongelmienin kanssa, kun he todella huomasivat, että olen jatkuvasti allapäin tai masentunut.
Minulle määrättiin nyt masennuslääke. Aloitan kuurin tiistaina. TIeto tästä asiasta nosti aika paljon mielialaani ja nyt olin aika tyytyväinen koko vkonlopun. Sain siitä toivoa. Vieläkin mielialassani on sahaavuutta, vaikka molemmista päistä tuntuu suurimmat "piikit" hävinneen. Psykiatri sanoi, että tuo mun Deprakine annostus on aika pieni 600 mg/vrk.
Saas nähdä mitä toi masennuslääke saa aikaan. Vähän jännittää, mutta toisaalta välillä tuntuu olevan niin selkä seinää vasten, että jotain on koetettava.
Joo kyllä sen selvästi huomaa, että julkisella puolella resurssit on aika suppeat. Yritän hyväksi käyttää mahdollisimman paljon niitä palveluita. On minulla kyllä paljon kehumisen aihettakin julkisesta hoidosta. Julkisen puolen psykologi arveli minun kärsivän muustakin kuin masennuksesta, kun taas asian tiimoilta ensimmäinen tapaamani yksityinen psykiatri olisi kirjoittanut ekalla käynti keralla masennuslääkkeen.