Kun on aikaa havainnoida on aikaa huomata kaupungin hyvät ja huonot puolet.
Arkipäivisin kaupungilla muita edellä kulkevat tekopirteät mukatrendikkäät kosmopoliitit, tämä koostuu pääasiassa nuorista mutta myös aikuisista ja osittain senioreistakin. Todellisuudessa nämä "trendit" ovat menneen talven lumia ja 2001 kesän halpislinjastoa. Tämä on se pinnallinen puoli ihmisissä, valtaosa samasta ryhmittymästä tuntee olevansa myös keskimääräistä tietoisempi kaikesta ja hyvinkin älykäs. Todellisuudessa keskustelu ei ulotu omaa nenää pidemmälle ja räkäkin on pitkin poskea.
Ikitrendikkäät rikkinäisiin farkkuihin ja verkkareihin sonnustautuneet työläiset, Kotkan tukipilari. Ei ole Kotkassa paikkaa missä välttyä heiltä. Nauttivat kaupungin legendaarisen perinteen noudattamista ja harrastavat äärimmäisen pitkälle pohdittua juoruilua ja mukaälykästä vittuilua mitä ei suinkaan tehdä mano a mano vaan joukolla yhtä vastaan. Näissä pikkukylän piirissä onkin hyvin tietoista, älykästä, itsevarmaa porukkaa. On kuin tämä perinne olisi osa kotkalaisten elämäntarkoitusta. No mitäs sitä muutakaan?
Kukkahattutädit ja tuulipuku-Pekat käyvät töissä maanantaista perjantaihin ja katselevat tositv:tä onnellisena viikonloput palkkakukkaron nyörit tiukasti kiinni. Heidän mielestään maailma on turvallinen ja hyvä paikka olla sellaisenkaan kuin se on nyt mutta perfektionismilla ei ole rajoja. Tästä syystä tuulipuvut ovatkin saavuttaneet lokaalipoliittisesti vakaan ja vaikutusvaltaisen aseman.
Mamut ja muut kuten kaikki muutkin kotkalaiset pyörivät omissa piireissään. Mitä vaihtoehtoa heillä olisi?
Tarkemmin asiaa katsottuna arkipäivisin väännetään naama mutrulla mutta tekopirteänä töitä tai koulua tai mitä nyt arkipäivisin tekeekään. Viikonlopun koittaessa, mikä tässä tapauksessa ei tarkoita lauantaita vaan perjantai-iltaa kaupungin lukuiset baarit täyttyvät kuin saksalaiset polttouunit 40-luvulla. Siellä sitä ollaan kaikki niin ystävällistä ja mukavaa, ollaan pahoillaan viime viikolla sattuneesta väärinkäsityksestä tai 5 vuotta sitten tehdystä virheestä. No kaikkihan on hyvin, on viikonloppu, hengitys haisee vahvahkosti alkoholille eikä päivän nousulle näy loppua. Tätä jatkuu massatapahtumana, toiset puhuvat kultista, ympäri viikonlopun. Jos keskiviikkona oli risat farkut ja hikinen paita niin viikonloppuna on pistetty parasta päälle kun maailman valloitus alkaa lähimmästä baarista mikä tunnetaan maailmalla suosittuna, arvostettuna paikkana viettää laatuaikaa viikonloppuisin.
Eli kyllähän Kotkassa loppujen lopuksi kaikki on hyvin kunhan ei unohda katsoa kotkalaisen silmin.
Auta armias jos asiaa miettäisiin globaalisti. Edes globaalisti asiaa ei tarvitse miettiä, jopa royaliset helsinkiläiset häpeäisivät silmät päästään, puhumattakaan nyt kaupungeista joka löytyy maailman kartalta.
On se vaan legenda paikka se Kotka. Sisäpiirijuttunsa ja pienet piirit kuin 500 hengen pitäjässä jossain Savon keskellä. Työllistymisprosentti noin 13%, työttömiä vastaavasti 75%, loput määrittämättömässä asemassa. Viipurin keskustassa kadulla polvillaan makaava kengänkiillottaja tienaa varmasti enemmän kuin kotkalainen keskimäärin. Ostovoima ja kulutushan tuleekin nykyään Venäjältä. Kulttuurillisesti Kotkassa eletään vuotta 1917 ja ajanjuoksun lasku päättyi myös kyseisenä vuonna.
Onko tästä paikasta sitten jotain hyvää sanottavaa? Ulkopuolisen silmin tämä on ilmaista teatteria jokaiselle päivälle. Valitettavasti sympatiointi on pakollista joten kyllähän siinä vähän alakuloiseksi lopulta päätyy katsellen kokonaiskuvaa.
Jatkakaa vaan samalla ladulla.
Arkipäivisin kaupungilla muita edellä kulkevat tekopirteät mukatrendikkäät kosmopoliitit, tämä koostuu pääasiassa nuorista mutta myös aikuisista ja osittain senioreistakin. Todellisuudessa nämä "trendit" ovat menneen talven lumia ja 2001 kesän halpislinjastoa. Tämä on se pinnallinen puoli ihmisissä, valtaosa samasta ryhmittymästä tuntee olevansa myös keskimääräistä tietoisempi kaikesta ja hyvinkin älykäs. Todellisuudessa keskustelu ei ulotu omaa nenää pidemmälle ja räkäkin on pitkin poskea.
Ikitrendikkäät rikkinäisiin farkkuihin ja verkkareihin sonnustautuneet työläiset, Kotkan tukipilari. Ei ole Kotkassa paikkaa missä välttyä heiltä. Nauttivat kaupungin legendaarisen perinteen noudattamista ja harrastavat äärimmäisen pitkälle pohdittua juoruilua ja mukaälykästä vittuilua mitä ei suinkaan tehdä mano a mano vaan joukolla yhtä vastaan. Näissä pikkukylän piirissä onkin hyvin tietoista, älykästä, itsevarmaa porukkaa. On kuin tämä perinne olisi osa kotkalaisten elämäntarkoitusta. No mitäs sitä muutakaan?
Kukkahattutädit ja tuulipuku-Pekat käyvät töissä maanantaista perjantaihin ja katselevat tositv:tä onnellisena viikonloput palkkakukkaron nyörit tiukasti kiinni. Heidän mielestään maailma on turvallinen ja hyvä paikka olla sellaisenkaan kuin se on nyt mutta perfektionismilla ei ole rajoja. Tästä syystä tuulipuvut ovatkin saavuttaneet lokaalipoliittisesti vakaan ja vaikutusvaltaisen aseman.
Mamut ja muut kuten kaikki muutkin kotkalaiset pyörivät omissa piireissään. Mitä vaihtoehtoa heillä olisi?
Tarkemmin asiaa katsottuna arkipäivisin väännetään naama mutrulla mutta tekopirteänä töitä tai koulua tai mitä nyt arkipäivisin tekeekään. Viikonlopun koittaessa, mikä tässä tapauksessa ei tarkoita lauantaita vaan perjantai-iltaa kaupungin lukuiset baarit täyttyvät kuin saksalaiset polttouunit 40-luvulla. Siellä sitä ollaan kaikki niin ystävällistä ja mukavaa, ollaan pahoillaan viime viikolla sattuneesta väärinkäsityksestä tai 5 vuotta sitten tehdystä virheestä. No kaikkihan on hyvin, on viikonloppu, hengitys haisee vahvahkosti alkoholille eikä päivän nousulle näy loppua. Tätä jatkuu massatapahtumana, toiset puhuvat kultista, ympäri viikonlopun. Jos keskiviikkona oli risat farkut ja hikinen paita niin viikonloppuna on pistetty parasta päälle kun maailman valloitus alkaa lähimmästä baarista mikä tunnetaan maailmalla suosittuna, arvostettuna paikkana viettää laatuaikaa viikonloppuisin.
Eli kyllähän Kotkassa loppujen lopuksi kaikki on hyvin kunhan ei unohda katsoa kotkalaisen silmin.
Auta armias jos asiaa miettäisiin globaalisti. Edes globaalisti asiaa ei tarvitse miettiä, jopa royaliset helsinkiläiset häpeäisivät silmät päästään, puhumattakaan nyt kaupungeista joka löytyy maailman kartalta.
On se vaan legenda paikka se Kotka. Sisäpiirijuttunsa ja pienet piirit kuin 500 hengen pitäjässä jossain Savon keskellä. Työllistymisprosentti noin 13%, työttömiä vastaavasti 75%, loput määrittämättömässä asemassa. Viipurin keskustassa kadulla polvillaan makaava kengänkiillottaja tienaa varmasti enemmän kuin kotkalainen keskimäärin. Ostovoima ja kulutushan tuleekin nykyään Venäjältä. Kulttuurillisesti Kotkassa eletään vuotta 1917 ja ajanjuoksun lasku päättyi myös kyseisenä vuonna.
Onko tästä paikasta sitten jotain hyvää sanottavaa? Ulkopuolisen silmin tämä on ilmaista teatteria jokaiselle päivälle. Valitettavasti sympatiointi on pakollista joten kyllähän siinä vähän alakuloiseksi lopulta päätyy katsellen kokonaiskuvaa.
Jatkakaa vaan samalla ladulla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.