Olen siis reilun parinkymmenen oleva työssäkäyvä mieshenkilö..
Pelkään koko ajan, että kerron minun ja tyttökaverini välisisitä yksityisasioista muille. Ja uutena on tässä vähitellen tullut, pelkään että keksisin perättömiä juttuja tyttökaveristani ja kertoisin niitä kaikille!
Ja esimerkiksi jos olen jonkin ihmisen kanssa, niin mietin sen jälkeen että puhuinkohan sille näistä asioista! Ja vällä olen melkein "varma" että olen puhunut.. Ja aina kun juttelen jonkun kanssa taistelen vatsaan että en puhuisi paskaa sille.
Toinen on että mietin, että olenkohan pettänyt häntä..
Olisko kellään mitään neuvoja mikä auttais?
Pelkään koko ajan, että kerron minun ja tyttökaverini välisisitä yksityisasioista muille. Ja uutena on tässä vähitellen tullut, pelkään että keksisin perättömiä juttuja tyttökaveristani ja kertoisin niitä kaikille!
Ja esimerkiksi jos olen jonkin ihmisen kanssa, niin mietin sen jälkeen että puhuinkohan sille näistä asioista! Ja vällä olen melkein "varma" että olen puhunut.. Ja aina kun juttelen jonkun kanssa taistelen vatsaan että en puhuisi paskaa sille.
Toinen on että mietin, että olenkohan pettänyt häntä..
Olisko kellään mitään neuvoja mikä auttais?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä nuo ihan tutulta kuulostavat.
kokeile mindfullnesia.lue kerrasta poikki -kirja.
jos olo hankala,kannattaa käydä lekurilla ja kokeilla jotain mielialalääkettä
Kannattaa yrittää asioden olla vaan. Näin minäkin olen yrittänyt tehdä. Sitten, kun ajatus taas putkahtaa esiin, niin pienen tauon jälkeen ajatus tuntuu jo ihan hassulta. Olisikohan se loppuen lopuksi niin kamalaa, jos vahingossa joskus jotain lipsauttaisitkin sinun ja tyttökaverisi yksityisasioista? Nykyisinhän on ihmisiä jotka niistä jopa puhuu vaikka kuinka. Olen täällä palstalla lueskellut, että usein ihmiset, jotka eniten pelkäävät jotain asioita tekevänsä, kuten vaikka pettävänsä, ovat oikeasti niitä ihmisiä, jotka oikeasti vähiten ihmisistä tällaisia asioita tekisivät. Kannattaa ajatella, että jo kun mietit tuollaisia, niin huomaat mikä on oikein ja mikä väärin ja pelkäät tekeväsi väärin, etkä suvaitse sitä itsellesi, niin se kertoo jo sinulle, että olet ihan kunnon ihminen. Tsemppiä!
Mm... Oon kaksvitonen nainen jolla on kanssa jälkimmäinen ongelma. Mulla nämä aina liittyy johonkin tapahtumaan, ja tiedän tasan tarkkaan, että en olisi edes kerennyt tai saanut tilaisuuttaa mihinkään jyystämiseen. Mutta voi, että se ajatus on järkyttävä ja pelottava ja mulla reagoi koko kroppa noihin ajatuksiin. Menee kaikki ihan sekaisin... Luin ton kirjan kerrasta poikki ja siinä on kyllä tosi hyviä vinkkejä ja itsehoitoneuvoja. Itse en syö lääkkeitä pakkoajatuksiini. Haluan selvitä ilman. Toivottavasti pääsen näistä peloista ja saan taas jatkaa elämää ihanan rakkaan mieheni kanssa. Tottakai myös mun ongelma painaa häntä ja toivon, että myös hän jaksaa. Mindfullnesia en ole aiemmin harkinnut, mutta täytynnee tutustua. Olen myös pitänyt huolta lisäravinteista, kun mulla ainakin vatsa reagoi niin vahvasti, että ei aina pysty syömään kunnolla... B-vitamiinilisää, foolihappoa, D-vitamiinia, Magnesiumia ja E-EPA:a.
Moi!
Haluisko joku kertoa vähän tosta mindfullnessista, kun en ole siitä vielä kuullut? Kiinnostaisi. :) Jos se siis on joku hoitomuoto, niin millasia kokemuksia siitä on teillä?