Minulla usein esiintyy usein, että alan tärisemään, sydämen pulssi nousee, naama muuttuu punaiseksi, kädet ja jalat tuntuvat kylmiltä ja sitten tulee pakokauhun tunne ja minua alkaa oksettamaan ja tuntuu, että pitäisi olla kokoajan liikkeellä jotta asia helpottaisi. Yritän tehdä muita asioita tai ajatella muita ajatuksia jotta asiat menevät pois ja joskus menevätkin. Alan esimerkiksi hilpaamaan kivespussia ja repimään joitakin helposti lähteviä karvoja pois ja samalla jalat tärisee.
Lisäksi jos luen lehdestä, esimerkiksi jostain mielisairaudesta, luulen, että minulla on sellainen samanlainen sairaus ja alan panikoimaan kuinka kauheaa se olisi, mutta samalla tunnen syyllisyyttä siitä, että jotkut oikeasti kärsivät tuostakin sairaudesta, enkä saisi ajatella sitä pahana asiana. Esimerkiksi luin jostain, että epilepsiassa ihmiset alkavat näkemään itsensä kävelevän kadulla vastaan ja aloin katselemaan onko minä tuossa esimerkiksi sanomalehden kuvassa minun kasvot, piti vain katsoa, koska olin lukenut sen artikkelit, mutta tiedän että ne eivät ole minun, mutta tunnen kuinka paniikkioireet lähtevät päälle jossen tarkista tilannetta.
Lisäksi joiden elokuvien juoni pelottaa, esimerkiksi Truman Show ja Matrix alan pelkäämään, jos olenkin jonkinlaisessa Matrixin kaltaisessa maailmassa tai jos kaikki ympärillä olevat ihmiset ovatkin näyttelijöitä. Ajatukset saavat aikaan samanlaisen paniikkitunnelman kuin jo sanoin ja tunnen kovaa ahdistusta ja oksennusta. Toinen hyvä leffa on Men In Black, jossa on tämä ötökkä joka on ottanut ihmisen muodon ja alan pelkäämään josko näin on oikeasti. Muutenkin kauhuelokuvissa en saa helposti unta ja eläydyn todella helposti juoneen mukaan. Myöhemmin tajuan kuinka hullulta ajatus kuulostaa, mutta ajatus on saanut saman paniikkireaktion kuin mainitsin aiemminkin. Myöhemmin tällaiset tunteet ja ajatukset hävettävät. Myös jotkut filosofiset ja muut vaikeat ajattelutavat aiheuttavat ahdistusta, esimerkiksi se kuinka iso maailmankaikkeus on, mutta ajatukset menevät ohi, kun alan tekemään muuta. Lapsena usein minulle aiheutti paljon ahdistusta, jos kuulin jossain menevän ambulanssin ja pelkäsin, että vanhempani voivat mennä tuossa ambulanssissa ja minun piti soittaa ja varmistaa tilanne.
Pahoittelen huonoa kieliasua. :P Olen 20-vee mies. Onko minulla paniikkihäiriö / pakko-oireinen häiriö? Minulla on ollut näitä oireita monta vuotta, mutta olen liian häpeissäni niistä jotta voisin puhua niistä. Kiitän etukäteen.
Lisäksi jos luen lehdestä, esimerkiksi jostain mielisairaudesta, luulen, että minulla on sellainen samanlainen sairaus ja alan panikoimaan kuinka kauheaa se olisi, mutta samalla tunnen syyllisyyttä siitä, että jotkut oikeasti kärsivät tuostakin sairaudesta, enkä saisi ajatella sitä pahana asiana. Esimerkiksi luin jostain, että epilepsiassa ihmiset alkavat näkemään itsensä kävelevän kadulla vastaan ja aloin katselemaan onko minä tuossa esimerkiksi sanomalehden kuvassa minun kasvot, piti vain katsoa, koska olin lukenut sen artikkelit, mutta tiedän että ne eivät ole minun, mutta tunnen kuinka paniikkioireet lähtevät päälle jossen tarkista tilannetta.
Lisäksi joiden elokuvien juoni pelottaa, esimerkiksi Truman Show ja Matrix alan pelkäämään, jos olenkin jonkinlaisessa Matrixin kaltaisessa maailmassa tai jos kaikki ympärillä olevat ihmiset ovatkin näyttelijöitä. Ajatukset saavat aikaan samanlaisen paniikkitunnelman kuin jo sanoin ja tunnen kovaa ahdistusta ja oksennusta. Toinen hyvä leffa on Men In Black, jossa on tämä ötökkä joka on ottanut ihmisen muodon ja alan pelkäämään josko näin on oikeasti. Muutenkin kauhuelokuvissa en saa helposti unta ja eläydyn todella helposti juoneen mukaan. Myöhemmin tajuan kuinka hullulta ajatus kuulostaa, mutta ajatus on saanut saman paniikkireaktion kuin mainitsin aiemminkin. Myöhemmin tällaiset tunteet ja ajatukset hävettävät. Myös jotkut filosofiset ja muut vaikeat ajattelutavat aiheuttavat ahdistusta, esimerkiksi se kuinka iso maailmankaikkeus on, mutta ajatukset menevät ohi, kun alan tekemään muuta. Lapsena usein minulle aiheutti paljon ahdistusta, jos kuulin jossain menevän ambulanssin ja pelkäsin, että vanhempani voivat mennä tuossa ambulanssissa ja minun piti soittaa ja varmistaa tilanne.
Pahoittelen huonoa kieliasua. :P Olen 20-vee mies. Onko minulla paniikkihäiriö / pakko-oireinen häiriö? Minulla on ollut näitä oireita monta vuotta, mutta olen liian häpeissäni niistä jotta voisin puhua niistä. Kiitän etukäteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oireiden perusteella tuo näyttäisi yleistyneeltä ahdistuneisuushäiriöltä ja paniikkihäiriöltä. Jos sinulla on ollut noita jo lapsena, sinulla on ilmeisen herkkä stressihormonien säätelyjärjestelmä. Vältä täydellisesti kofeiinia ja kaikkea muuta stressihormonitasoja kohottavia päihteitä ja sapuskoita.
http://qmies.blogit.fi/
Kauhuelokuvat tietysti aiheuttavat vilkkaassa mielikuvituksessa aikamoisen sotkun. Ei se ole ihme. Mutta eihän näitä elokuvia ole pakko katsella. Mutta tuo on kyllä tuiki tavallista. Itse luin taannoin jutun siitä ... missä se nyt oli silloin muinoin se kahden tytön murha. Hesarin kuukausiliitteesä oli siitä juttu. Sinä iltana en meinannu saada unta kun odotin kokoajan että joku murhaaja tulee ja pistää ranttaliksi. Mutta nuo fyysistet oireet viittaa jonkinasteiseen ahdistusalttiuteen, eli ei kuulosta siltä että olisit mielenvikainen. Varmasti suurimmalla osalla tulee ikävä olo jos lukee lehdestä jostain sairaudesta, alkaa stressaamaan että mitäpä jos minä saan sen..... ja ambulanssi aiheuttaa aika ikävän ahdistuspuuskan ainakin itsessäni.
Mulla on toisaalta ahdistuneisuushäiriö, eli olen melkein kokoajan ahdistunut. Mutta nämä episodit joita mainitsin yllä, aina pahentavat oloa. Eli en olisi sinuna huolissani mielenterveydestä sinällään, mutta reagoit fyysisesti voimakkaasti tällaisiin ärsykkeisiin. Jos tämä vaiva todella haittaa elämääsi, niin kannattaa käydä lekurissa. Niiltä löytyy kaikenmosta rohtoa. Mutta jos oireet on ohimeneviä ja pystyt niitä kontrolloimaan, ja uskot ettei oireet ole vaarallisia ja menevät ohi, niin ilman lääkkeitä tietysti kannattaa yrittää olla, koska ei lääkityskään ilman onglemia aina suju. Mutta esim Propal voisi sinun tapauksessa auttaa, kun sydän hakkaa kovaa. Se rauhoittaa sydäntä, mutta ei ole mielialalääke jota pitää joka päivä syödä. Mutta ei pidä pilata elämäänsä tällaisen vaivan takia. Lääkäri on kyllä oikea henkilö auttamaan. Ei tällaista ainakaan lääkärin edessä kannata häpeillä. Lääkärille paljon enemmän harmaita hiuksia aiheuttaa sellaiset jotka ei usko että päässä on vikaa vaan luulevat että heillä on oikeasti joku fyysinen sairaus kun oireet on niin kovia.