Olen sitten hieman aloittelija tässä hommassa mutta toivottavasti nautitte:
Sysi pimeässä vaellan
pahuus verhoutuu ympärilleni
olen paholainen ihmis asussa
ulvontani kaikuu järvien ja jokien mukana kaukaisuuteen
kuun valaisemina, ne hohtavat
kuin yksinäinen hiili nuotiossa
ne hohtavat mustuutta
pahuutta, sitä mitä ihminen idiotismillaan aikaan saanut on
kuu on auringon paikan viimein ottanut
paholainen jälleen haudastaan nousta voi
leikkiä kanssasi kuin karitsa
etkä huomaisi, sen pahuutta
koska se on niin supliikki
se tietää sen, muttei kerro
nauraa idiotismillesi, syvin laukein äänin
aurinko nousee taivaan rannan takaa
toivo uusi herää henkiin
uusi päivä, uudelleen synty
uusi elämä
onko päivä sen parempi
lokit nauravat räkäisesti tietämättömyyden syvään lankeavalle mitättömyydellesi
katson hiljaa taakse ulapan
purjelaivan siellä näen menevän
minne menossa, en tiedä
huutaisinko, ottakaa minut kyytiin
seuduille paremmille
muuttaisiko se mitään
paikka parempiko minua siellä odottaisi
tiedä sitä en
enkä sanoa osaa en.
Sysi pimeässä vaellan
pahuus verhoutuu ympärilleni
olen paholainen ihmis asussa
ulvontani kaikuu järvien ja jokien mukana kaukaisuuteen
kuun valaisemina, ne hohtavat
kuin yksinäinen hiili nuotiossa
ne hohtavat mustuutta
pahuutta, sitä mitä ihminen idiotismillaan aikaan saanut on
kuu on auringon paikan viimein ottanut
paholainen jälleen haudastaan nousta voi
leikkiä kanssasi kuin karitsa
etkä huomaisi, sen pahuutta
koska se on niin supliikki
se tietää sen, muttei kerro
nauraa idiotismillesi, syvin laukein äänin
aurinko nousee taivaan rannan takaa
toivo uusi herää henkiin
uusi päivä, uudelleen synty
uusi elämä
onko päivä sen parempi
lokit nauravat räkäisesti tietämättömyyden syvään lankeavalle mitättömyydellesi
katson hiljaa taakse ulapan
purjelaivan siellä näen menevän
minne menossa, en tiedä
huutaisinko, ottakaa minut kyytiin
seuduille paremmille
muuttaisiko se mitään
paikka parempiko minua siellä odottaisi
tiedä sitä en
enkä sanoa osaa en.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä aamuhämärässä, pienemmässä mitakaavassa esitettyä. Sytykkeenä toimi runossasi tämä kohta: .."nauraa idiotismillesi," sekä tämä: "paikka parempiko minua siellä odottaisi
tiedä sitä en
enkä sanoa osaa en."
Aamuhämärässä ulkona istuin.
Katselin, kuuntelin.
Orava nurmikon poikki pinkaisi.
Sen tuuhea häntä kohti taivasta sojotti.
Jäin miettimään. Tuon hännän tehtävää.
Vinkuva haukka taivaalla liiteli.
Se saalistaan seurasi, sitten se hyökkäsi.
Kyntensä saaliin selkään iski.
Julmalta se näytti.
Jäin miettimään. Noiden kynsien tehtävää.
Katselin kesäkukkia laatikoissaan.
Kukat pihan puolelta oli tyystin lurpallaan.
Ensi halla oli niitä koskettanut.
Kuin sivalluksen toiselle poskelle antanut.
Jäin miettimään. Noiden kukkien tehtävää.
On parasta sisälle astua. Kahvia juomaan,
lehteä lukemaan.
Lehdessä saattaa olla aatosta, hivenen
viisaampaa.
Kenties?
jaksa keskittyä kovin pitkiin teksteihin, ehkä se on hassua koska itse kirjoitan lähes megapitkää rönsyilyä, mutta tämän ja "hämärän rajamailla" jaksoin lukea pituudesta huolimatta; "hämärän rajamailla" -runossa keskittymiseni hieman herpaantui, mutta tämä oli sujuva lukea. Teksti menee sujuvasti eteenpäin täydentäen sisältöään ja sitä tunnekuvaa mikä runossa on. Omalla tavallaan toimiva kokonaisuus.
Kiva kun kirjoitat palstalle. Tervetuloa.
:)