kertomasi perusteella
olen muuttanut
-
hyväksyn rakkautesi muualta
välttävin sanakääntein
jalkojen heiluttelun lomassa
hallitsematon haipuminen
hiljainen verhot eteen
vaikutelmiin perustuvat
seepiaan syvenevät
romanttiset syyt
kadut joka suudelmaa
jokainen lasi särkyvä
hymysi laitapuolella
sadetta revitään kahtia
olen muuttanut
-
hyväksyn rakkautesi muualta
välttävin sanakääntein
jalkojen heiluttelun lomassa
hallitsematon haipuminen
hiljainen verhot eteen
vaikutelmiin perustuvat
seepiaan syvenevät
romanttiset syyt
kadut joka suudelmaa
jokainen lasi särkyvä
hymysi laitapuolella
sadetta revitään kahtia
Vastaukset 6
Vanhimmat
tätä runoa ei ole helppo kommentoida ja
haluaisin tehdä sen yhtä täsmällisesti kuin Sinä
itse teet.
Seepia oli minulle vieras sanana,
piti oikein Googlettaa että tietäisin mistä
on kyse. Se oli hieno mauste runossasi,
antoi taas sitä omanlaistaan mystiikkaa siihen.
Runosi ensimmäinen, siis varsinainen säkeistö.
Se jättää minulle ainakin hyvin haikean tunnelman,
jotenkin kuin luovuttamista ( tulkitsen ehkä väärin )
' kadut joka suudelmaa
jokainen lasi särkyvä '
Pysäyttävä kohta, mutta kyllä oikeastaan kokonaisuuskin
on sitä.
Hieno.
Kiitos. Tutkailin digikameran toimintoja tuossa eräs päivä ja äkkäsin sellaisen seepia-toiminnon.. eli kuvaa voi sävyttää sellaiseksi vanhahtavan rusehtavaksi.
Eräänlaista luovuttamista.. mutta ei niin kielteisessä mielessä.. kyllä asioita voi jättää ja niistä voi luopua menettämättä.. ne ovat osa jonkinlaista kasvua.. jotain uutta tulee tilalle. Hmm... henkilökohtaiseen teologiaani on vaikuttanut paljon kalvinismi, joka korostaa mm. ihmisen ratkaisuvallan rajallisuutta ja sitä että kaikki on ennaltamäärättyä. Tämä heijastuu myös ajatteluuni ihan arkiajattelussa.. En paljoakaan stressaa aivojani sillä mitä pitäisi tehdä tai mitä olisi pitänyt tehdä toisin.. kaikki on kuitenkin ennalta määrätty.. mikään ei voisi päättyä toisin. Eli luovuttaminen.. kyllä ja ei.. tavallaan :)
jos sinun pitää valita, syötkö omenan vai päärynän ja valitset omenan, luulet, että se oli jo ennalta määrätty, hih =D
Niin, mielenkiintoinen kysymys.. lähinnä siis puhuin teologisesta opista, jota ei kai kovin paljoa ole sovellettu arkielämää koskevaksi. Kristinoppi jättää tietyt asiat auki, ratkaisematta.. Raamatussa mainitaan sattuman vaikutus asioihin yhden kerran.. pidän mahdollisena, että tähän kaikkeen on ohjelmoitu myös sattuma, tiettyihin asioihin siis.. ja kuten kai korostinkin kyse on henk.koht. ajattelusta, lähinnä Lindalle osoitin.
Tämä runo sai minut taas mietteliääksi, osasit tuolla seepialla(valokuvien räpsijänä en ajatellut sitä mustekalana vaan värinä:) luoda vanhanaikaisen tunnelman joka alati minuun vetoaa...
Ja tuo loppu oli varsinainen kohokohta "hymysi laitapuolella sadetta revitään kahtia", kieltämättä ihan yhtäkkisesti tuli mieleeni yksinäinen kadunmies joka kadun laitamilla norkoilee ja jonka hymyä ei kukaan huomaa, ei edes sade, miten eriarvoista elämä voikaan olla:)
Hitsin hieno kokonaisuus tämä runosi! (ilman meikäläisen hassuja ajatuksia:)
Kiitos. Joo, kamerasta minäkin tuon äkkäsin. Yritin jopa jotain kuvaa sävyttää, mutta en nyt oikein tiedä... Ei minusta valokuvaajaa kyllä tule.. Hmm.. kamera kyllä kulkee tänään mukana.. tuli äkillinen halu kuvata raitiovaunua..omaksi ilokseni, se on mielestäni niin kaunis.
Vanhanaikainen tunnelma minuunkin vetoaa.. vaikka olen kehityuskoinen.. mutta järkeilen niin, että tietyissä asioissa ei ole päästy eteenpäin, ei ole kyetty kehittymään.. siksi vanha on parempaa. Jos joku keksii jonkun uuden tavan tehdä jotain, niin olen kyllä korvat ja silmät auki...
Tämä runo on silmissäni entisestään parantunut.. hyvä niin, joskus käy päinvastoin, että katuu sen lähettämistä. Kadunmies sateessa.. aina ilahduttaa, jos runoni herättää mielikuvia:)