Minulla on se selvästi maaninen kausi menossa. Olen laihtunut kesän aikana 7 kg:a ja itsetuntoni on pilvissä. Olen erittäin aktiivinen ja liikun paikasta paikkaan ja seurasta seuraan. Olen juhlinut nyt joka vapaa vikonloppu paljon ja tuntuu, että minä edes saa krapulaa enää. Puhun todella paljon ja nopeasti.
Minulla on ollut tälläinen samantapainen jakso vuonna 2005, tosin ei näin maanisena ollenkaan. ja kun se meni ohitse tipuin kirjaimellisesdti korkealta. masennuin täsyin tuon kesän aikana ja painoni nousi todella nopeasti. Jouluukuussa oloni oli jo tasaantut ja siitä pikku hiljaa elin tasaista ehkä vähän kurjaakin aikaa.
Vuosi 2008 oli minulle todella raskas. Jouluaattona ensimmäistä kertaa minulla oli oikein mukavaa viettää joulua. Uusivuosi meni mukavasti ja siitä oloni alkoi kohentumaan. Kesäkuussa oloni alkoi selvästi paranemaan ja heinäkuussa alkoi oloni olemaan todella aktiivinen ja positiivinen. Oloni on edelleen mahtava, mutta keskittymiskykyni on kyllä huonontunut kovasti. TV.tä en ole katsonut heinäkuun jälkeen, koska yksinkertaisesti en jaksa keskittyä siihen ja olen koko ajan menossa. kotona ollessani minulla on täällä kovasti aina puuhattavaa. keskittymisenpuute jopa hieman häiritsee minua.
En syö lääkkeitä. En ole siis ikinä edes käynyt lääkärille puhumassa masennuksesta, vaan olen selvinnyt siitä yksin aina yli. viimeksi oli kyllä lähellä etten mennyt. mutta pärjäsin ilman.
Nyt mietinkin, että missä menee raja normaalin maanisen ja masentuneen käytöksen välillä ja kyseisen sairauden välillä? minulla nämä maaniset kaudet eivät ole mittään sellaista, missä saattaisin ottaa lainoja ym...mutta pelkään kyllä, että tippuuko tässä korkealta jossain vaiheessa? ja jos tippuu, niin kannattaako mennä silloin lääkäriin ja kertoa myöskin maanisesta kaudesta...
tyttö-83
Minulla on ollut tälläinen samantapainen jakso vuonna 2005, tosin ei näin maanisena ollenkaan. ja kun se meni ohitse tipuin kirjaimellisesdti korkealta. masennuin täsyin tuon kesän aikana ja painoni nousi todella nopeasti. Jouluukuussa oloni oli jo tasaantut ja siitä pikku hiljaa elin tasaista ehkä vähän kurjaakin aikaa.
Vuosi 2008 oli minulle todella raskas. Jouluaattona ensimmäistä kertaa minulla oli oikein mukavaa viettää joulua. Uusivuosi meni mukavasti ja siitä oloni alkoi kohentumaan. Kesäkuussa oloni alkoi selvästi paranemaan ja heinäkuussa alkoi oloni olemaan todella aktiivinen ja positiivinen. Oloni on edelleen mahtava, mutta keskittymiskykyni on kyllä huonontunut kovasti. TV.tä en ole katsonut heinäkuun jälkeen, koska yksinkertaisesti en jaksa keskittyä siihen ja olen koko ajan menossa. kotona ollessani minulla on täällä kovasti aina puuhattavaa. keskittymisenpuute jopa hieman häiritsee minua.
En syö lääkkeitä. En ole siis ikinä edes käynyt lääkärille puhumassa masennuksesta, vaan olen selvinnyt siitä yksin aina yli. viimeksi oli kyllä lähellä etten mennyt. mutta pärjäsin ilman.
Nyt mietinkin, että missä menee raja normaalin maanisen ja masentuneen käytöksen välillä ja kyseisen sairauden välillä? minulla nämä maaniset kaudet eivät ole mittään sellaista, missä saattaisin ottaa lainoja ym...mutta pelkään kyllä, että tippuuko tässä korkealta jossain vaiheessa? ja jos tippuu, niin kannattaako mennä silloin lääkäriin ja kertoa myöskin maanisesta kaudesta...
tyttö-83
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä kannattaa mennä lääkäriin jo nyt.Sairausjaksot ilman lääkkeitä ja hoitokontaktia pahenevat joka kerralla ja et kai halua mennä tosi huonoon kuntoon jossa et mahda enää itsellesi mitään ja kaikki menee sekaisin.
Itse olen tippunut monta kertaa korkealta ja lujaa masennukseen. Olen selvinnyt kuitenkin kaikista masennus jaksoista, mutta mania jaksot ovat olleet kohtalokkaita. Rahan tuhlausta, päihteitä, rikoksia, todella paljon irtosuhteita. Tänä kesänä oli selvästi taas maniaa ja lähimmäiseni saivat minut suostuteltua hoitoon enne kuin sattuisi mitään haavereita. Se on kyllä kieltämättä kurja tunne tipahtaa pilvistä takaisin todellisuuteen, menettää niin paljon kaikkea kivaa. Nyt alotin syömään lamictalia ja toivon että auttais jos masennusta alkais pukata.
Rahaa on tosiaan palanut ja huumeita ja alkoholia mennyt paljon enemmän kun normaalisti, mutta kun en ole saanut niistä edess laskuja tai krapulaa...ja irtosuhteita olen todellakin harrastanut, koska kaikki ihmiset tuntuneet niin mukavilta...lapsuuden aikaiset tapahtumat ovat olleet kovasti mielessäni. On tapahtunut myös paljon rankkoja asioita lapsuudessa ja olen aina ajtellut, että se joka niitä alkaa säälimään ei onnistu elämässään, mutta jostain syystä ne ne ovat olleet nyt paljon mielessäni ja olen vasta alkanut todella tajuamaan, miten lapsuuteni oli aika rankka.
Ajatuksenjuoksu on on vaan tosiaan ihan mahdotonta ja suunnitelmat vaihtuvat todella tiuhaan tahtiin. Mutta uskon, että pikku hiljaa tästä alkaa rauhoittumaan ja ehkä jopa tasaiseen kauteen ollaan menossa. Mutta en voi kieltää, ettenkö pitäisi tästä tunteesta ja toivoisi sen jopa jatkuvan vaikka vähän pitempään, koska tosiaan olen kuitenkin järjissäni ja tiedän mitä teen.
tyttö-83
että tiedän mitä teen. Ja luulin että kaikki on vielä hyvin vaikka nukuin enää 2h/vrk...