Hei vaan kaikki.. Ajattelin hiukan purkaa mieltäni tänne. Vauvakuumeeni on kova, ollut jo noin vuoden ajan (ennen sitäkin, mutta aika lievänä). Miehelläni taas ei vauvakuumetta toistaiseksi ole näköpiirissä, kuka tietää, tuleeko varsinaista kuumetta koskaan. Mieheni haluaisi lapsia, mutta ei vielä. Olemme asiasta useasti puhuneet ja ymmärrän kyllä mieheni kantaa, koska olemme suht. nuoria ja meillä on vielä "aikaa". En kuitenkaan voi tunteilleni mitään. Ahdistaa, kun ympärilläni kaikki lisääntyvät. Meiltä kysytään jatkuvasti, että koskas se vauva oikein tulee. Pakko näyttää aina vaan iloiselta ja sanoa "sitten joskus, ei ole kiire!". Omasta vauvakuumeesta ei ole kiva puhua, kun ei mies vielä halua. Tuntuu, että muut säälivät, jos kerron miten asia on. Harmittaa kovasti kaikki tämä. Toivon jopa salaa, että tulisi vahinko, mies kun on sanonut, että niin jos kävisi, niin ei haittaisi. Ei vaan tietoisesti halua siihen ryhtyä. En halua häntä painostaa, joten en voi hänellekään pahasta mielestäni puhua.. Harmittaa olla tämän kanssa niiiin yksin... :(
Suruinen kuumeilija...
diipadaapadei
12400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ikäisiä sitten olette?Eihän ne lapset aina pakosta enää 30v edes onnistu.
eli 22-vuotiaita. Monet kyselyt lähipiirissämme johtuu varmasti siitä, että nuoresta iästä huolimatta olemme yhdessä olleet "jo" 5 vuotta. En kuitenkaan nyt haluaisi tarrata tähän ikään. Se ei ole kovin iso lohdutus, että aikaa on vielä, kun mieli on maassa..
Teksti oli aivan kuin minun suustani! Ollaan jopa samanikäisiä.
Jos itse kirjoittaisin tilanteestani niin en muuttaisi sanaakaan.
Täysin sama tilanne itselläkin! Todella ahdistavaa kun haluaisi niiiiin paljo sitä omaa kääröä, mutta mies ei vielä...ja kun ei oo oikein painostaa toista jne jne.. Itsekin täytän 22 ihan kohta. Ei kait auta kun odottaa....
Kiitoksia kommenteistanne. Ihanaa tietää, etten ole ainoa tässä tilanteessa. Ja etten ole ainoa tämän ikäinen! Tuntuu, että kaikki ikäiseni kaverit/tutut/sukulaiset ovat joko jo lisääntyneet ja ne jotka eivät ole, katsovat kieroon, jos puhun vauvakuumeesta ("siis sähän oot vielä niin nuorikin, miksi et nauti nuoruudestasi, vauvan voi tehdä myöhemminkin.."). Ongelma vaan on, että olen elänyt jo nuoruuttani ihan tarpeeksi. Haluan asettua aloilleni ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen elämässä. Sitä paitsi, mistä sitä tietää, kuinka kauan vauvan saamiseen todellisuudessa menisi. Voihan siihen mennä vuosikaudet, tai entä jos ei ikinä voisikaan saada?! Ikäkin kuitenkin voi tuoda mukanaan lisää ongelmia.. Mutta no, ehkä se tästä. Miehen kanssa sain puhuttua asiasta, kun näki, että joku vaivaa ja arvasi mistä on kyse. Mieli on vähän parempi, vaikka ei vauvaa vielä olekaan suunnitelmissa...
Ihan samassa tilanteessa minäkin! Sama on ikä ja sama juttu että mies ei vielä ole valmis isäksi.. "Sitten kun on isompi asunto ja elämäntilanne parempi..." Mies on vakituisessa hommissa mutta itse olen työtön, ammatti kyllä löytyy mutta ei töitä.. Ei kait se auta kun ootella että se pieni käärö joskus tulisi...
Meillä tilanne sallisi hyvinkin lapsen. Oma kämppä on ja molemmilla nk. vakituiset työpaikat.. Mutta eiköhän me kaikki sitten joskus omat pienet kääröt saada, jos vaan kaikki muuten hyvin. Pitää vaan jaksaa odottaa ja nauttia elämästä muilla tavoin.
Ei se lasten saaminen ikää katso itse olen 22v ja mieheni on kanssa ja olemme kanssa olleet yhdessä jo 5v :D Ja meillä on 5v ja 2v lapset ja olemme hyvin onnellisia vaikka olemmekin nuoria vanhempia.Ja halusimme nuorina vanhemmiksi emmenkä koe että olisimme jääneet mistään paitsi koska kummatkin on hyvin nuorena aloittaneet kaikki ryyppy ja muut touhut mihin ehti jo murros iässä kyllästyäkkin onneksi.Elämä ei voisi paremmin ollakkaan koska lapset vain täydentävät meitä =)))
Minä en takertuisi kenenkään vanhemman ikään. Ikä ei ratkaise kaikkea (toki teini-ikäisellä on usein hankalampaa kuin kolmikymppisellä koulunsa käyneellä, mutta ei se tee kenestäkään huonoa äitiä/isää). Tiedän todella hyviä vanhempia, jotka ovat nuorena lapsensa saaneet.
Itselläni asiat selvenivät tänään kovin paljon. Aloimme melkein vahingossa jutella asioista miehen kanssa ja mies sai vihdoinkin kunnolla perusteltua minulle, miksei vielä lapsia halua. Suruni tästä yksipuolisesta vauvakuumeesta haihtui, kun tajusin, että mies niitä lapsia todella haluaa! Hänellä on vaan tiettyjä asioita, jotka hän haluaa pois alta ennen lapsen tuloa. Perustelut olivat hyvin järkeviä ja käytännöllisiä, asioita, joita en edes itse ollut kunnolla ajatellut. Mutta mieli on nyt parempi ja jaksan nyt odottaakin paremmin, kun tiedän tarkemmin, mihin asti täytyy odottaa :) Ennen se epävarma "sitten joskus" söi luottamusta siihen tuleeko miehelle kuumetta koskaan..
Eli ehkä tämä tästä vielä lutviutuu. Pikemmin kuin olisin arvannutkaan :)
perheenlisäystä
mulla ihan sama tilanne kun alkuperäisellä kirjoittajalla!!
oikeen itkettää kun näen nuoria äitejä ja isiä onnellisina...
minä olen vasta 19 (kohta 20) ja mieheni 25.
molemmat vakityössä, oma asunto, oma auto jne.
mies haluaa kyllä lapsia mutta joskus. ja mua pelottaa että tämä "joskus" ei välttämättä koskaan tule.. olen sen hänelle sanonutkin ja hän sanoi että haluan kyllä mutta vasta joskus 30 vuotiaana.. eli vielä viis vuotta pitäis kärvistellä... pitkä aika kun ei muut kun vauvat pyöri mielessä...
itse olen kanssa salaa toivonut vahinkoa.. nyt lopetankin pillerit miehen kehotuksesta (olen ollut tosi masentunut ja testaamme johtuuko niistä). mies sanoi että käytetään sitten kondomia. kumpikaan ei sitä kyllä halua käyttää joten toivon että miehen mieli muuttuisi ja se kortsu "unohtuisi" ;)
mies on sanonut kans että jos vahinko tulisi niin se pidettäis ja oltais onnellisia siitä lapsesta. mutta ei halua vielä alkaa yrittämään. häntä ns.pelottaa...
ja ed kirjottajalle.
emmä ainakaan miestäni tämän takia vaihda. parempi odottaa ja saada lapset sen miehen kanssa ketä oikeeesti rakastaa. en haluaisi lapsia muiden kuin tämän miehen kanssa. koska vain tämä mies voisi olla lapselleni paras isä ja vain hänen kanssa haluan yhteistä perheenlisäystä ja kasvattaa lapsemme kunnon aikuisiksi
juttujes kanssa mutta älä vaan painosta miestäs tai se ei koskaa haluu lapsii!