Missä menen

En tiedä en haluaisi lääkäriin.Ja sairaalaan vielä vähemmän.Olen käynyt lääkäreillä jo kymmenen vuotta ja lopettanut hoidot ja lopettanut lääkkeet.Joka ikinen kerta olen kaiken lopettanut kesken.En kestä niiden katseita ja kysymyksiä ihan ku he tietäisivät.Työpäivän jälkeen he menevät kotiin ja se on siin mutta minä jään enkä parane.En koskaan.Nämä lääkkeet mitä tällä kertaa syön pitäisi auttaa nukkumiseen ja ruokahalun nousemiseen mutta eivät auta vaikka olen niitä kauan syönyt.Nyt ne lopetin eikä mitään muutosta huonompaan tai parempaan ole tullut moneen viikkoon.Haluaisin ehkä jonnekin nukkumaan etten olisi niin vihainen.

Vai menenkö missään kirjoitti:

En tiedä en haluaisi lääkäriin.Ja sairaalaan vielä vähemmän.Olen käynyt lääkäreillä jo kymmenen vuotta ja lopettanut hoidot ja lopettanut lääkkeet.Joka ikinen kerta olen kaiken lopettanut kesken.En kestä niiden katseita ja kysymyksiä ihan ku he tietäisivät.Työpäivän jälkeen he menevät kotiin ja se on siin mutta minä jään enkä parane.En koskaan.Nämä lääkkeet mitä tällä kertaa syön pitäisi auttaa nukkumiseen ja ruokahalun nousemiseen mutta eivät auta vaikka olen niitä kauan syönyt.Nyt ne lopetin eikä mitään muutosta huonompaan tai parempaan ole tullut moneen viikkoon.Haluaisin ehkä jonnekin nukkumaan etten olisi niin vihainen.

Oletko ollut terapiassa koskaan?
Ensiarvoisen tärkeää on nyt kuitenkin, että menisit lääkäriin. Kotona murehtiminen ei auta. Niin kuin olet jo huomannutkin. Ja varmasti pahempaan suuntaan olosi vain on mennyt?
Sairaalahoito on oikeasti ihan hyvä vaihtoehto. anna itsellesi mahdollisuus paranemiseen. Jookos?
Jos olet kokenut, että kokeillut lääkkeet eivät ole auttaneet, niin nyt sitten lääkäriin vaan taas. Ja kerrot, etteivät ne auttaneet. Mutta lääkitystä ei koskaan pitäisi mennä itsekseen lopettamaan Jo pelkästään se, voi aiheuttaa järkyttäviä olotilojen romahtamisia ja muuta negatiivista.
Saatko puristettua itsestäsi sen verran, että soitat terv.keskukseen? Olen täällä tukenasi. Sanot vain puhelimessa, että et ole 4 päivään kyennyt mihinkään. ja tarvitset apua. nyt heti.
Voimia!!

Et ole yksin kirjoitti:

Oletko ollut terapiassa koskaan?
Ensiarvoisen tärkeää on nyt kuitenkin, että menisit lääkäriin. Kotona murehtiminen ei auta. Niin kuin olet jo huomannutkin. Ja varmasti pahempaan suuntaan olosi vain on mennyt?
Sairaalahoito on oikeasti ihan hyvä vaihtoehto. anna itsellesi mahdollisuus paranemiseen. Jookos?
Jos olet kokenut, että kokeillut lääkkeet eivät ole auttaneet, niin nyt sitten lääkäriin vaan taas. Ja kerrot, etteivät ne auttaneet. Mutta lääkitystä ei koskaan pitäisi mennä itsekseen lopettamaan Jo pelkästään se, voi aiheuttaa järkyttäviä olotilojen romahtamisia ja muuta negatiivista.
Saatko puristettua itsestäsi sen verran, että soitat terv.keskukseen? Olen täällä tukenasi. Sanot vain puhelimessa, että et ole 4 päivään kyennyt mihinkään. ja tarvitset apua. nyt heti.
Voimia!!

Olen käynyt nyt terapiassa säännöllisesti kolme vuotta mutta ei olla edistytty yhtään.Sitä ennen olen käynyt muilla terapeuteilla myös mutta apua ei ole löytynyt.Ja kaiken maailman lääkkeitä olen kokeillut.Ja sitten jätän kaiken kesken koska vihaan niitä lääkäreitä.En edes tiedä mitä tekisin sairaalassa sillä en saisi hoitopaikkaa.Ja mun ahdistus lääkäreitä kohtaan on kasvanut niin suureksi etten pysty menemään sinne.Lääkketkin lopetin osin siksi etten halua mennä niitä uusimaan ja puhumaan.En usko enää lääkkeisiin mutta jonkun paikan tarvitsisin mitä mulle ei tarjota.Ja siltikään en sinne halua

Vai menenkö missään kirjoitti:

Olen käynyt nyt terapiassa säännöllisesti kolme vuotta mutta ei olla edistytty yhtään.Sitä ennen olen käynyt muilla terapeuteilla myös mutta apua ei ole löytynyt.Ja kaiken maailman lääkkeitä olen kokeillut.Ja sitten jätän kaiken kesken koska vihaan niitä lääkäreitä.En edes tiedä mitä tekisin sairaalassa sillä en saisi hoitopaikkaa.Ja mun ahdistus lääkäreitä kohtaan on kasvanut niin suureksi etten pysty menemään sinne.Lääkketkin lopetin osin siksi etten halua mennä niitä uusimaan ja puhumaan.En usko enää lääkkeisiin mutta jonkun paikan tarvitsisin mitä mulle ei tarjota.Ja siltikään en sinne halua

En ihmettele turhautumistasi jo tuohon kaikkeen. Oletko kertonut terapiassa ajatuksestasi, että ette ole edenneet "tarpeeksi?" Onko suhteesi siihen terapeuttiin kuitenkin hyvä ja luottavainen?
Sairaalassa tietysti ensiksi sinua tuetaan saamaan itsesi fyysisesti parempaan kuntoon.Unirytmi, itsestä huolehtiminen ja jatkohoidon uudelleen kartoitus. Lääkitysten mahd. muuttaminen ja keskusteluapu. Sellaisia asioita osastohoidossa ainakin löytyy. Tuo ahdistuksesi lääkäreitä kohtaan on myös sellainen, joka sinun kannattaisi ottaa esille, kun lääkäriin menet. Tiedäthän kuitenkin, että pelkästään omin avuin et tuosta pääse jaloillesi?
Sairaalastahan on mahdollista päästä jatkohoitoon kuntoustyyppiseen paikkaan, jossa tuettuna saat apua itsesi ja arjen korjaamiseen.
Hidastahan se on. Tuon sairauden hoitaminen ja siitä toipuminen. Juuri nyt et näe itselläsi olevan mitään mahdollisuuksia paranemiseen. Mutta minä uskon, että sinä tulet sieltä vielä nousemaan!!
Ensimmäisenä sinun täytyisi vain kertakaikkisesti päättää, että "Minä aion parantua". Sitten hakea apua. Vaihtoehtojahan siihen ei kylläkään ole muuta, kuin ihan ensimmäiseksi mennä lääkäriin. Ja saada kerrottua ajatuksistaan. Pinnistele sen verran, että saat sanottua, että ahdistaa. Lääkärit, lääkkeet, turhauttaa,,ja sinussa on suuri viha sisälläsi. ja lamaannus. Voisitko saada jonkun ystäväsi mukaan sinne lääkärikäynnille?

Et ole yksin kirjoitti:

En ihmettele turhautumistasi jo tuohon kaikkeen. Oletko kertonut terapiassa ajatuksestasi, että ette ole edenneet "tarpeeksi?" Onko suhteesi siihen terapeuttiin kuitenkin hyvä ja luottavainen?
Sairaalassa tietysti ensiksi sinua tuetaan saamaan itsesi fyysisesti parempaan kuntoon.Unirytmi, itsestä huolehtiminen ja jatkohoidon uudelleen kartoitus. Lääkitysten mahd. muuttaminen ja keskusteluapu. Sellaisia asioita osastohoidossa ainakin löytyy. Tuo ahdistuksesi lääkäreitä kohtaan on myös sellainen, joka sinun kannattaisi ottaa esille, kun lääkäriin menet. Tiedäthän kuitenkin, että pelkästään omin avuin et tuosta pääse jaloillesi?
Sairaalastahan on mahdollista päästä jatkohoitoon kuntoustyyppiseen paikkaan, jossa tuettuna saat apua itsesi ja arjen korjaamiseen.
Hidastahan se on. Tuon sairauden hoitaminen ja siitä toipuminen. Juuri nyt et näe itselläsi olevan mitään mahdollisuuksia paranemiseen. Mutta minä uskon, että sinä tulet sieltä vielä nousemaan!!
Ensimmäisenä sinun täytyisi vain kertakaikkisesti päättää, että "Minä aion parantua". Sitten hakea apua. Vaihtoehtojahan siihen ei kylläkään ole muuta, kuin ihan ensimmäiseksi mennä lääkäriin. Ja saada kerrottua ajatuksistaan. Pinnistele sen verran, että saat sanottua, että ahdistaa. Lääkärit, lääkkeet, turhauttaa,,ja sinussa on suuri viha sisälläsi. ja lamaannus. Voisitko saada jonkun ystäväsi mukaan sinne lääkärikäynnille?

Olen siis saanut diagnoosiksi persoonallisuushäiriön,laaja alaisen ja vaikean ahdistuneisuushäiriön ja epätavallisen masennuksen.Lääkäri joka nämä antoi oli minusta niin itselleni epäsopiva että lopetin hänen luonaan käymisen ja aloin taas käymään tällä alkuperäisellä lääkärilläni joka ei tiedä että olen edes käynyt muualla terapiassa sillä olen näin vähän saanut itselleni lisää rauhoittavia joita tämä nykyinen lääkärini ei myönnä pahemmin vaikka niitä juuri kohtauksiin tarvitsen.Jään kuulemma niihin koukkuun mutta ne ovat ainoat jotka ovat raivokohtauksiini auttaneet.

Vai menenkö missään kirjoitti:

Olen siis saanut diagnoosiksi persoonallisuushäiriön,laaja alaisen ja vaikean ahdistuneisuushäiriön ja epätavallisen masennuksen.Lääkäri joka nämä antoi oli minusta niin itselleni epäsopiva että lopetin hänen luonaan käymisen ja aloin taas käymään tällä alkuperäisellä lääkärilläni joka ei tiedä että olen edes käynyt muualla terapiassa sillä olen näin vähän saanut itselleni lisää rauhoittavia joita tämä nykyinen lääkärini ei myönnä pahemmin vaikka niitä juuri kohtauksiin tarvitsen.Jään kuulemma niihin koukkuun mutta ne ovat ainoat jotka ovat raivokohtauksiini auttaneet.

Vaikeat sairaudet sinulla..ymmärrän, että olosi on varmasti todella kamala. Mikä mielestäsi oli tuossa lääkärissä sellaista, että koit hänet epäsopivaksi sinulle? Voisitko ajatella, että osa tuosta kokemastasi epäluulosta ja muista "pahoista" ajatuksista mm. ammattiapua ja muuta kohtaan johtuisi juuri sairaudestasi? On varmasti vaikeaa, kun kokemasi on tietysti sinulle aivan todellista. Sinulla on kuitenkin taustalla erittäin vaikeat sairaudet. Ne eivät ole helposti parannettavissa ja vaatii paljon, että oireet pysyisivät jotenkuten hallinnassa ja sinulla tasapaino elämässä. Ilman lääkitystä ei kuitenkaan noista sairauksista voi parantua. Ja pelkät rauhoittavat lääkkeet tuskin riittävät. Ymmärrän, että pahoihin ahdistuneisuustiloihin ne ovat paikallaan, mutta sairauksien perussyitä tulisi hoitaa sen lisäksi.
Edelleen suosittelen sinulle, että kävisit kokeilemassa sitä osastohoitoa sairaalassa. Älä anna periksi. yritä ajatella niin, että se on itsellesi mahdollisuus. Saada olosi paremmaksi ja olemisen helpommaksi.
Voimia

Et ole yksin kirjoitti:

Vaikeat sairaudet sinulla..ymmärrän, että olosi on varmasti todella kamala. Mikä mielestäsi oli tuossa lääkärissä sellaista, että koit hänet epäsopivaksi sinulle? Voisitko ajatella, että osa tuosta kokemastasi epäluulosta ja muista "pahoista" ajatuksista mm. ammattiapua ja muuta kohtaan johtuisi juuri sairaudestasi? On varmasti vaikeaa, kun kokemasi on tietysti sinulle aivan todellista. Sinulla on kuitenkin taustalla erittäin vaikeat sairaudet. Ne eivät ole helposti parannettavissa ja vaatii paljon, että oireet pysyisivät jotenkuten hallinnassa ja sinulla tasapaino elämässä. Ilman lääkitystä ei kuitenkaan noista sairauksista voi parantua. Ja pelkät rauhoittavat lääkkeet tuskin riittävät. Ymmärrän, että pahoihin ahdistuneisuustiloihin ne ovat paikallaan, mutta sairauksien perussyitä tulisi hoitaa sen lisäksi.
Edelleen suosittelen sinulle, että kävisit kokeilemassa sitä osastohoitoa sairaalassa. Älä anna periksi. yritä ajatella niin, että se on itsellesi mahdollisuus. Saada olosi paremmaksi ja olemisen helpommaksi.
Voimia

Niin mä koen että nuo diagnoosit on keksitty eikä mua kuunnella ollenkaan.Ja kohdellaan kuin jotain ymmärtämätöntä.Ehkä ne lääkärit on oikeassa mutta en vaan kestä niiden epäaitoja katseita.Ei niillä ole mitään hajua miltä tuntuu.Huomenna on kai pakko varata aika lääkärille kun noi rauhottavat ja unettavat lääkkeet on loppunu.Mutta sen olen näiden vuosien varrella oppinut etten parane koskaan.