Miten todella arkaa koiraa voi sosiaalistaa vieraisiin ihmisiin/ohikulkijoihin ja odottamattomiin asioihin esim. lenkillä? Mitkään namit ei auta siinä tilanteessa, kun koira alkaa haukkumaan ja menee paniikkiin. Mikään ei maistu eikä se kuule mitään, mitä sille sanoo! Tosi hankalaa.
Koira on todella kiltti mutta arka. Tuntuu, että kaikki(yleistäen) pelkäävät haukkuvaa koiraa. Minua katsotaan kauhuissaan; kuin taluttaisin jotain villipetoa hihnassa. Ärsyttää kaikki naapuritkin, kun kukaan ei ole ns. koiraihminen, joka ymmärtäisi tilannetta.
Jos pystyisin, muuttaisin maalle, missä voisimme elää rauhallista/sressitöntä elämää! Valitattavasti tämä ei ole mahdollista nykytilanteessani.
Koira on todella kiltti mutta arka. Tuntuu, että kaikki(yleistäen) pelkäävät haukkuvaa koiraa. Minua katsotaan kauhuissaan; kuin taluttaisin jotain villipetoa hihnassa. Ärsyttää kaikki naapuritkin, kun kukaan ei ole ns. koiraihminen, joka ymmärtäisi tilannetta.
Jos pystyisin, muuttaisin maalle, missä voisimme elää rauhallista/sressitöntä elämää! Valitattavasti tämä ei ole mahdollista nykytilanteessani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mut onko sulla ketää kaveria, jonka voisit ottaa avuksi? Siis tekisitte niin, että menisitte (aluksi) jollekin aukealle rauhalliseen paikkaan. Kävelette siinä, ja kaverisi näkyy kävelevän siellä ihan kaukana. Hänen pitää olla alkuvaiheessa niiiin kaukana, että koira ei hermostu. Jos huomaat, että koiraa meinaa ruveta haukkumaan, näytät sille äkkiä namia. Vaikka se ei lähenpänä niistä kiinnostanutkaan, tuossa tilanteessa ne kyllä toimivat, jos koirasi on yhtään ahne. Sitten vain aina lähemmäs ja lähemmäs. Hei, katsekontaktin pyytäminen voisi olla hyvä juttu.
Haukkuuko koirasi vierailla myös lähikontaktissa? Voisit miettiä sen motiivia; MIKSI se haukkuu ohikulkijoille? Olethan johtoasemassa laumassanne?
Niinpä. Ehkä tässä on taas tämä johtajuuskysymys. Mutta miten se johtajuus saavutetaan ko. tilanteessa? Muuten koira mielestäni uskoo ja tottelee hyvin, paitsi just näissä em. tilanteissa. Toki menee itsellä jauhot suuhun ja tulee myös itse epävarmaksi, kun arvaa kohta tilanteen olevan päällä. Joskus meillä ohitukset menee ihan hyvin. En tiedä teenkö itse huomaamattani silloin jotain toisin.
Koira tuntee kaikki kaverini, ja hyväksyy heidät. Eli ei hauku heitä muuta kuin joskus innostuksissaan. Näin ollen en mielestäni voi harjoitella heidän kanssaan. Tuntee ja haistaa heidät myös kauempaa!
Sosiaalistaminenhan tarkoittaa sitä, että koira opetetaan suhtautumaan neutraalisti, välinpitämättömästi muihin ihmisiin, koiriin, ympäröivään maailmaan. Koiran ei siis todellakaan tarvitse moikkailla vastaantulevia, vaan oppia ohittamaan kauniisti.
Kun koira on arka, epävarma, se menee helposti paniikkiin - etenkin kun eteen tulee uusia, outoja tilanteita. Arkaa koiraa pitää rohkaista ja tukea, ei pakottaa tai rangaista. Kun ulkoilette ole itse rauhallinen, puhu tyynellä äänellä. Kun huomaat vastaan tulevia ihmisiä pyydä koira lähellesi ja ohita kohde niin, että koira saa olla ohittavasta asiasta mahdollisimman kaukana, siis sinun kyljessäsi. Kehu koiraa kun menee hyvin. Aloita ohitusharjoitukset siten, että matka ohitettavaan on PITKÄ. Niin pitkä, että koira kyllä huomaa vastaantulijan, mutta ei mene paniikkiin. Ja siitä palkkaa. Ajan kuluessa voit aina pikkuhiljaa lyhentää matkaa, kuitenkin niin, että koira pysyy koko ajan rauhallisena. Kaupungissakin siedättäminen onnistuu vallan mainiosti, aina voi valita toisen reitin tai kääntyä ympäri! Siis aloitat ohitustreenit pitkältä etäisyydeltä hissukseen lyhentäen välimatkaa. Se on pitkä koulutus, eli saat varata aikaa kuukausia, mutta ihan varmasti koira hiljalleen oppii, että ohitukset eivät ole mitään kamalaa.
Ole koko ajan koirasi tuki ja turva, suojele sitä niin, että kukaan vieras ihminen tai koira ei sitten lenkeillä pääse koirasi luo, vaan oma koirasi saa sinun suojassasi kulkea rauhassa aina.
Kiitos vastauksista!
Täytyy vain paneutua tuohon siedätykseen itse entistä tiiviimmin ja yrittää pitää omat hermot hallinnassa
= olla lannistumatta vastoinkäymisistä. : )