niin... vkloppu meni suht hyvin, mut sit äske tuli vaan sellai oksennusfiilis, et pitää oksentaa ... en mä ees oo mitenkää kovin paljoo syöny , ja kaikki on ollu sellasta terveellistä syömistä, ja luulenki et tän päivön saldo ois ollu aika lähelle sitä hienoo ja ihanaa "normaalii" syömistä, noin niinku määrien suhteen ( eli ei mitää mättökohtauksii tai nirsoiluu) -...mut oksensin kuitenki...
joo-o, no jos sitä ens viikon vetäis sillain hyvi, eli mun kohalla vähillä kaloreilla ja sitärataa...
tänään luin täällä noit juttui mite pahaa kuntoo jotku on joutunu näitten syömishäiriöiden kans , nii sillo oli nii sellai fiilis, et hittooks minä nyt haluun tuhlata tähä elämääni!! siis sairasteluun..et pitää ottaa itteesä niskasta kii ja parantuu!! .. sitä niin tahtois nauttia kaikista pikkuasioista , esim jossain kahvilla käynnistä, ja siinä samalla sais hyvällä omallatunnolla syödä vaikka pullaa tai ihan mitä vaan :) ...
se parantumine on vaa vähä vaikeeta . en mä tahdo olla sairas , mutta kun mä haluisin olla laiha ... ja tää normaalipainoisuus ei vaan riitä mulle. tahtoisin olla lähes alipainoinen. tai kieppua just siinä normaalin ja alipainon rajalla. sit ois hyvä...
mä en tahdo olla sairas, mut en mä tahdo olla lihavakaan. mun on pakko kytätä syömisiini etten pääse lihoomaan taas ..
tarkotus oli aluks et vuoden loppuun mennes 10 kg veks , eli jonnei 55kilon tietämiin, mut en mä sit toisaalt taas tiedä. laiha mä haluun olla , mut en mä halua joutua mihinkään syömishäiriön syöveriin enää enempää. koskaan en oo missään kovin syvällä rämpiny, mut en mä tahtois rämpiikään. mä haluisin nauttii elämästä . joku paino on aika pien ja mitätön osa mun elämää. tai et miks en nyt vaan koittas pysyy täs ja yrittäsin suunnata ajatukset muuhu.
mut en tiedä... en vaan osaa elää normaalisti enää :/ mut kyl mä tän yli pääsen. en ehkä kokonaan, mut kuitenki..
joo-o, no jos sitä ens viikon vetäis sillain hyvi, eli mun kohalla vähillä kaloreilla ja sitärataa...
tänään luin täällä noit juttui mite pahaa kuntoo jotku on joutunu näitten syömishäiriöiden kans , nii sillo oli nii sellai fiilis, et hittooks minä nyt haluun tuhlata tähä elämääni!! siis sairasteluun..et pitää ottaa itteesä niskasta kii ja parantuu!! .. sitä niin tahtois nauttia kaikista pikkuasioista , esim jossain kahvilla käynnistä, ja siinä samalla sais hyvällä omallatunnolla syödä vaikka pullaa tai ihan mitä vaan :) ...
se parantumine on vaa vähä vaikeeta . en mä tahdo olla sairas , mutta kun mä haluisin olla laiha ... ja tää normaalipainoisuus ei vaan riitä mulle. tahtoisin olla lähes alipainoinen. tai kieppua just siinä normaalin ja alipainon rajalla. sit ois hyvä...
mä en tahdo olla sairas, mut en mä tahdo olla lihavakaan. mun on pakko kytätä syömisiini etten pääse lihoomaan taas ..
tarkotus oli aluks et vuoden loppuun mennes 10 kg veks , eli jonnei 55kilon tietämiin, mut en mä sit toisaalt taas tiedä. laiha mä haluun olla , mut en mä halua joutua mihinkään syömishäiriön syöveriin enää enempää. koskaan en oo missään kovin syvällä rämpiny, mut en mä tahtois rämpiikään. mä haluisin nauttii elämästä . joku paino on aika pien ja mitätön osa mun elämää. tai et miks en nyt vaan koittas pysyy täs ja yrittäsin suunnata ajatukset muuhu.
mut en tiedä... en vaan osaa elää normaalisti enää :/ mut kyl mä tän yli pääsen. en ehkä kokonaan, mut kuitenki..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.