Olen lievässä paniikissa täällä.=)
Vasta äsken päähän tuppasi hirveästi kirjoittamisen aiheita, mutta nyt ei yhtäkään, ja jos tuppaa, niin eivät johda mihinkään muuhun kuin hampaiden kiristelyyn. Ja tekisi mieli kirjoittaa.
Ei, tässä viestissä ei ollut mitään erityistä pointtia.=)
Vasta äsken päähän tuppasi hirveästi kirjoittamisen aiheita, mutta nyt ei yhtäkään, ja jos tuppaa, niin eivät johda mihinkään muuhun kuin hampaiden kiristelyyn. Ja tekisi mieli kirjoittaa.
Ei, tässä viestissä ei ollut mitään erityistä pointtia.=)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos ei ole inspiraatiota niin sitten ei ole. Väkisin ei kannata kirjoittaa, siitä ei tule mitään.
On tullut jo sekin tosiseikka tässä huomattua...=)
Kevät- tuulahdus uuteen elämään
Lumipallo - vierii mäkeä alas, sulaen ja kasvaen?
Hissi - ylös alas elämää
Puhelin - äänettömänä vai kaipaako minua kukaan
Matka - ulkomaille vai sydämeen?
Rakkaus - oletko sinä minulle oikea
Siinä pari mielleyhtymää =)
Herääkö tarina?
Liikaa kliseitä.=)
Etenkin kevät ja uusi elämä, siitä on kirjoitettu miljoona samanlaista tarinaa, puhelin oli liian tylsistyttävä, matkoista en osaa kirjoittaa (?), ja rakkaus...njää...
Hississä on kyllä potentiaalia...=)
Tulipa tuosta hissiaiheesta mieleen, että yksi aika hyvä tarinanaihe voisi olla kertomus muutamasta toisilleen täysin tuntemattomasta ihmisestä, jotka juuttuvat hissiin ja joutuvat seuraavan muutaman tunnin ajan olosuhteiden pakosta tutustumaan toisiinsa. Ihmiset voisivat olla kaikki täysin erilaisia keskenään, ja tuon muutaman tunnin aikana tapahtuisi kaikkea yksinkertaista mutta mielenkiintoista. En tarkota mitään action-tapaista hissifobia-farssia..:D vaan tavallisia ihmisiä omine yksityisine piirteineen keskenään suljetussa tilassa pakkotilanteessa. Oon joskus aikonu kirjoittaa tuosta aiheesta itse,vaan enpä taida koskaan saada aikaiseksi. Kirjoita sä? :) No ei, toi nyt oli vaan ajatus eikä siinä ollu sen enempää...mutta kerroinpa nyt kuitenkin kun hissistä tuli vaan mieleen.....=)
..taisi joskus olla vähän samansuuntainen juonikaavio mielessäni, mutta en vienyt sitä eteenpäin silloin. Pitää miettiä uudestaan, koska se kuulostaa aika kiinnostavalta.=)
No ei, niinhän sitä käy kaikille. Aina välillä. Luulisin. Itsellänikin on nyt tosi paha tilanne: kolme tarinaa pyörii mielessä eikä mistään niistä saa kunnolla selkoa, kun ne koko ajan tuuppailee toisiaan ja sulautuu yhteen ja muuttuu ja...
Plääh! Vaikeaa se on, tämä kirjoittaminen. :) Mutta ehkä taas joskus se inspiraatio iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ainakin minä toivon niin...
Pitänee vain odotella inspiraatiota...saatan olla juuri saamassa sellaisen!=)
En usko inspiraation odottamiseen, sillä sitä voi joutua odottamaan ikuisesti. Luulisin, että kannattaa kirjoittaa vaikka väkisin pari sivua roskaa, sitten se alkaa yleensä menemään paremmin, kun on saanut otteen siitä. Aiheista: olen kokeillut sellaista, että kirjoitan paperilapuille sanoja, poimin niistä kaksi ja kirjoitan niistä. Viimeksi tuli 4 sivuinen juttu nimeltään Jeesus ja Merirosvot. Ei taida toimi pitemmille jutuille, mutta harjoitteluna kyllä.
Olen tainnut itsekin tehdä joskus aivan samalla tavalla. Kun pää oli aikaisemminkin samanlainen ideoiden sekamelska, niin aloin kirjoittaa vaan jotain ja kummasti ne ajatukset selkeni siinä.
Roskaahan siinä auttamatta tulee - tai sitten ei - mutta parempi niin kuin jäädä märehtimään kirjoitushalun puutetta.
Suurin ongelmani taitaa nyt kuitenkin olla tavattoman masentavat ilmat ja kevään alkaminen yleensäkin, vaikka tavallisesti pidän kyseisestä vuodenajasta.
Tsemppiä sinulle, Straw! Aiotko kirjoittaa uusimmatkin juttusi tänne? Ainakin minusta - ja uskon että monista muistakin täällä - on mukava lueskella niitä. :)
Kevät on varmaan aika monelle otollisinta aikaa luovuudelle, jos näin voi sanoa.;) Minulle vuodenajalla ei ole kovin suurta merkitystä, mutta kevät ja auringonpaiste saavat minut kyllä paremmalle tuulelle, jolloin kirjoittaminen saattaa olla helpompaa.=)
Inhoan kirjoittamista; siis esimerkiksi pakinan, novellin tms. Mutta joskus joku asia iskostuu päähän kuin kuuden tuuman naula eikä sitä saa sieltä pois muutoin kuin valuttamalla se sormien kautta paperille. Silloinkin käy yleensä niin, että tarina vie miestä eikä - niinkuin pitäisi - mies tarinaa. Kun luen myöhemmin kirjoittamaani, se tuntuu monasti aivan vieraalta. Ei, ei tässäkään viestissä ollut mitään pointtia, mutta teksti tuli sellaista kuin sen ajattelinkin olevan.
Tarina vie miestä TAI NAISTA. Ollaanpas tasa-arvoisia.=)
Mulle käy usein samalla tavalla. Alan vaan kirjottamaan ja siitä tulee jotain ihan outoo, mutta musta just se seikka on kaikkein parasta kirjottamisessa. Tavallaan jännää kun ei koskaan tiedä, mitä siitä seuraa, kun laskee kynän paperille tai sormet näppäimille.
Ja inspiraatiosta vielä sen verran, että mulle käy joskus niin, että juur kun pitäis mennä nukkumaan ja mä kuuntelen jotain kappaletta se iskee. On vaan pakko kirjottaa, kun tulee niin mukaansa tempaava stoori mieleen. Sitten pitäis kuitenkin nukkua, koska seuraavana päivänä on paljon menoa ja pitäs herätä aikasin. Alkaa yleensä siinä vaiheessa potuttaa, kun yrittää väkisin nukkua ja hokee mielessään, että se juttu on mielessä vielä aamullakin.
...kun joku omasta mielestä tosi upea idea iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja sitten kun alkaa kirjottaa sitä, aika loppuukin äkkiä kesken ja samalla - ainakin minun kohdallani - inspiraatio törmää kuin seinään. Tarina ja koko idea tympii ja vino pino keskeytyneitä tarinanpätkiä kirjoituspöydällä vain kasvaa.
Se jos mikä on ärsyttävää.
aivan. Sitten mulla käy joskus niin, että kun tulee se inspiraatio niin alkaa kirjottaa ihan innoissaan ja kirjottaa pitkät pätkät. Ja sitten, kun on päässy jo vaikka kuinka pitkälle, todellisuus iskee ja joutuu toteemaan, ettei se idea oikeestaan ollukaan niin hyvä. Sen jälkeen alkaa ottaan päähän aika mojovasti.
Tuntuu kuin olisi kirjoittanut ne pitkät pätkät täyttä p*****. Mutta eihän niiden "oikeiden" kirjailijoidenkaan teokset ensimmäisellä yrittämällä onnistu. Ainakin luulisin niin. :)
Minä kyllä pidän omia ideoitani - ainakin joitain - ihan hyvänä, mutta en vain jotenkin pysty kirjoittamaan niitä. En ehkä sovi kirjailijaksi. Kyllästyn omaan tekstiini liian helposti.
Päässä ne kaikki aiheet ja juonet ja henkilöt ovat niin selkeinä, mutta kun yrittää siirtää ne paperille, ei siitä tulekaan yhtään mitään. Ja sekös suututtaa.
Mä en kyll oo ainakaan huomannu, että mulla olis samanlaista ongelmaa. Mutt se vaan on, että jos on pässänsä miettiny jotain tarinaa tosi pitkälle ja alkaa sitt kirjottaa sitä jostain alusta niin tulee ongelmia. Henkilöt ja jutut ei oo enää niin tuoreita jne. Paras olis, kun alottais heti kirjottamaan, kun juttua tulee mieleen.
Kirjoittamiseen vaaditaan se tietty fiilis, jolloin työ sujuu kuin vettä vaan. Nytkin aloin kirjoittaa tarinastani kohtaa, joka jo pyöri mielessä ja, kumma kyllä, tarina jatkuu entiseen tapaansa. Tosin välissä on ammottava aukko, mutta enköhän minä siihenkin joskus jotain täytettä saa.
Mä ainakin yritän yleensä kirjottaa jutut heti jotenkin ylös samantien, kun ne tulee mieleen. Ja sitten, kun se todellinen inspiraatio iskee niin kirjotan ne silleen kunnolla ja todelliseen muotoonsa.
Hyvästä rungosta on aina helppo kirjottaa, siis kun tietää ainakin suurin piirtein, että mihin tähtää ja mitä tapahtuu. Mutt kuten oon jo aikasemmin sanonut niin edes mä ite en aina tiedä, mitä siitä tekstistä tulee. Joskus voi väliin tulla joku todella yllättävä juonen käänne ja sitä sitten ihmettelen pari päivää.
...kirjoittaa sitä enää, jos tapahtuu jotain täysin ennalta suunnittelematonta. Silloin minulla menevät pasmat ihan sekasin ja kirjoittaminen tyssää välittömästi. Kuten tässä nykyisessä tarinassanikin.
...se juttu sopis siihen juoneen jotenkin ennalta arvaamattoman hyvin. Se niin ku selventäis asioita ennestään. Mulla se yleensä meinaan käy just noin, että mullekin valkenee jotkut tapahtumat paljon paremmin sen jälkeen, kun joku ihan odottamaton juttu iskee mun mieleeni. Voin olla outo, mutta niin käy...
Ethän sinä nyt outo ole, kirjoittaminen jo itsessään on outoa! :)
Mutta minulle käy aina niin, että jos kirjoitan jonkin kohdan ihan vaikka keskeltä tarinaa, siinä saattaa tapahtua jotain, mikä mullistaa koko juonen täysin ja sitten kaikki menee ihan uusiksi. En pysty enää ajattelemaan sitä tarinaa samalla tavalla kuin aikaisemmin, saati sitten kirjoittamaan, kun koko ajan pyörivät päässä sanat "Mitä jos siinä tapahtuisikin niin ja niin eikä noin ja noin..." Kestää vähän aikaa eikä idea muistuta enää edes hämärästi sitä, mitä se alunperin oli.
Mutta minä olisin todella tyytyväinen, jos voisin tehdä samalla tavalla kuin sinä. Ja ehkä joskus voinkin, mutta sitä odotellessa taidan antaa ajatusteni vain levätä ja aion pitää todellisen tauon kirjoittamisessa.
Ellei sitten jokin hyvin iso, karvainen ja limainen inspiraatio tule ja puraise! Sitten minua ei pidättele mikään.
Musta on aina parasta pitää loppu hiukan avoimena. Sillon ne muutokset on harvemmin järkyttäviä. Tietysti täytyy tietää suurin piirtein, että miten lopussa käy, mutta pieni pelivara pitää olla niille yllätyksille x)
Keräile 'Zilde' voimia ihan rauhassa vaan, kyllä se inspis taas joskus iskee.
Toivotaan. :) Hyvät jatkot myös sulle, "cherde". :D
Samoin sulle!