Meillä on nyt lähes 10 viikkoinen saksanpaimenkoiran narttupentu. Typy on oppinut jo makupalojen avulla tänne-kutsun, istumaan, maahan menon, tassun antamisen, "seisomaan" hetkisen takajalkojensa varassa ylös-käskyllä, seuraamaan muutaman metrin vierelläni vasemmalla puolella. Tällä hetkellä opettelemme paikallaan pysymistä sekä kontaktin ottamista. Paikalla istuen malttaa olla hetkisen pureskellessaan makupalaa. Pääsen muutaman askeleen kauemmaksi käsi pysäyttävässä asennossa ja sanon heti vapaa, kun huomaan koiran olevan aikeissa nousta. Kontaktin ottamisen ideankin typy on jo oppinut, tosin katse viipyy vain hetken minussa, eikä sitä kai vielä voi enempää odottaakaan.
Tuntuu, että neiti oppii asiat aivan hetkessä, mutta ongelmakin on, nimittäin murina. Pentu puree meitä käsistä ja jaloista, kuten nyt odottaakin saattaa. Kiellämme pentua ja jos se ei tottele, niin annamme pienimuotoisen rangaistuksen. Olemme kokeilleet suihkuttaa vettä kuonolle, mikä tehoaakin sekunnin murto-osan, kun taas pureminen jatkuu entistä uhmakkaammin. Olen kokeillut myös tuijottaa koiraa silmiin ei matalalla äänellä sanoessani, siitäkös pureminen vain yltyy murinan kera. Olen kokeillut myös ottaa koiran kuonosta kiinni tuijottaen samalla sen silmiin ja murista matalalla äänellä ei, mutta pentu murisee kovasti ja puree uudelleen todella lujaa. Olemme kokeilleet myös ulvahtaa aina pennun purressa ja poistua paikalta, mutta pentu senkun roikkuu lahkeessa mukana.
Onko pentu tavallista itsepäisempi? Onko tässä jo syntynyt jonkin muotoinen johtajuusongelma? Miten saisin kiellon menemään perille paremmin ilman yltyvää puremista ja murinaa? Tiedän, että pennun muisti on hyvin lyhyt, mutta pelottaa ajatella, millainen koirastamme voi tulla, jos jo pentuna uhmaa minua ja muita perheenjäseniä tällä tavoin. Minä olen perheessämme ainoa, joka on koiruuttamme kouluttanut ja ulkoiluttanut, mutta en taida olla koiran silmissä uskottava "pomo".
Tuntuu, että neiti oppii asiat aivan hetkessä, mutta ongelmakin on, nimittäin murina. Pentu puree meitä käsistä ja jaloista, kuten nyt odottaakin saattaa. Kiellämme pentua ja jos se ei tottele, niin annamme pienimuotoisen rangaistuksen. Olemme kokeilleet suihkuttaa vettä kuonolle, mikä tehoaakin sekunnin murto-osan, kun taas pureminen jatkuu entistä uhmakkaammin. Olen kokeillut myös tuijottaa koiraa silmiin ei matalalla äänellä sanoessani, siitäkös pureminen vain yltyy murinan kera. Olen kokeillut myös ottaa koiran kuonosta kiinni tuijottaen samalla sen silmiin ja murista matalalla äänellä ei, mutta pentu murisee kovasti ja puree uudelleen todella lujaa. Olemme kokeilleet myös ulvahtaa aina pennun purressa ja poistua paikalta, mutta pentu senkun roikkuu lahkeessa mukana.
Onko pentu tavallista itsepäisempi? Onko tässä jo syntynyt jonkin muotoinen johtajuusongelma? Miten saisin kiellon menemään perille paremmin ilman yltyvää puremista ja murinaa? Tiedän, että pennun muisti on hyvin lyhyt, mutta pelottaa ajatella, millainen koirastamme voi tulla, jos jo pentuna uhmaa minua ja muita perheenjäseniä tällä tavoin. Minä olen perheessämme ainoa, joka on koiruuttamme kouluttanut ja ulkoiluttanut, mutta en taida olla koiran silmissä uskottava "pomo".
Vastaukset 17
Vanhimmat
täällä on toinen vajaan 3 kk pennun omistaja ja ongelma kutakuinkin sama
Kokeiles panna penska arestiin toiseen huoneeseen hetkiseksi. Ihan vaan ensimmäisellä kerralla muutamaksi hetkeksi, puoli minuuttia tai jotain, ja päästä pois(ihmetellen mitä sää siellä teet?). Siitä sitten, jos tarve vaatii pidennät arestiaikaa vähitellen. Tee sitä sitkeesti vaikka kokonaisen päivän. Kyllä se muistijäljet Mustiin jättää, vaikka seuraavana päivänä onkin sama rumba edessä. Päivien, ehkä viikkojen kuluessa huomaat syntyvän tulosta. Eli pikkuhiljaa kun päättäväisesti toteutat kasvatuspäämääriäsi niin saat haluamasi aseman koiran silmissä.
Rauhallisuus ja päättäväisyys ovat avainsanat.
Älä kokeile montaa eri asiaa! Valitse niistä yksi, ja pysy päätöksessäsi. Pentu menee muuten aivan sekaisin ja luulee että keksit aina uuden leikin.
Ei riitä että esim viikon kokeilee yhtä "rangaistusta", kärsivällisyyttä pitää löytyä että jaksaa kokeilla pitkään yhtä ja samaa rankaisua.
Voit kokeilla erilaisia keinoja koska jos yksi ei tehoa, se täyty vaihtaa toiseen. Sehän on selvä. Käsien ja jalkojen pureminen täytyy olla ehdottomasti kiellettyä. Se täytyy tehdä alusta saakka selväksi. Meidän koiralla meni pari kuukautta ennen kuin oppi olemaan purematta. Välillä tuntui, että toivo loppuu ennen kuin pureminen, mutta se loppui.
Minä tein johdonmukaisesti aina niin, että kun koira puri, otin kuonosta kiinni ja puristin sen kiinni. Ei liian lujaa, ettei käy kipeää, mutta on epämiellyttävää. Samalla "luin lakia" sille, eli selitin vakavalla äänellä jotain että: "Kuule, sinä tiedät, että pureminen on kiellettyä ja silti jatkat sitä ja siksi minun pitää ottaa sinun kuonostasi kiinni, koska et tottele ja minä jatkan tätä niin kauan kuin sinä jatkat puremista..." On ihan sama mitä sanot, koska ei koira ymmärrä, kunhan se tulee vakavalla äänellä. Ja kun koira vinkuu ja vikisee, et päästä irti, ennen kuin on hiljaa. Koira pyristelee ja yrittää heiluttaa päätä, mutta minä pidän vain kiinni. Joudun joskus pitelemään koiraa ettei pääse lähtemään karkuun. Heti kun koira on rauhallinen, eli rauhoittuu, päästän irti. Ja paijaan heti ja rapsutan koiran rauhalliseksi. Toisinaan olen joutunut alistamaan koiran, eli kaatamaan sen kylelleen ja edelleen pidän kiinni kuonosta. Alistaminen on äärimmäinen alistamisen keino. Eli ei saa alistaa kuin vain kun muu keino ei tepsi. Jos koira ei rauhoitu kun pidät kuonosta kiinni, niin painat sen kylelleen ja minä ainakin paijaan aina mahasta kun koira on alistettuna. Se kertoo koiralle, että teko oli väärä, koira ei ole paha. Koira yleensä rauhoittuu siihen. Ja koska sinun täytyy saada koira ymmärtämään, että sinä olet pomo ja hän pomon alapuolella, alistaminen tekee sen. Koiraemo saattaa alistaa pennun myös, mutta ei koskaan vihaisena vaan lempeän päätäväisenä. Siksi alistamista ei saa tehdä vihaisena vaan lempeästi. Ja joskus joutuu ihan todella voimalla kaatamaan koiran, mutta heti kun on maassa kylellään ja puristan vielä kuonoa kiinni, pidän käsivarren avulla koiran maassa (minulla on n. 40cm korkuinen pentu) toisella kädellä paijaan mahan kohdalta ja odotan, että koria rauhoittuu. Sitten päästän irti kuonosta ja jatkan paijaamista hetken ja päästän koiran irti.
Täytyy aina itselleen muistuttaa, että pentukoiralla on todella lyhyt muisti. Ihan kuten ihmislapsellakin. Saman asian saa toista kymmeniä kertoja ennen kuin menee perille. Niin se vaan on ja se täytyy hyväksyä. Koira unohtaa opettamasi asian parissa päivässä, joskus nopeamminkin, mutta ei tee sitä ilkeyttään vaan siksi, koska niin vaan on. Siksi asioita täytyy toistaa toistamista päästyään. Mutta palkinto odottaa siellä jossain, jonain päivänä koirasi oppii olemaan purematta ja silloin olet tyytyväinen ja iloinen, että jaksoit toistaa opetuksia toistamista päästyäsi ja olla kärsivällinen odottamisen kanssa.
No just.... kauheesti tekstiä, mutta en edes vaivaudu lukemaan, koska jo heti alkuunsa meni ihan pieleen! Ei ihan oikeasti voi kokeilla kaikkia eri tapoja koiran koulutuksessa! Ei voi olla totta mitä jengiä täällä pyörii...
Moni jakelee heti ärhäkkäästi "korjauskoulutus" -ohjeita. Mutta minä pyrin selittämään sinulle tilanteen, mitä moni purevan pennun omistaja ei tunnu tietävän.
Unohda ne johtajuus jutut.
Tekstisi perusteella pentusi LEIKKII sinun kanssa. Pureminen, repiminen ja murina on osa leikkiä. Koirien leikissä jopa johtajakoira voi "alistua" alempi arvoisille. Mutta koirat tietävät tämän olevan vain leikkiä, eli kyseessä EI ole mistään laumanjohtajuudesta. Et maininnut, minkä ikäisenä pentusi on vieroitettu, sillä emo opettaa pentua käyttäytymään (tämä tapahtuu n. 8-10 vk iässä). Jos vieroitus on tapahtunut liian aikaisin niin oppi on jäänyt opettamatta.
Niin kuin kerroit, että kuinka olet yrittänyt rangaista pentua sen rajusta leikistä ja toimenpide on vain yllyttänyt pentua jatkamaan puuhiaan. ELI OLET PALKINNUT KOIRAASI RAJUSTA LEIKISTÄ! Joillekin roduille fyysiset kuritukset ovat tervetullut palkinto. Sen sijaan, jos pentusi haluaa leikkiä rajusti ja sinä et tykkää siitä, niin miksi et anna pennulle sitä pahinta mahdollista rangaistusta: Ole huomaamatta pentua! Tuo on paha rangaistus huomion hakuiselle pennulle. Eli aina kun pennun leikkeihin ilmestyy puremista ja lahkeista repimistä, niin jätä pentu huomiotta. Älä leiki sen kanssa. Pennun täytyy yhdistää rajut leikit tuohon huomioimattomuuteen, jolloin pentu välttää rajuja otteita leikkeissä. Hetken kestävän huomioimattomuuden jälkeen voit taas jatkaa leikkimistä pennun kanssa. Muista myös ettet leiki pennun kanssa liikaa pentua kiihdyttäviä ja stressaavia leikkejä. Pennun kanssa voi leikkiä rauhallisempia leikkejäkin, esim. aarteen etsintä.
Murinasta ei kannata huolestua. Se kuuluu koirien leikkeihin. Jos kyseessä on normaali pentu (ei arka/ huono itsetuntoinen) niin muista että vetoleikeissä sinä voitat melkeinpä aina pennun. Tämä vahvistaa sinun johtajuutta.
herranjestas pitäisikö sitten olla vaan paikoillaan kun koira repii housut ja ihoa palasiksi naskalihampailla...ehei hyvä ihminen ei
Aivojen käyttö ei toki ole kielletty, ystävä rakas, vaan päinvastoin, todella suositeltavaa. Ei sinun ole mikään pakko olla paikallaan, vaan voit toki siirtää pennun vaikka toiseen huoneeseen JOS olet samassa tilanteessa kuin aloittaja. Näin voit välttyä mainitsemiltasi naskalin tikkauksilta.
Ensinnäkin tuommoisen pennun kuin kymmenviikkoisen ei tarvitsisi vielä osata muuta kuin korkeintaan istu.
Liikaa vaatimuksia noin vauvaiällä. Sen kanssa leikitään ja opetellaan leikkien avulla, mikä on sallittua, mikä ei.
Se menee helposti sekaisin. Lisäksi toisin kuin vain SINÄ, myös muut perheenjäsenet ovat vastuussa pennun kouluttamisesta, pääosin tietysti aikuiset. mikäli toimitte kaikki saman kaavan mukaan kouluttaessanne pentua, sen ei tarvitse hämmentyä.
Puremisen saa pääosin lopetettua kiinnittämällä huomio muualle. Ei auta että koiran kanssa aletaan taistelemaan, sillä se osaa jo tuolla iällä puolustautua varsin ärhäkästi, vaikkei ison koiran tavoin pahaa jälkeä saisikaan vielä aikaan. Älkää tunkeko niitä käsiä sen naaman eteen silloin, kun se on aikeissa aloittaa pikku hampailuleikkinsä. Siitä tulee nopeasti taistelu. Lahkeessa roikkuminen on sitä, että pentu on äärimmäisen kiihtynyt. Sen vika ei valitettavasti ole tuo puremaan yltyminen.
Käsitteleminen on äärimmäisen tärkeää tuossa vaiheessa pentuikää, kuin myös muulloinkin. Aloittakaa mieluummin opettamaan pentu antamaan katsoa sen tassuja, silmiä, korvia ym. ja palkitkaa reippaasti, mieluummin leikkimällä ja vähän namipaloilla. Pennulle leikki on hyvin olennainen osa sen rutiineja.
Peli on vihellettävä poikki välittömästi, jos hampaat alkaa osua käsiin. Silloin omistaja nousee ylös ja menee pois. "Siinäs olet, mokoma". Jos pentu ei ota kuuleviin korviinsa, se "eristetään laumasta", laitetaan se hetkeksi esim. kylppäriin. Aina kun paha käytös alkaa ilmetä, tehdään sama kaava, omistaja poistuu tai koira eristetään laumasta. Mitkään suihkepullot eivät auta pidemmän päälle tai luunapit kuonoon tai ei- sanan hokeminen. Koira turtuu siihen.
Äärimmäisen rauhallinen ja johdonmukainen omistaja ei lietso ja kiihdytä koiraansa. Selättäminen on myös keino, jolla saadaan aikaan epävarma koira, joka joko tietyn tilanteen tullessa pelkää ja häipyy tai pelkää ja puolustautuu.
Kova ääni tehoaa myös. Kun pentu hyppii ja puree, voi käyttää kattilankansia *(hyväksi havaittu). Kannet kalahtaa yhteen kun koira aloittaa huonon käytöksen. Se lopettaa ja sitä kehutaan paljon.
Teillä ei ole 10 viikkoisen pennun kanssa mitään johtajuusongelmaa. Arvaan, että kyseessä on vain väärinymmärretty ja hämillään oleva pentu..
Lisäksi silmiin tuijottaminen on äärimmäisen uhkaavaa. Mitäs luulet, miltä koirasta tuntuu kun se pakotetaan katsomaan kuonosta pitämällä silmiin eikä se pääse pakenemaan? Onko se koiralle luonnollinen tapa komentaa sitä? Mieti itsesi tilanteeseen, jossa isot jättiläiset eivät ymmärrä sinua eivätkä puhu sinun kieltäsi, ne vaan tökkii ja ruiskuttaa vettä silmille ja pitää nenästäsi kiinni etkä pääse siitä pois? Tekisikö mieli lyödä oikein kunnolla takaisin?
Sinä olet ainoa joka tekee asioita koiran kanssa. Kaikki muutkin siis nyt heti mukaan. Sen kanssa leikitään nyt, ja unohdetaan ne kouluttamiset hetkeksi. Antakaa sen olla 'lapsi' leikein ja sopivien rajojen kera.
täältä tulee lisää.
Kaksi palveluskoiraa ja kaksi seurakoiraa kasvatin kuten vanha koira kasvattaa nuorempaansa.
Kun pentu on kohtuuton niin ärähdys tai itse kyllä opetan sen sanan EI. Samalla nopea ravistus niskasta. Sitten voi ottaa sen sallitun lelun ja antaa sen pennulle syötäväksi. Kehutaan kun pentu riepottaa lelua.
Pentu tulee taas puremaan tai repimään housuja. EI- ja samalla niskasta lyhyt reipas ravistus. Lelua suuhun ja homma jatkuu.
Siinä kohtaa vanha koira tekee eri tavalla, että se puree niskasta tai kyljestä tai mistä nyt kiinni saa. Ensin voi olla ärinää mutta jos pentu ei tottele niin aikuinen kyllä ottaa kovempaa hampaillaan kunnes pentu perääntyy tai alistuu tai lopettaa riekkumisen.
Näin on seurakoira kasvattanut isompaansa ja toisin päin kun näitä erikokoisia näköjään tulee eri vuosina;)
Koira oppii tällä tavoin hyvin kieltosanan. Ei tarvitse hokea.
Harvoin olen nähnyt "lain lukemisen" tehoavan, onko ollut väärät lait? Liian usein selänkääntäjät joutuu kääntämään selkäänsä vielä seuraavatkin vuodet. Sitten kun tulee vieraita niin taas ollaan selkää kääntämässä ja koira hyppii ja jäytää käsiä ja ..ei kiitos. Näin ainakin vilkkaiden rotujen kanssa. Joku rauhallinen turre rauhoittuu ilmankin.
et voi olla yhtä tarkka ja nopea kuin koirat. koira varoittaa ensin, sitten vasta toimii. koira ei toimi heti ärähtäessään. eli et voi tehdä kieltoasi kovin oikein, ja fyysinen koulutus muutenkin on käytännössä huono idea.
siis samaa mitä muutkin.
Älä tee sitä virhettä, että yrität opettaa koko käskytysrepertuaarin kahdessa kuukaudesssa. Uuvutat koirasi ja jossain kohtii se menee sekaisin, että mitäs tässä pitikään tehdä.
Temput on temppuja mutta eräs tottelevaisuus on tärkeintä. Eli kun kiellät koiraasi niin kielto kai tulee yleensä aiheesta.
Seuraavissa tilanteissa koirasi on irti ja olette metsässä tai pellolla tms.
Koirasi meinaa syödä makkaran lenkkipolulla, totteleeko kieltoa tai IRTI-sanaa?
Koirasi on nähnyt pupun ja lähtee perään, totteleeko kieltoa ja pysähtyy tai tuleeko luokse saman tien kun kutsut?
Näkee toisen koiran, lähteekö leikkimään vai tuleeko luokse?
Näitä kannattaa treenata pari ensimmäistä kuukautta leikin ja makkaran avulla ja tietysti sen jälkeenkin. Noissa kohdissa pätee kaksi asiaa, kielto ja sen välitön tottelu, luoksekutsu ja koira tulee häntä viipottaen luokse.
Vasta sitten opetellaan jotain muuta käskyä, ensin sisällä, sitten pihalla ilman häiriötä. Sen jälkeen häiriötä kauempana, jne. Pikkuhiljaa, ei rymistellen.
se, että ottaa niskasta ja nopeasti ravistaa, ei tarkoita sitä, että vatkataan koiralta henki pois.
Tuolla keinoin kuule kasvatetaan näistä vietikkäistä suojelukoirista ja seurakoiristakin kuuntelevia ja pelottomia koiria. Näitä meidän koiria saa vieraatkin lapset halata ja helliä ja vastalahjaksi saavat märkiä pusuja.
Väkivaltaa, ystävällä on villakoira, jota ystävä ei hennonnut juuri kieltää. Nyt on koiralla aina kuonokoppa jos vähänkään meinaa turkkia hoitaa. Kuka väistää ja ketä? Menehän vaikka villisfoorumille, on meinaa aika paljon ongelmana sormien syöminen, karkailu, näykkiminen, murina ja kaikilla sama asenne kuin sinulla.
Koira ei sääli.
Mulla on vissiin sitten hyvät refleksit vaikka olenkin jo nelikymppinen. Ei ole tapana voivotella, että eiku tota voino nytse menee oi, täännee eiku tootaa voi...
Meilläkin käytettiin pientä fyysistä kuritusta ja EI-käskyä, kun väärin teki (niskasta ravistus). Ja todellakin koira oppi! Koiramme on jo 5v. eikä minkäänlaisia ongelmia/traumoja jäänyt. En ymmärrä miten joku voi väittää, että pieni fyysinen kuritus olisi pahasta.. En ole yhtä ainutta ongelmakoiraa nähnyt vielä niissä perheissä, jossa niskasta ravistettiin. Ei todellakaan ole kyse hakkaamisesta ja potkimisesta, joka on SAIRASTA ja VÄÄRIN, mutta näpäytys kuonolle ja niskasta kiinni otto ovat hyväksi. Jokaisella on omat tapansa kouluttaa.. Pääasia kuitenkin, että koulutus TOIMII ja koirasta tulee yhteiskuntakelpoinen ja sosiaalinen!
Meillä kolmekuukautinen kanssa tarrasi lahkeeseen kiinni, paimenkoira. Kielto ja niskasta nappaaminen vaan kiihdyttivät koiraa entisestään, meillä tehosi parhaiten kun laitettiin kädet puuskaan ja katsottiin jotain muuta kun pentua, nopeasti lopetti. Koira oli silloin pieni ja talviaika että oli pitkät housut joten hampaat eivät kunnolla päässeet satuttamaan. Tuo tapa jäi pois kun pentu ei sillä mitään saavuttanut. Murrosiässä kokeili samaa temppua uudelleen ja silloin kiellettiin EI:llä ja se tehosi. Ehkä oli pienempänä kyse siitäkin ettei oltu pennulle kunnolla opetettu mitä "ei" tarkoittaa.
Kiitos neuvoistanne! Tosiaan koiramme innostuu vain enemmän, jos sitä kielletään käyttäen fyysisiä keinoja. Paras neuvo tähän mennessä on ollut koiramme eristäminen toiseen huoneeseen, jos kielto ei mene perille. Todella hienosti on toiminut. Enää pentu ei roiku lahkeessa kuin todella harvoin ja käsiäkin jäytää varovasti kerran pari päivässä. Tuntuu, että nyt voin iloita pennun seurasta paljon enemmän ja pentukin varmasti vaistoaa sen. Jatkuvat kiellot ja fyysiset pakotteet varmasti pilaavat vain meidän kahden välistä suhdetta. Nyt pentu juoksee aina innokkaana luokseni toisin kuin aiemmin.
Harjoittelemme pennun ehdoilla. Tuntuu, että typy pursuaa intoa harjoittelua kohtaan. Sillä tuntuu olevan pennuksi todella hyvä keskittymiskyky, ei välitä vaikka lauma lapsia riekkuu ympärillä. Se vilkaisee kerran pari siihen suuntaan ja keskittyy katsoen minua suorittamaan temppuja. Tiedän, että pentu pitää mielekkäänä harjoittelua, koska esim. tänään aamusta harjoittelimme temppuja namipalojen avulla. Niin kauan namit kelpasivat, kun harjoittelimme. Kun laitoin loput namit lattialle vapaasti nautittavaksi, ne eivät enää kelvanneetkaan.
Olemme harjoitelleet myös ovista kulkemista. Neiti alkaa oppia jo idean ja istuutuukin yleensä oven viereen ottaen katsekontaktin minuun. Minä menen aina edellä ja pentu tulee perässä. Ulkona olemme harjoitelleet ihmisten ohituksia namipalojen avulla. Pyydän koiruutemme istumaan, annan siitä namipaloja ja kehun. Aika hyvin typy on oppinut olemaan välittämättä ohikulkevista ihmisistä. Tietysti pentu on pentu ja välillä vetää kovasti muiden perään. Jossakin vaiheessa pitää yrittää harjoitella, kuinka pyydetään lupa tutustua muihin ihmisiin ja koiriin.
Leikimme toki koiruutemme kanssa. Tämän ikäisen pennun kanssa uskallan leikkiä vetoleikkejä, mutta tuskin enää, kun pentu kasvaa isommaksi. Siinä on vaarana, että jään alakynteen. Heittelen myös leluja noudettavaksi. Piilottelen herkkupaloja eripuolelle huonetta ja pentu saa etsiä ne sitten. Paijailemme pentua mielinmäärin ja rauhoitan pennun pitkillä silityksillä ainakin kerran päivässä.
Voitte toki antaa muitakin neuvoja pennun kasvatukseen. Ja kiitos vielä kaikille vastanneille! :)
Eli riepota enemmin jotain köyttä koiran kanssa, kuin että heittelet sille leluja. Se voi kiihdyttää koiraasi lisää, ainakaan herkästi kiihtyville koirille heittoleikit eivät sovi, joissain tapauksissa ei vetoleikitkään.
Lopeta leikki ennenkuin koira kyllästyy, niin sinä pysyt leikin lopetuksen päättäjänä, ei koira.