Kaipaan selkeyttä.
Tunnetta energian
virtauksesta.
Tunnetta elämän
mielekkyydestä.
Inhoan tätä
pysähtyneisyyttä.
Tunteiden ja energian
patoutumista.
Odotan.
Tulee päivä, jolloin
tuo pato murtuu.
Silloin taas elän.
Tunnetta energian
virtauksesta.
Tunnetta elämän
mielekkyydestä.
Inhoan tätä
pysähtyneisyyttä.
Tunteiden ja energian
patoutumista.
Odotan.
Tulee päivä, jolloin
tuo pato murtuu.
Silloin taas elän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mikä tunnelataus !
Niin mun olonen, ei voi kuin sanoa
vain pitävänsä täysillä.
Tunnepatouma voi muodostua sekaisesta kodista ja sekainen koti kuvastaa omaa olotilaani. Jotenkin pitäisi saada tuo energiataso nousemaan ja koti järjestykseen. Kai sitä pitää lisätä nukkumista suosiolla.
Kiitokset kommentista.
rehevoityy, ja kuivuneekin lopulta. Elämän mielekkyys, niin, joskus se vaan on hukassa. Kun paljon tapahtuu asioita jotka heilauttavat vaakaa mielettömyyden suuntaan, ihminen pysähtyy ajattelemaan elämän mielekkyyttä. Laahaa päivästä toiseen ja yrittää selvitä niillä eväillä, joita kulloinkin on käytettävissä. Joskus tuntuu että kaikki on käytetty, mutta sitä elää kumminkin eteenpäin, kun ei ole yksin täällä, vastuuton ja täysin itsekäskään.
Iloa löytää joskus aivan älyttömän pienistä asioita, niinkuin lakaistusta (lue haravoidusta:)) kodista.
Runossasi olit kirjoittanut elementtejä, jotka ovat todellisuutta kovin monelle ihmiselle nykypäivänä, kiire, menetykset, sairaudet, ihmissuhdeasiat.. lista lienee loputon, vaikuttavat ihmisen tunnetiloihin ja sen myötä elämisen mielekkyyteen. Valoisana näen kuitenkin runosi, tunnelin päässä on aina valoa, vaikka se olisi himmeämpikin. Tykkäsin kirjoittamastasi.:)
Kiitokset vastauksesta ja pohdinnasta. Pidin ajatustesi juoksusta. Tunnistan paljon sellaista, mitä olen itsekseni miettinyt.
En olisi tässä tilanteessa, jos olisin aikoinani selvittänyt lopullisesti välit minulle tärkeän ihmisen kanssa. Mikä pahinta ruokin tunnetta sisälläni. Vaikka toisesta, kuinka välittää, niin pitäisi osata luovuttaa lopullisesti. Eikä poukkoilla edes takaisin sekoittaen oman ja samalla muiden elämän. Sen verran olen myös velkaa itselleni, että keskityn nykyhetkeen.
Valoisaa syksyä pimenevissäkin illoissa!