Ketäpä ei olisi haluttanut esittää osanottoaan sen ahdasmielisyyden johdosta, joka kuuluu sosiaalisuutta, puheliaisuutta ja avoimuutta ihannoivien luonteenpiirteiden kirjoon?
Sosiaalisuutta, puheliaisuutta ja avoimuutta edellytetään kaikkialla työnhausta seuranhakuun. Ne lasketaan eduksi ylhäisessä yksinäisyydessä työskentelevää konttorirottaa palkattaessa. Niitä vaatii seuranhaussa moni itse ujo ja hiljainen perustellen kantaansa sillä, ettei suhteessa muuten lainkaan puhuta. Ne ovat itseisarvo, jonka todellisen tarpeellisuuden arviointia pidetään yhtä tärkeänä kuin Luonnonystävän käyttämistä Soft Embon sijaan.
Työpaikallani on kaksi ääritapausta. He ovat molemmat naisia. Toisen luona jokainen on käynyt mielessään; eteisen matto on Helmilän mummon sinisävyisistä tilkuista kutoma, hattuhylly Reinon vanhemmilta peritty ja olohuone länteen antava ja parveke markiisiton, mistä syystä Kauniit ja Rohkeat täytyy nauhoittaa ja katsoa aamukuudelta. Toisesta kukaan ei tiedä muuta kuin sen, minkä itse on havainnut.; hänellä on sormus vasemmassa nimettömässään, tummansininen ulsteri ja lasten turvaistuin autonsa etupenkillä. Kun edellä mainitun ääni kantautuu kimakkana ja säröilevänä kahden käytävän takaa, toivoo jokainen kahvitaukolainen, että hänet yllättäisi ripulikohtaus ennen lepohuoneeseen ennättämistä. Kun taas harmaa hiirulaisemme avaa suunsa kommentoidakseen päivän kaskua sanalla "hassua", vaikenevat kaikki kunnioittavasti ja pohtivat sanan merkitystä syvällisemmin kuin yleisömagneettina toimivan Esa Saarisen kuulijat tämän esitelmien salaperäisiä ytimiä.
Mitä muuta sosiaalisuus, puheliaisuus ja avoimuus ovat kuin yksinä viihtymisen, hiljaisuudesta pitämisen ja salaperäisyyden tasapainottavia vastakohtia? Ilman toista ei ole toista, ja kun toinen ylikorostuu, tunnemme joko tietoisesti tai tietämättämme vetoa syrjäytettyyn ääripäähän. Eikö ole todennäköistä, että yhteiskunnassamme vallitseva sosiaalisuuden, puheliaisuuden ja avoimuuden yltiöpäinen arvostaminen on saanut alkunsa juuri aiemman epätasapainon korjaantuessa mainitun mekanismin puitteissa? Extreme-henkisen kulttuurimme nimissä tämä balanssin säilyminen vain tuntuu saaneen samat mittakaavat kuin äärifeministien tasa-arvopyrkimykset.
Sosiaalisuutta, puheliaisuutta ja avoimuutta edellytetään kaikkialla työnhausta seuranhakuun. Ne lasketaan eduksi ylhäisessä yksinäisyydessä työskentelevää konttorirottaa palkattaessa. Niitä vaatii seuranhaussa moni itse ujo ja hiljainen perustellen kantaansa sillä, ettei suhteessa muuten lainkaan puhuta. Ne ovat itseisarvo, jonka todellisen tarpeellisuuden arviointia pidetään yhtä tärkeänä kuin Luonnonystävän käyttämistä Soft Embon sijaan.
Työpaikallani on kaksi ääritapausta. He ovat molemmat naisia. Toisen luona jokainen on käynyt mielessään; eteisen matto on Helmilän mummon sinisävyisistä tilkuista kutoma, hattuhylly Reinon vanhemmilta peritty ja olohuone länteen antava ja parveke markiisiton, mistä syystä Kauniit ja Rohkeat täytyy nauhoittaa ja katsoa aamukuudelta. Toisesta kukaan ei tiedä muuta kuin sen, minkä itse on havainnut.; hänellä on sormus vasemmassa nimettömässään, tummansininen ulsteri ja lasten turvaistuin autonsa etupenkillä. Kun edellä mainitun ääni kantautuu kimakkana ja säröilevänä kahden käytävän takaa, toivoo jokainen kahvitaukolainen, että hänet yllättäisi ripulikohtaus ennen lepohuoneeseen ennättämistä. Kun taas harmaa hiirulaisemme avaa suunsa kommentoidakseen päivän kaskua sanalla "hassua", vaikenevat kaikki kunnioittavasti ja pohtivat sanan merkitystä syvällisemmin kuin yleisömagneettina toimivan Esa Saarisen kuulijat tämän esitelmien salaperäisiä ytimiä.
Mitä muuta sosiaalisuus, puheliaisuus ja avoimuus ovat kuin yksinä viihtymisen, hiljaisuudesta pitämisen ja salaperäisyyden tasapainottavia vastakohtia? Ilman toista ei ole toista, ja kun toinen ylikorostuu, tunnemme joko tietoisesti tai tietämättämme vetoa syrjäytettyyn ääripäähän. Eikö ole todennäköistä, että yhteiskunnassamme vallitseva sosiaalisuuden, puheliaisuuden ja avoimuuden yltiöpäinen arvostaminen on saanut alkunsa juuri aiemman epätasapainon korjaantuessa mainitun mekanismin puitteissa? Extreme-henkisen kulttuurimme nimissä tämä balanssin säilyminen vain tuntuu saaneen samat mittakaavat kuin äärifeministien tasa-arvopyrkimykset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Mitä muuta sosiaalisuus, puheliaisuus ja avoimuus ovat kuin yksinä viihtymisen, hiljaisuudesta pitämisen ja salaperäisyyden tasapainottavia vastakohtia?"
Täyttä totta ja täyttä paskaa, mutta kumpienkin puolien tulisi olla sopusoinnussa keskenään, jing ja jang
jos pelkästään toista puolta meinaa kehittää,
niin tasapaino ei ole kohdallaan ja eläviä esimerkkejä siitä tässä maassa riittää..
ujot ja sosiaaliset yhtykää!