Miten paljon rakkautta
voi jättää jälkeensä
yksi nainen
Yksi tavallinen ihminen
Olkoonkin vaimo
jonkun tytär
tai äiti
On silti kuin kuka tahansa
yksi meistä
kaltainen
Mutta miten paljon rakkautta
Että kaipaamaan jää koko suku
työtoverit vuosien takaa
Se yksi aidantakainen naapurikin
joka ei lakannut kadehtimasta
Vieläkin
Syksyisiä ruusuja
hänen pihallaan
voi jättää jälkeensä
yksi nainen
Yksi tavallinen ihminen
Olkoonkin vaimo
jonkun tytär
tai äiti
On silti kuin kuka tahansa
yksi meistä
kaltainen
Mutta miten paljon rakkautta
Että kaipaamaan jää koko suku
työtoverit vuosien takaa
Se yksi aidantakainen naapurikin
joka ei lakannut kadehtimasta
Vieläkin
Syksyisiä ruusuja
hänen pihallaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä Sää ole sanoma kenenkä kauniist
kirjottamisest, ko itse oot luonut tänne
oikean helmen !
Jos tää ei ol kaunist, niin ei sit kyl mikkä !
Melki pusertu tippa silmäkulmaa ko luin * snif *
Ha haa - hyyskä on tapiseerattu =)
Ei millään luulisi siihen menevän tuntitolkulla aikaa, mutta kun koppi on niin pieni ja vuodan leveys metrin, saa siinä taiteilla toisenkin kerran että rypyt oikenee ( siis tapetissa - mulla ne vaan lisääntyi entisestään...) =)
Minä kuule kiitän mitä kauneimmin - Kiitos !
Pidän ajatelluista runoista, elämän makuisista. Muotokin sopii tähän. Siis pidin.
Minä olen tehnyt tänään monenmoista... =)
Toivottavasti kaikki työni saavat samanlaista kiitosta kuin tämä runoni - luulen kyllä että tässä onnistuin paremmin =)
Kiitos Sinulle !
Siis piti. Mutta muualle kiiruhtaessani päätin sanovani myöhemmin. Unohdin. Palaan asiaan. Tämä on siis vietävän hieno. Ensimmäisellä lukukerralla olisin kyllä halunnut lukea lopetuksen toisin:
Se yksi aidantakainen naapurikin
joka ei lakannut kadehtimasta
Vieläkään
Syksyisiä ruusuja
hänen pihallaan
Mutta toisella lukukerralla taivuin kannattamaan käyttämääsi sanamuotoa "Vieläkin". "Vieläkään" sitoisi syksyiset ruusut pihamaalla liiaksi yhteen kuvaan, yhteen tulkintaan, mutta "Vieläkin" sisältää kyseisen tulkinnan [naapurin kademieli Sunilan ruusuista] sitomatta viimeisiä rivejä pelkästään siihen. Näin lopetus on runollisen ilmava - ja tavattoman kaunis.
Erinomaisen hyvä idea tämä luomasi "henkilögalleria"!
:-)
Minä pyörittelin tuota samaa mielessäni - ja päädyin tuohon samaan =)
Runon hän (Sunila) on kuollut jo aikaa sitten, mutta vieläkin siellä pihalla kasvaa ruusut ja vieläkin naapuri on kade niistä =)
Kiitos, Ääpee, sanoistasi tuli tavattoman hyvä mieli!