Olen käynyt kaksi päihdekuntoutusjaksoa tänä vuonna, toisen kuukauden pituisen ja toisen lyhyemmän. Tunnustan olevani voimaton alkoholin edessä, olen siis alkoholisti! Vaimoni tukee minua. Olen perheellinen. Otan nyt Antabusta joka aamu, kuin aamukahvin. Siitä en tingi näin alussa varsinkaan. Lisäksi käytän masennus-ja unilääkettä. Nykun yöt nyt hyvin. Työ on ja kaikki, niin kuin ihmisellää pitääkinl.
Mielialani on melko hyvä. En tunne nyt masentuneistuutta. Viime juomisestani ei ole kuin pari viikkoa. Join neljöä päivää putkeen. Yöllä en.
Minulla on kova halu toiopua, sillä tiedän, että kaikkein vähiten alkoholi kuuluu minun elämääni. Kaikki pysyy kunnossa, kun en koske viiinaan. Siihen jos sorrrun, menee kakki.
En niinkään hakkaa päätäni seinään, etten saa juoda jne. Nyt ei vaan tee yhtään mieli juoda. On niin mahtavaa herätä työpäivään ja viikonloppuun selvinpäin. Tietää, että jaksaa harrastaa. Harrastuksia minulla on. Ainut miinu on, ettei minulla ole edes puhelimen valityksellä vertaistukihenkilöä tavoitettavissa. On tultava omillaan toimeen. Tämä on erittäin suuri riski. Miten näette tilanteeni? Pääsenkö eroon viinasta, kun halua on?
Mielialani on melko hyvä. En tunne nyt masentuneistuutta. Viime juomisestani ei ole kuin pari viikkoa. Join neljöä päivää putkeen. Yöllä en.
Minulla on kova halu toiopua, sillä tiedän, että kaikkein vähiten alkoholi kuuluu minun elämääni. Kaikki pysyy kunnossa, kun en koske viiinaan. Siihen jos sorrrun, menee kakki.
En niinkään hakkaa päätäni seinään, etten saa juoda jne. Nyt ei vaan tee yhtään mieli juoda. On niin mahtavaa herätä työpäivään ja viikonloppuun selvinpäin. Tietää, että jaksaa harrastaa. Harrastuksia minulla on. Ainut miinu on, ettei minulla ole edes puhelimen valityksellä vertaistukihenkilöä tavoitettavissa. On tultava omillaan toimeen. Tämä on erittäin suuri riski. Miten näette tilanteeni? Pääsenkö eroon viinasta, kun halua on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
mieltä ja kokemukseni perusteella muutenkin yksin alkoholismista toipuminen ei onnistu.
Tulee jaksoja jolloin kaikki menee hyvin ja tuntuu että elämä voittaa, minulla oli jopa kolmen kuukauden jaksoja ja uskoin että nyt kaikki on OK.
Tippuminnen olikin sitten paljon rankempaa ja pettymys suuri.
Ainahan on erilaisia kohtaloita, mutta helpompaa on kun on joku kenen kanssa jakaa oloja silloin kun vaikeaa tulee.
Sanot että on "tultava omillaan toimeen", Miksi?
Eikö teidän paikkakunnalla toimi AA, A-kilta A- klinikka ja monella paikkakunnalla on muitakin mahdollisuuksia. Puhelinluettelosta löytyy numerot ja netistä saa tietoa näistä.
Pelkkä halu raittiuteen ei aina riitä, on oltava tukea.
Ja kukaanhan täällä ei ole ennustaja sanomaan kuka raitistuu, sen näyttää aina vain aika.
Jos se vertaistuki on pelkän tekstiviestin välityksellä? Ei oo AA:ta eikä muuttakaan minulle sopivaa. Siis meikäläisen kielellä.
"Pääsenkö eroon viinasta, kun halua on?"
Alkoholismin suitsimiseen tarvitaan oma tahto ja halu raitistua.
Ellei sitä ole, kaikki hoidot, lääkitykset, ja muiden tukipyrkimykset ovat turhia.
Kyse on pohjimmiltaan oman päätöksen lujuudesta.
Tv. yli vuosi juomatta.
Tästä juuri sinulle kuten muillekin toitotin. Sitä omaa halua ja tahtoa on. Miksi sitä vielä kerra kyselet?
joka puolella Suomea. Soita AA:n auttavaan puhelimeen ja kysy sieltä. Sinne minäkin soitin ja sain nopeasti tukimiehen ja myös raittiuden. Kotona voi myös lukea alkoholisteille tarkoitettua AA:n ja läheisille suunnattua ALANONIN kirjallisuutta.
Pääset eroon viinasta siinä missä muutkin.
Puhelin 09-750200, jos et muita numeroita ole hakenut. Voit soittaa nimettömänä, niinkuin vaimosikin.
http://www.minnesota-hoito.fi/
lukekaa ihmeessä.
Mielestäni alkoholistin paras auttaja on pohjimmiltaan alkoholisti itse. Tuo toteamus tarkoittaa vain sitä yksinkertaista juttua, että ensin pitää itse älytä ja haluta lopettaa, ja tuota halua ei voi synnyttää oikein muuten kuin juomalla ja kompuroimalla sen verran, että tuntee touhun riittävän itselleen. Tarve juoda ei katoa muiden mieliksi.
Pahinkin kohmelo menee aina ohi, ja sen jälkeen on taas todellisuus vastassa. Moni alkaa juoda jo muutaman viikon kuluessa, kun selvänä eläminen ei muutakaan asioita itsestään paremmiksi. Sekaisin ollutta elämänhallintaansa ei saa takaisin jättämällä vain viinan pois. Raittius ei ole niinkään itsehillintää, siis sitä että ollaan aktiivisesti juomatta, vaan se on pitkälti elämänhallintaa. Tarvitaan elämäntyylin ja -asenteen muutos, ja se onnistuu useimmilta helpommin kun alkaa ottaa sen oman motivaation ohella tukea jostain kodin ulkopuoliselta taholta.
Onko se sitten ryhmähoitoa (AA ja muut 12 askeleen jutut) vai yksilöhoitoa (A-klinikka tms.) tukea, riippuu mielestäni siitä millainen itse ihmisenä on. Mikään hoitomuoto ei ole itsessään "paras", on vain erilaisia hoitoja ja erilaisia ihmisiä. Kannattaa haeskella tietoa ja tehdä valinta, netti on siihen hyvä väline. Oman paikkakunnan A-klinikalta voi lähteä liikkeelle, siellä osataan kertoa myös vaihtoehdoista jos itse klinikka ei tunnukaan sopivalta.
Kaksi viikkoa on hieno alku. Ja ei vain alku, sinun pitää uskoa että asiat ovat jo muuttuneet. Sinun pitää uskoa että asiat muuttuvat parempaan suuntaan ja uskoa omaan itsekuriisi. SInä olet se, joka pullonkorkin aukaisee. Parhaiten pystyt muuttamaan asiat, kun et pelkää epäonnistumista vaan uskot onnistumiseen.
Sinulla on vaimo, joka tukee sinua, mikä on äärimmäisen hieno asia. Mainitsit että olet perheellinen, siinä on hyvä syy jo lopettaa alkoholi. Kyllä minä enemmin pitäisin rakkaat ihmiset kuin valitsisin jonkin kemikaalin, jolla turruttaa itsensä ja jolla paeta todellisuutta. Murheita kun ei voi hukuttaa vaan ne pitää käsitellä. Se on aikuisuutta. Toivon suuresti että pääset tavoitteeseesi!
Olen, jos en ole jo maininnut, ollut pariin otteeseen 5 kk. ilman. Siinä jo ehtii tottua arhjen harmauteen ja tulla sellainen salakavala tunne, että alkoholi ei olekaan minulle mikään ongelma. Kun ei edes mieli tee. Sen ajatuksen tyrmääminen on yksi tärkeä juttu. Ja tottua arjen "harmauteen". Siis, että arki on pääosin hieman tylsää. Mutta se on normaalia. Ei se aina voi tylsääkään olla. Eihän sitä kukaan kestäisi.
mikä elämästäsi tekee harmaan ja tylsän ja mikä siinä viinassa on, joka tekee elämästä hohdokkaampaa ja vähemmän tylsää. Kärsit alakulosta ja ehkä lievästä masennuksesta. Viinalla saat serotoniinit sekaisin ja se aiheuttaa tätä. Ristiriitaista, sillä just juomalla haet hyvää oloa, jolla onkin sitten pitemmän ajan kanssa aivan päinvastainen vaikutus. Itsellä meni n. kolme kuukautta juomisen lopetuksen jälkeen, ennenkuin sain unirytmin ja mielialan korjatuksi niin, etten tarvinnut lääkitystä. Ajoin itse ne alas pikkuhiljaa.
Tuossa puolen vuoden raittiuden kohdalla elämäkin alkoi maistua ja nyt nautin normaalista arjesta, aamukahveista, saunasta, lenkkeilystä, lukemisesta jne. Asun yksin ja saisin juoda koska vaan jos minun pitäisi, mutta eipä pidä enää. Baarikaappikin on hyvin varustettu, mutta ne putelit ovat vieraita varten.
Yksin en tähän olisi tullut, kovaa työtä vertaistukiryhmissä se aluksi vaati ja nyt olen itse tukihenkilö. Olen myös "opiskellut" alaa kirjastosta lainaamistani lukuisista kirjoista, joista voisin suositella Raimo Kojon "Irti viinasta"-teosta (toivottavasti muistin nimen oikein... ) ja myös Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa".
Myös tuo ihmetyttää, että toteat, ettei sinun tee edes mieli alkoholia, mutta... Raitistuminen on muutakin kuin korkin kiinni laittamista, vaatii itsetutkiskelua ja paljon. Lopettaminen tapahtuu vain itsestä johtuvista syistä eli juuri siitä halusta lopettaa. Kohtuukäytön harjoittelu pitkän breikin jälkeen on tuhoon tuomittua puuhaa.
Onnea matkaan!